Perjantaina töistä kotiin tullessa kotona odotti ikävä yllätys, ontuva koira. Papu kantoi kuten tavallista lelujaan minulle häntä onnesta vispaten, mutta liikkui selvästi epätasaisesti. Joten ei muuta kuin koira pihalle ja liikkeitä katsomaan. Papu varoi selvästi oikealle takajalalle astumista ravissa ja vaihtoi herkästi laukkaan, joka sekin vaikutti minusta puolittaiselta. Kävin toki jalat heti läpi tassujen pohjia myöten mutta mitään selvää aristusta en löytänyt. Kävimme puolen tunnin rauhallisella (tai niin rauhallisella, kuin mitä Pavun kanssa voi käydä) metsälenkillä, eikä vauhdissa kyllä poikkeavaa näkynyt. Askellus vain oli selvästi poikkeava.
Ei sitten euttanut muu kuin varata eläinlääkäriaika ja perua kaikki ihanat viikonlopulle suunnitellut treenit... Ajelin illalla Helsinkiin (jossa Ossi muuten on ollut hellittävänä viikon verran vanhempien luona) ja Pavulla oli illan päällä BoT-loimi. Illan pieni hihnalenkki sujui jo ontumatta.
Eläinlääkäriin suuntasin heti lauantaiaamupäivällä. Aamulla Pavun askelluksessa oli erotettavissa enää korkeintaan lievää puolieroa ja mietinkin, eläinlääkärireissun järkevyyttä... Mutta ontuminen oli sen verran selvää perjantaina, että riskejä en tuon suklaasilmän kanssa ota!
Eläinlääkärillä menimme ensin ulos katsomaan liikkeitä. Ravauttaessani Papua suoraa, epäilin jo itseänikin, kun liikkeet olivat niin puhtaan näköiset... Pienemmällä ympyrällä Papu kuitenkin varoi hieman oikeaa takajalkaansa. Eläinlääkäri kävi huolellisesti läpi nivelet ja luut, eikä tassunpohjissakaan ollut selittävää. Lihaksistoa läpikäydessä kuitenkin tärppäsi: tuomiona etureiden lievä revähdys. Edessä siis kolmen päivän kipulääkekuuri ja viikon päästä hieronta.
Papu sai kyllä kehuja hyvästä lihaksistostaan ja muuten terveestä olemuksestaan. Häntä heiluen tollo seisoskelikin eläinlääkärissä. Vain pöydälle nosto sai pikku herran silmät laajenemaan lautasen kokoisiksi. Kauniisti kuitenkin seisoi tutkittavana.
Ja mitäs tästä opittiin? Lihasten lämmittely on tärkeää! Olen miettinyt pääni puhki, missä tuo pikkukettu on lihaksensa reväyttänyt mutta totesin, että se on voinut käydä koska tahansa. Tuollaista kumipalloa, pomppivaista ja eläväistä sähikäistä, ei varmaan mikään säästä elämässä pieniltä kolhuilta. Tapaturma-altis olisi varmaan hyvä kuvaus ja kulkee varmaan osin suvussakin... Nyt on vinkupossu pop ja emäntä koittaa keksiä, miten pidetään tuollainen ikiliikkuja levossa!
