Rohkea rokan syö!

Eli tässä tapauksessa treena kelistä huolimatta... ;) Tämän päivän kohdalla kalenterissa luki pk-seudun tolleristien nome-päivä. Purevan pakkasen vuoksi päivä kuitenkin peruttiin viime hetkellä. Mutta sehän ei meitä lannistanut! Annan ja Jennyn kanssa uhmasimme viimaa ja pakkasherraa ja suuntasimme kirpeän aurinkoiseen keliin lenkkeilemään ja hieman treenaamaan.

Lenkin lomassa otimme yhden markkeeraus/muistiharjoituksen, jossa vietiin motivoidusti ohjaukseen damit. Tämän jälkeen katsottiin häiriömarkkeeraus 90° kulmassa ohjauslinjaan nähden. Tämän jälkeen ohjaus otettiin ylös. Kun ohjausdami oli turvallisesti ohjaajalla, sai koira luvan noutaa markkeerausdamin. Ja sitten vielä vahvistettiin linjaa, ottamalla sieltä toinen dami ylös. Harjoitus onnistui oikein mukavasti ja sormetkaan eivät ihan ehtineet jäätyä! Kun pääsimme lenkin jälkeen vielä parkkipaikalle toistimme harjoituksen hieman varioiden. Pavulle vein ensin sokkona linjalle dameja (matkaa ensimmäiselle noin 50 metriä, pohjana aurattu metsätie) ja sitten sokkolinjaan nähden 90° kulmassa motivoidusti toisen muistin. Tämän jälkeen 180° sokkolinjasta ja 90° motivoidusta linjasta tuli häiriö markkeeraus. Markkeerauksen katsomisen jälkeen otin ensin sokkolinjalta damin ylös. Tämä onnistui Pavulta varsin hyvin! Tosin vahvistin palautusta, kun meillä kerta siinä on vielä sitä työsarkaa... :-/ Seuraavaksi otin ylös motivoidun linjan, jossa jälleen vahvistus palautukseen. Tämän jälkeen noutolupa markkeeraukseen. Tässä Papu eteni varsin hyvin oikeaan suuntaan, muttei edennyt tarpeeksi pitkälle. Ja kun dami oli umpihangessa, niin olisi kaivattu sitä nenän käyttöä, mikä meillä on kyllä treenattavien asioiden listalla... Markkeerauksissa, kun Papu tuntuu menevän silmiin luottaen. No joka tapauksessa heitto uusittiin, mutta nyt Papu kiersi alussa esteenä olevan kinoksen ja juoksi suoraa Jennyn luo. Ei kiva. No otin välissä yhden damin sokkolinjalta, sillä aikaa, kun Jenny poimi markkeerauksen jälleen ylös ja sitten uudestaan. Sitten saatiin onnistuminen. Paluumatkalla ärsytti. Olisi pitänyt tajuta umpihangen vaikeus markeerauksessa nuorelle koiralle ja ottaa heitto polulle. Noh, se on sitä jälkiviisautta. Jenny ja Anna ottivat saman harjoituksen kaksoismarkkeerauksella. Eli pohjalla oli sama sokkolinja, mutta muistin sijasta tuli kaksi heittoa, jotka otettiin ylös vasta, kun linjalta oli nostettu dami. Linja vaati vahvistusta, muttta muuten sekä S että C muistivat kakkosen erinomaisesti! Nyt sitten vain suunnittelemaan seuraavaa kertaa! Ja tässä välissä me jatketaan Pavun kanssa palautusten vahvistamista... Ja emäntä harjoittelee lähettämistä... On se hauskaa, että aina riittää harjoiteltavaa! ;D

Niin ja ehdinhän minä ottaa muutaman kuvankin, ennen kuin kamera hyytyi pakkaseen!

Sakkella oli HIENO takki! ;)

Tollerin verran lunta...

Punaturkit: Chili, Sakke ja Papu

Chilin maan mainio hemuli-ilme... ;D

Lauman mustalammas(paimen) Roxy

Musta koira ja valkoinen hanki

Perään!!!!

Saarto...

...ja selätys... ;)

Todettu ystäväksi

'Joko saa namia?'

Papu oli omatoiminen...

Chilbe sai kopin!

LISÄÄÄ!!!!!

Ja lopuksi kamera sai pusun... :)

Ja miksei Ossia näy kuvissa? Ajattelin säästää Ossin pakkaselta, joten Ossi pääsi nauttimaan laatuajasta ja lumileikeistä äidin kanssa. Ja oli kuulemma nauttinut! :)

Sisarusten jälleennäkeminen

On jännittävää, kuinka elämä kuljettaa. Kuusi ja puoli vuotta sitten Ossi matkusti Ninan kyydissä Tampereelle, mistä me kävimme pienen punaturkkimme hakemassa. Samalla kyydillä pieni Sora matkusti Tampereelle omaan perheeseensä. Pari vuotta myöhemmin näin Tampere KV:ssa vilauksen jo aikuisen koiran mittoihin kasvaneesta Sorasta. Siinä tohinassa Sora ehti silmieni alta kadota, ennen kuin ehdimme sanaakaan vaihtaa. Ja sitten viime viikolla eläinkaupassa törmäsimme Soran omistajan kanssa. Nykyään sisko asuu vain muutamien korttelien päässä veljestään! Ja tänään sisarukset pääsivät yhdessä lenkille... :)

Tämän päivän suuri ohjelmanumero oli ihana puolitoistatuntinen Sipoon koirametsässä, missä sisarukset pääsivät painelemaan hankien keskellä. Remuaminen taisi kyllä jäädä enemmän kakaroitten vastuulle... Papu leikitti parhaansa mukaan pientä Tirriä, joka on vain muutaman kuukauden Papua nuorempi. Kyllä Ossi ja Sora muutaman spurtin ottivat, mutta pääosin sisarukset tyytyivät kulkemaan nenänsä perässä ja putsaamaan tassuja. Oli hauska jutella ja vaihtaa kuulumisia! Paljon on sisaruksissa samaa kuuleman perusteella, mutta myös eroja löytyy. Sorassa oli ulkonäöllisesti paljon samaa kuin äippä Rillassa, mutta myös samat tummat kajaalit oli vedetty silmien ympärille, kuin minun pienellä rokkarillani. Kerrassaan hauska lenkki ja toivottavasti päästään uusimaan pian! :)

Vähän vähemmän positiivisempi juttu lenkiltä oli havainto, kuinka Pavun kohdalla tottis on taas jäänyt aivan retuperälle. Kun viime treenien jälkeen tuli olo, että palaamme vain palautusten pariin, niin nyt vajotaan aina vain alemmas: luoksetuloon. Hmph, perusteet kunniaan! Samalla hautaan haaveet Pirkan Dameista (ja Mäntän Talvinomesta, joka olisi muutenkin ollut aikataulullisesti käytännössä mahdoton). Me palaamme perusteisiin. Ja kisakauden suurin tavoitekin on asetettu. Tähtäämme syksyn BH-kokeisiin ja tokon alokasluokkaan. Siinä nyt se on sanottu. Ja sitten treenataan!

Niin ja melkein unohtui! Tässä muutama kuva tämän päivän lenkiltä:

Suloinen Sora

Jadored'sit rivissä: Papu, Ossi ja Sora

ja tää täti lähtee nyt menemään! :D

Sora 6v.

Papu putsaa tassujaan lenkin päätteeksi eli on hetken paikallaan... ;)

Sitten alkaa kotimatka! Vierekkäin Sora, Papu, Ossi ja Tirri

P.S. Roisto oli tänään terveystutkimuksissa, lonkkien, kyynärien tai polvien ei pitäisi koiraa vaivata tulevaisuudessakaan... 

Kaunis keskiviikko

Voi, jos olisin tiennyt miten hauska päivä tästä päivästä tuli, olisin hypännyt ylös sängystä paljon nopeammin! Kaikki alkoi yhdestä mukavasta puhelusta, joka antoi päivälle ihan uudes suunnan: Anna soitti ja kysyi mukaansa Nuuksioon. Ja mehän lähdettiin!

Kunnon kaupunkilaiskoirilla oli edessä ensin ratikka reissu rautatieasemalle. 

Siellä raiteella nro: 1 tavattiin Anna

Kun Sakkekin oli poimittu mukaan, päästiin ihanan aurinkoiseen ja hiljaiseen metsään. Siinä vaiheessa koirista ei näkynyt paljoo tätä enempää:

Aurinkoinen sää ja pilvetön taivas ja kerrankin mukana ollut kamera johtivat useisiin pysähdyksiin... ;)

Yllä komea Sakke

Auringossa siristelevä Ossi ja aina valmis Papu

Ossilla oli päällään ihka uusi BoT-loimi (joka tuntuu olevan arvoisensa ostos!)

Naatiskelua auringossa

Ja sitten taas mennään TÄYSII!!!

Välillä lumi tarttui tarttui tassuihin...

Mutta sitten saatoi taas vähän poseerata... (Ossi)

Sakke kepin kimpussa

Parkkipaikalla piti vielä ottaa muutama seisomiskuva Pavusta, joka oli hieman eri mieltä asiasta. Tässä näytetään emännälle kieltä... ;D

Mutta tästä nyt kuitenkin saa jo käsityksen siitä, millaisiin mittoihin teinipoika on tähän mennessä venynyt...

Ja sitten olikin jo ISO nälkä... ;D Kiitos Anna ihanasta lenkistä!

Pentutreffit

Ajelin eilen mökille, sillä tänän oli tiedossa vallan mainiota ohjelmaa: pentutreffit! Sari&Ruuti, Maija&Diiva ja Marja&Roisto ajelivat mökillemme treenailemaan ja meillä olikin oikein ohjatut treenit. Kouluttajana toimi Annina Nurmikivi (kennel Redadict). Tunnit vierähtivät nopeasti, kun pureuduimme asioista tärkeimpiin eli niihin perusasioihin. Paljon palatuksesta, murunen maltista ja kourallinen koiran koulutuksen perusteista. Neuvot olivat hyödyllisiä ja tulevat varmasti käyttöön ainakin meillä! 

Mukana oli myös harmaatakki, jos toinenkin ja Diiva, Roisto ja Papu pääsivät hieman myös riistan makuun (onneksi vain kuvannollisesti... ;D ). Ruuti joutui Sarin kanssa suuntaamaan hieman aikaisemmin kotiin tuoreimman laumanlisäyksen luo (onnittelut Joulupäivän pienestä ihmeestä!). Loppuohjelmaan kuului myös maltin harjoittelu starttarilla ammutun laukauksen toimiessa häiriönä. 

Lopuksi vielä pikku pyrähdys umpihankijuoksua ja nyt nurkassa nukkuu kerälle käpertynyt pieni punaturkki... Pian uudestaan, eikö? Tässä hieman kuvia tältä päivältä:

Valmiina töihin: Maija&Diiva

Viehkeä Diiva

Sari&Ruuti

Ruuti

Ruuti

Ruutin kaunis kontakti

Komea Roisto

Herra Papua ei hanki haittaa!

Todiste, että Papukin palauttaa joskus nätisti... ;)

Ja lopuksi vielä poika ja tyttärenpoika lähettävät valtaisat synttärionnittelut 11-vuotiaalle Rillalle !

Päivä, jona Papu hyppäsi pöydälle...

... ja sai terveen paperit kennelliitosta!

Eli tänään tippui sähköpostiin ilmoitus Pavun lonkka- ja kyynärlausunnosta. Lonkat olivat A/B (oikeassa lonkassa hieman matala lonkkamalja) ja kyynärät täysin normaalit 0/0. Olin juuri lukenut tämän sähköpostin keittiönpöydän ääressä (kirjoituspöytäni on niin täynnä tavaraa, ettei kannettava mahdu enää sinne... ;D ), kun Papu tuli iloitsemaan kanssani. Pikkuinen heilutti häntää pöydän päädyssä ja sitten painui hieman alas, josta minä tiesin jo kauhistua... Ja sitten oli tietokoneen vieressä neljä tassua ja silmieni edessä märkä kuono! Se siis ponnisti ilman vauhtia, neljän tassun lattiakontaktista suoraan pöydälle. Paikaltaan. Kokonaan pöydälle.

Vaikea se oli suuttua siinä riemuitessa, että sitten vain nappasin kakaran syliin ja laskin takaisin maahan siunaten samalla mielessäni, että tollaiselle epelille on suotu terve luusto... ;)

Suloinen Ossi

Päivitin tuohon ylös kuvan Ossista yhtenä hieman tätä talvea tyypillisempänä talvena ehkä noin neljä vuotta sitten. Ossi on aina rakastanut lumessa pyörimistä ja kotona häntää heiluttaakin nyt harvinaisen puhdasturkkinen koira. Tänään Ossi on ollut huomattavan huomionkipeä ja puhelias iltapäivälenkin jälkeen. Tämä on varsin poikkeuksellista herkkua, kun Ossi on muuten jo aikaa sitten oppinut ottamaan sisällä rennosti ja sitä ei muuten oikein aina huomaakaan. Kerran se on pikkupentuna unohtunut vajaaksi puoleksi tunniksi rappukäytävään, minne se seurasi kun käväisin hakemassa ulkokomerosta jotain tavaraa. Ossi oli istunut hiljaa käytävässä odottamassa, kunnes äiti keksi ihmetellä, että mihin se pentu on taas piiloutunut. Pitkällisten etsintöjen jälkeen hentoinen huokausten ääni johdatti aarteen luo...

No tänään Ossi oli joka tapauksessa harvinaisen touhukkaalla päällä ja oikein rapsuttavaa mallia. Tämä sai Pavunkin toki vallan hepulin partaalle, "Se leikkii!!". Kun nappasin Pavun syliin rapsutettavaksi (ja rauhottumaan) tuli Ossi viereen hakemaan rapsutuksia. Hetken mielijohteesta vaihdoin sylissä olevia koiria. Ossi ei yleensä niin viihdy sylissä, vaikka hakeutuu muuten lähelle (samaan huoneeseen, jalkoihin tms), mutta nyt sen alkoi pian pilkkiä ja pieni iso koirani nukahti syliin! Minun suloinen ylioppilaslahjani!

Ja sitten meille molemmille tulikin jo kuuma... ;) Mutta on sekin kyllä suloinen otus. Kumpa meillä olisi oikein monta yhteistä onnellista (ja tervettä!) vuotta edessä...