Syntynyt 7.11.2008
Terveys:
OD: 0/0
HD: A/B
Polvet: 0/0
Selän spondyloosi: Puhdas
Nikamien epämuotoisuus: Normaali
Välimuotoinen lanne-ristinikama: Normaali
Silmät: 1/2010 peilattu terveiksi, 3/2012 uusintapeilaus: lievä Distichiais, 6/2013 uusintapeilattu terveiksi.
CEA-A (testattu)
PRA-A (vanhempien perusteella)
Muuta:
Alaleuasta puuttuu yksi välihammas.
Sairastanut kaksi silmätulehdusta ensimmäisen elinvuotensa aikana.
Kastroitu 5/2014 kiveksessä tuntuneen patin vuoksi. Jatkotutkimuksissa patin syyksi selvisi lisäkiveksen granulomatoottinen tulehdus, kivekset olivat muutoin rakenteeltaan normaalit.
Pennut:
1. Nitric-kennel 12.12.2014 2n + 4u
Nou: Nou 1 (ikä 9kk 23pvää)
Polvet: 0/0
Selän spondyloosi: Puhdas
Nikamien epämuotoisuus: Normaali
Välimuotoinen lanne-ristinikama: Normaali
Silmät: 1/2010 peilattu terveiksi, 3/2012 uusintapeilaus: lievä Distichiais, 6/2013 uusintapeilattu terveiksi.
CEA-A (testattu)
PRA-A (vanhempien perusteella)
Muuta:
Alaleuasta puuttuu yksi välihammas.
Sairastanut kaksi silmätulehdusta ensimmäisen elinvuotensa aikana.
Kastroitu 5/2014 kiveksessä tuntuneen patin vuoksi. Jatkotutkimuksissa patin syyksi selvisi lisäkiveksen granulomatoottinen tulehdus, kivekset olivat muutoin rakenteeltaan normaalit.
Pennut:
1. Nitric-kennel 12.12.2014 2n + 4u
Valikoituja saavutuksia:
Nou: Nou 1 (ikä 9kk 23pvää)
Nome: Alo 2, Novascotiannoutajat ry:n NOME-tulokas vuonna 2012
WT: Alo 0
Mejä: Voi 1
Toko: Avo 1
Agility: Maxi-2 1xLUVA
Näy: ERI, KÄK1
PK: PAKK1 (BH)
Hyväksytty MH-kuvaus, ampuminen 2 (ikä 2v 7kk)
Hyväksytty luonnetesti 134 pistettä ja laukausvarma (ikä 4v 7kk)
Ajatuksia Pavusta:
Papu oli haaveissani jo pitkään ennen syntymäänsä. Ossi ei varmaan ollut täyttänyt vuottakaan, kun jo tiesin, että minun on saatava toinenkin tällainen. Jo ensi tapaamisella Ossin sisko Itu hurmasi minut mutkattomalla olemuksellaan ja loppumattomalla työskentelyinnollaan. Niinpä aloin haaveilla Itun pennusta. Opiskeluni olivat kuitenkin pahasti kesken, kun Itun ensimmäinen pentue syntyi ja pitkän pohtimisen jälkeen minun oli todettava, että aika ei riitä vielä kahdelle. Onneksi pääsin kuitenkin seuraamaan Rakettien taivalta läheltä! Kun Itulle alettiin miettiä toista pentuetta, oli jo alusta asti selvää, että se jää myös viimeiseksi. Itun omistaja Sarkku oli kuitenkin ostanut itselleen harrastuskoiran, ei jalostuskoiraa. Niinpä se oli nyt tai ei koskaan! Ensimmäisen urosehdokkaan kanssa Itu jäi tyhjäksi, syyksi selvisi myöhemmin uroksen sperman laatu. Toisen ehdokkaan kohdalla tärppäsi. Indistä olin kuullut paljon positiivista puskaradion kautta ja Indin molemmat vanhemmat sekä Indin isän siskon olin nähnyt Toller Specialenissa kesällä 2007, jossa kaikki kolme ylsivät metsästyskokeen voittajaluokan finaaliin asti hienoilla suorituksilla. Niinpä vaikka ajankohta opiskelujen suhteen ei ollut paras mahdollinen, tassutteli Papu elämääni juuri ennen vuoden 2009 alkua. Ja voi pojat, kuinka pieni reipas pentu varasti sydämeni!
Ensimmäisen puolen vuoden aikana alkoi jo pelottaa; ei näin täydellistä koiran alkua voi ollakaan! Onneksi Papu on sittemmin tiputtanut minut aika ajoin maan pinnalle, jotta harrastamisessa pysyy kuitenkin sopiva määrä haastetta... ;)
Oman paikkansa sydämestäni tämä pieni peto on kuitenkin onnistunut varastamaan. Samoin kuin paikan sänkyni jalkopäästä, vaikka olin niin suunnitellut, että minun koirani eivät tule sänkyyn kuin pyydettyinä! Papu on tietyllä tavalla jopa enemmän MINUN kuin Ossi. Ossi viihtyy erinomaisesti myös hoitopaikoissaan mutta Papu vahtii puolella silmällä minun liikkeitäni ja on AINA valmis lähtemään mukaani. Ja kaikenlaisia yhteisiä seikkailuja meille onkin jo kertynyt!
Koska tiesin, ettei aikaa harrastamiselle ylenmäärin tule olemaan, lupasin kasvattaja-Ninalle vain että taippareita mennään jossain vaiheessa yrittämään. Koska niihin treenatessa ei suurempia vaikeuksia ollut, piti lupaus lunastaa heti iän salliessa. Muuten treenaaminen ja varsinkin kisaaminen on ollut säännöllisen epäsäännöllistä. Kuluneiden vuosien aikana olen kuitenkin todennut omistavani oivan harrastuskoiran melkeinpä lajiin kuin lajiin. Jopa joitain tuloksiakin on jo ehtinyt kertyä.
Tuloksia tärkeämpänä pidän kuitenkin sitä, että minulla on sekä luonteeltaan että fysiikaltaan terve koira, jonka kanssa ehkä joskus pääsemme pyörähtämään veteraani-kehässä tuhansien seikkailujen ja puolen tusinan vuoden kuluttua.
Hyväksytty MH-kuvaus, ampuminen 2 (ikä 2v 7kk)
Hyväksytty luonnetesti 134 pistettä ja laukausvarma (ikä 4v 7kk)
Ajatuksia Pavusta:
Papu oli haaveissani jo pitkään ennen syntymäänsä. Ossi ei varmaan ollut täyttänyt vuottakaan, kun jo tiesin, että minun on saatava toinenkin tällainen. Jo ensi tapaamisella Ossin sisko Itu hurmasi minut mutkattomalla olemuksellaan ja loppumattomalla työskentelyinnollaan. Niinpä aloin haaveilla Itun pennusta. Opiskeluni olivat kuitenkin pahasti kesken, kun Itun ensimmäinen pentue syntyi ja pitkän pohtimisen jälkeen minun oli todettava, että aika ei riitä vielä kahdelle. Onneksi pääsin kuitenkin seuraamaan Rakettien taivalta läheltä! Kun Itulle alettiin miettiä toista pentuetta, oli jo alusta asti selvää, että se jää myös viimeiseksi. Itun omistaja Sarkku oli kuitenkin ostanut itselleen harrastuskoiran, ei jalostuskoiraa. Niinpä se oli nyt tai ei koskaan! Ensimmäisen urosehdokkaan kanssa Itu jäi tyhjäksi, syyksi selvisi myöhemmin uroksen sperman laatu. Toisen ehdokkaan kohdalla tärppäsi. Indistä olin kuullut paljon positiivista puskaradion kautta ja Indin molemmat vanhemmat sekä Indin isän siskon olin nähnyt Toller Specialenissa kesällä 2007, jossa kaikki kolme ylsivät metsästyskokeen voittajaluokan finaaliin asti hienoilla suorituksilla. Niinpä vaikka ajankohta opiskelujen suhteen ei ollut paras mahdollinen, tassutteli Papu elämääni juuri ennen vuoden 2009 alkua. Ja voi pojat, kuinka pieni reipas pentu varasti sydämeni!
Ensimmäisen puolen vuoden aikana alkoi jo pelottaa; ei näin täydellistä koiran alkua voi ollakaan! Onneksi Papu on sittemmin tiputtanut minut aika ajoin maan pinnalle, jotta harrastamisessa pysyy kuitenkin sopiva määrä haastetta... ;)
Oman paikkansa sydämestäni tämä pieni peto on kuitenkin onnistunut varastamaan. Samoin kuin paikan sänkyni jalkopäästä, vaikka olin niin suunnitellut, että minun koirani eivät tule sänkyyn kuin pyydettyinä! Papu on tietyllä tavalla jopa enemmän MINUN kuin Ossi. Ossi viihtyy erinomaisesti myös hoitopaikoissaan mutta Papu vahtii puolella silmällä minun liikkeitäni ja on AINA valmis lähtemään mukaani. Ja kaikenlaisia yhteisiä seikkailuja meille onkin jo kertynyt!
Koska tiesin, ettei aikaa harrastamiselle ylenmäärin tule olemaan, lupasin kasvattaja-Ninalle vain että taippareita mennään jossain vaiheessa yrittämään. Koska niihin treenatessa ei suurempia vaikeuksia ollut, piti lupaus lunastaa heti iän salliessa. Muuten treenaaminen ja varsinkin kisaaminen on ollut säännöllisen epäsäännöllistä. Kuluneiden vuosien aikana olen kuitenkin todennut omistavani oivan harrastuskoiran melkeinpä lajiin kuin lajiin. Jopa joitain tuloksiakin on jo ehtinyt kertyä.
Tuloksia tärkeämpänä pidän kuitenkin sitä, että minulla on sekä luonteeltaan että fysiikaltaan terve koira, jonka kanssa ehkä joskus pääsemme pyörähtämään veteraani-kehässä tuhansien seikkailujen ja puolen tusinan vuoden kuluttua.
Papu 4-vuotiaana 6.10.2013
Papu mejäilee
Papu ja fasaani
