Eilen tuli sitten kastettua talviturkki. Vietän lomaa koiranhoitajana Kirkkonummella ja eilen tollerikerhon vuosikokouksen jälkeen suuntasin kulkuni koko lauman kanssa metsään. Meikon maastot eivät ole minulle niin kovin tutut, että ehdin jo hieman miettiä olemmeko oikealla suunnalla, kun tuttu lampi sai munut huokaisemaan. Mutta ei pitäisi huokaista ennen kuin tipahtaa, ja tällä kertaa todella tipahti! Yhdeksän vuotias nivelrikkoinen päätti lähteä ajamaan pääosin sulalla lammella lokkia ylös ja tottakai juuri sillä kohtaa, missä lampea reunusti jäälautta. Ja jää kantoi, kunnes petti... Kun Speedy ei siinä ajassa päässyt itse ylös, mikä minulta kesti juosta vajaan parinkymmenen metrin päästä paikalle, en nähnyt muuta vaihtoehtoa, kuin hypätä perään. Onneksi vesi ei ollut kovin syvää (vain vyötärölle) ja pääsin aika pian kiipeämään jään kestävälle osalle. Sitä pitkin sitten konttasin koiran luo ja revin veteraanin niskavilloista jäälle. Hetken jää vain petti koiran alla, kunnes olimme molemmat turvallisesti kantavalla osalla. Sitten ei muuta kuin konttaamaan jään reunalle ja taas hyppy veteen, että pääsin kiipeämään rannalle. Tuli todettua, että vesi pysyy aikasta hyvin kenkien sisällä! Varpaat uivat vedessä, kun ajelin kotiin. Kotona hieroin Speedyn turkin kuivaksi pyyhkeellä, mutta papparainen oli oikeastaan jo heti maalle päästyään vallan normaalin oloinen. Ja ruoka ja uni maittoivat koko laumalle, kun kotiin päästiin! :) Tänään kaksi uskalikkoa uiskenteli jo reippaasti saman lammen sulalla puolella! Näin se kevät tulee...
Muuten tänään onkin ollut hauska päivä, sillä suuntasin Papu ja Ossi mukanani Hyvinkäälle treenaamaan PK-hakua. Ja hauskaa oli, sekä emännällä, että koirilla! Ossi teki vain pienen ilmaisutreenin ja oli siitäkin nii-iin tohkeissaan. Muru! <3 Pavulla maalimies leikki ensin pallon kanssa keskilinjalla (papu hihnassa), jonka jälkeen lähti juoksemaan piiloon. Ja Papu hetken päästä perään ja maalimiehellä palkka (pallo). Ja taas koira keskilinjalle, maalimies heitti pallon seuraavalle, joka juoksi piiloon ja taas Papu perään. Voi että, kuinka voi pienellä punaturkilla olla hauskaa!!! :) Toivottavasti päästään tätä lajia taas joskus kokeilemaan!
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Vinokas
Ossi kävi tänään hierojan käsittelyssä. Hierojana toimi Anna Hammarén All Fur Dogzissa. Ja kuten pelkäsinkin, Ossi oli aivan jumissa. Koko koira oli täysin vino. Raukka... :(
Ossi oli kauniisti käsiteltävänä, vaikka välillä ilmeestä selvästi näki, että liikuttiin aroilla alueilla. Tunnin käsittelyn jälkeen häntä heilui jo ihan eri tavalla ja näytti kuin Ossin olisi kokonaisuudessaan helpompi olla. Seuraava aika ollan nyt varaamassa jo parin viikon päähän, jonka jälkeen käyntejä päästään varmaan harventamaan. Siksi aikaa suurempi revittely on pannassa ja pyrinkin kovasti lenkittämään koirat nyt erikseen. Pavulla kun taas menohalut näkyvät palavassa katseessa. Vaikka Papu on hienon rauhallinen kotioloissa, sen katseessa on sellaista tekemisen paloa, että! Sellaista, mikä saa minutkin ottamaan vähän nameja ja pallon lenkille tai suuntaamaan auton keulan kohti metsää... ;)
Ossi oli kauniisti käsiteltävänä, vaikka välillä ilmeestä selvästi näki, että liikuttiin aroilla alueilla. Tunnin käsittelyn jälkeen häntä heilui jo ihan eri tavalla ja näytti kuin Ossin olisi kokonaisuudessaan helpompi olla. Seuraava aika ollan nyt varaamassa jo parin viikon päähän, jonka jälkeen käyntejä päästään varmaan harventamaan. Siksi aikaa suurempi revittely on pannassa ja pyrinkin kovasti lenkittämään koirat nyt erikseen. Pavulla kun taas menohalut näkyvät palavassa katseessa. Vaikka Papu on hienon rauhallinen kotioloissa, sen katseessa on sellaista tekemisen paloa, että! Sellaista, mikä saa minutkin ottamaan vähän nameja ja pallon lenkille tai suuntaamaan auton keulan kohti metsää... ;)
torstai 15. huhtikuuta 2010
Käyttäytymistä harjoittelemassa
Tänään alkoi Pavun käyttäytymiskurssi. Eli siis niin kuin jo aikaisemmin taisin kirjoitella, olen asettanut seuraavaksi tavoitteeksi BH-kokeen. Samalla tuleekin treenattua muutamaa suurinta ongelmaamme eli seuraamista ja paikallamakuuta.
Ossin kanssa kävin BH-kokeessa -06, enkä ollut edes tajunnut, että siitä on niin kauan, ennen kuin rupesin jälleen miettimään, että mites se kaavio taas menikään. Kävin kyllä -08 kokeessa ohjaamassa Ossin nyt jo edesmenneen parhaan kaverin Paavon, mutta silti askelkaaviossa oli kerrattavaa. Koska toisin kuin toko-kokeessa, liikkeet suoritetaan putkeen tietyssä järjestyksessä. Käyttäytymiskoe koostuu tottelevaisuus- ja kaupunkiosioista. Tottelevaisuusosio koostuu sekä irti, että hihnassa seuraamisesta, paikalla makuusta, liikkeestä istumisesta, liikkeestä maahanmenosta ja luoksetulosta.
Lukuunottamatta ennen pääsiäistä loppunutta toko-kurssia, olemme tokoilleet luvattoman vähän. Niinpä käyttäytymiskokeen pitkät seuraamiset ja pitkä paikalla makuu aiheuttavat jo ajatuksena tuskastumista. Seuraamisessa suurin ongelma on ponnettomuus ja Pavun auttamaton seilaaminen ja poikittaminen. Siksi olemmekin tehneet vain varsin lyhyitä seuraamispätkiä. Olen palkannut Papua pääasiassa oikella kädellä ja nyt Anita neuvoi kuitenkin vaihtamaan palkan vasempaan taskuun ja kas kumma, kun alkoi seuraaminen parantua! Pavulla on mielestäni mukavasti taistelutahtoa ja saalisviettiä, joten pallo toimii erinomaisena palkkana. Myös paikalla makuu oli yllättävän hyvä, vaikka ensimmäisellä kerralla Papu nousi istumaan. Kun sitten kävin käskemässä Pavun takaisin maahan, niin kakarahan pysyi sitten siellä. Täytyy kyllä sanoa, että Papu on minulle juuri sopiva paketti taistelutahtoa, työintoa ja pehmeyttä!
Hioimme lisäksi luoksetuloa eteen. Tokossa olen opettanut Pavulle luoksetulon sivulle, mutta PK-puolella suositaan eteen tulemista, joten minulla on erikäsky eteen tulemiselle. Myös maahan menon nopeutta ehdimme hioa. Varsin aktiivista harrastamista siis taas ja pari tuntia meni kuin siivillä! Lienee turha sanoa, että jaloissa nukkuu yksi ERITTÄIN väsynyt pieni koira... ;) Papu kun oli jo valmiiksi väsynyt aktiivilomastamme. Onneksi molemmat koirat menevät äidille hoitoon viikonlopuksi, kun minä lähden hemmottelemaan itseäni kylpyläviikonlopulle Tallinnaan.
Ossin kohdalta ei sitten olekaan niin hyviä uutisia. Talven aikana olen jo syöttänyt Ossille useamman kipulääkekuurin, kun hanget ja kylmyys eivät ihan ole nivelrikkoiselle ideaali ympäristö. Tänään totesin taas Ossin olevan 'vinossa'. Inhottavinta on se, että aikaisemmin automatkustamista rakastanut koira empii takaluukkuun hyppäämistä ja mikä inhottavinta, Ossi on mielestäni alkanut stressata vieraita koiria kaupungilla. Se ei tunnu tavalliselta Ossilta... Muutokset ovat hiipineet arkeen vähitellen ja niitä piilottelee monet hyvät päivät. Silti ajatus Ossin mahdollisista kivuista on kytenyt taustalla jo syksystä. Heräsin ajattelemaan Ossin mahdollisesta kipuilusta kiitos Anninan. Kuinka sitä voikaan olla oman koiran kohdalla niin sokea? Ja nyt alkaa kohta kotikonstit olla käytettynä. BoT-loimesta on mielestäni ollut apua tai ainakin Ossi tuntuu pitävän siitä kovasti. Ravintolisät Ossilla on ollut käytössä jo pidemmän aikaa, syksyllä vaihdoin erikoisruuasta erillisiin ravintolisiin eläinlääkärin suosituksesta. Maanantaina menemme hierojalle ja sen jälkeen täytyy varmaan mennä juttelemaan eläinlääkärimme kanssa. Nyt aloitin Ossille taas kipulääkekuurin. Todennäköisesti pääsiäisen raskaat hanget ja mökkeily ovat tällä kertaa aiheuttamassa jumeja... Ja kun toi otus on vielä niin perkeleen kiltti, ettei se näytä kipua oikein millään! Mutta venyttämällä oikean takajalan liikeradan vajauksen näkee selvästi... :(
Ossin kanssa kävin BH-kokeessa -06, enkä ollut edes tajunnut, että siitä on niin kauan, ennen kuin rupesin jälleen miettimään, että mites se kaavio taas menikään. Kävin kyllä -08 kokeessa ohjaamassa Ossin nyt jo edesmenneen parhaan kaverin Paavon, mutta silti askelkaaviossa oli kerrattavaa. Koska toisin kuin toko-kokeessa, liikkeet suoritetaan putkeen tietyssä järjestyksessä. Käyttäytymiskoe koostuu tottelevaisuus- ja kaupunkiosioista. Tottelevaisuusosio koostuu sekä irti, että hihnassa seuraamisesta, paikalla makuusta, liikkeestä istumisesta, liikkeestä maahanmenosta ja luoksetulosta.
Lukuunottamatta ennen pääsiäistä loppunutta toko-kurssia, olemme tokoilleet luvattoman vähän. Niinpä käyttäytymiskokeen pitkät seuraamiset ja pitkä paikalla makuu aiheuttavat jo ajatuksena tuskastumista. Seuraamisessa suurin ongelma on ponnettomuus ja Pavun auttamaton seilaaminen ja poikittaminen. Siksi olemmekin tehneet vain varsin lyhyitä seuraamispätkiä. Olen palkannut Papua pääasiassa oikella kädellä ja nyt Anita neuvoi kuitenkin vaihtamaan palkan vasempaan taskuun ja kas kumma, kun alkoi seuraaminen parantua! Pavulla on mielestäni mukavasti taistelutahtoa ja saalisviettiä, joten pallo toimii erinomaisena palkkana. Myös paikalla makuu oli yllättävän hyvä, vaikka ensimmäisellä kerralla Papu nousi istumaan. Kun sitten kävin käskemässä Pavun takaisin maahan, niin kakarahan pysyi sitten siellä. Täytyy kyllä sanoa, että Papu on minulle juuri sopiva paketti taistelutahtoa, työintoa ja pehmeyttä!
Hioimme lisäksi luoksetuloa eteen. Tokossa olen opettanut Pavulle luoksetulon sivulle, mutta PK-puolella suositaan eteen tulemista, joten minulla on erikäsky eteen tulemiselle. Myös maahan menon nopeutta ehdimme hioa. Varsin aktiivista harrastamista siis taas ja pari tuntia meni kuin siivillä! Lienee turha sanoa, että jaloissa nukkuu yksi ERITTÄIN väsynyt pieni koira... ;) Papu kun oli jo valmiiksi väsynyt aktiivilomastamme. Onneksi molemmat koirat menevät äidille hoitoon viikonlopuksi, kun minä lähden hemmottelemaan itseäni kylpyläviikonlopulle Tallinnaan.
Ossin kohdalta ei sitten olekaan niin hyviä uutisia. Talven aikana olen jo syöttänyt Ossille useamman kipulääkekuurin, kun hanget ja kylmyys eivät ihan ole nivelrikkoiselle ideaali ympäristö. Tänään totesin taas Ossin olevan 'vinossa'. Inhottavinta on se, että aikaisemmin automatkustamista rakastanut koira empii takaluukkuun hyppäämistä ja mikä inhottavinta, Ossi on mielestäni alkanut stressata vieraita koiria kaupungilla. Se ei tunnu tavalliselta Ossilta... Muutokset ovat hiipineet arkeen vähitellen ja niitä piilottelee monet hyvät päivät. Silti ajatus Ossin mahdollisista kivuista on kytenyt taustalla jo syksystä. Heräsin ajattelemaan Ossin mahdollisesta kipuilusta kiitos Anninan. Kuinka sitä voikaan olla oman koiran kohdalla niin sokea? Ja nyt alkaa kohta kotikonstit olla käytettynä. BoT-loimesta on mielestäni ollut apua tai ainakin Ossi tuntuu pitävän siitä kovasti. Ravintolisät Ossilla on ollut käytössä jo pidemmän aikaa, syksyllä vaihdoin erikoisruuasta erillisiin ravintolisiin eläinlääkärin suosituksesta. Maanantaina menemme hierojalle ja sen jälkeen täytyy varmaan mennä juttelemaan eläinlääkärimme kanssa. Nyt aloitin Ossille taas kipulääkekuurin. Todennäköisesti pääsiäisen raskaat hanget ja mökkeily ovat tällä kertaa aiheuttamassa jumeja... Ja kun toi otus on vielä niin perkeleen kiltti, ettei se näytä kipua oikein millään! Mutta venyttämällä oikean takajalan liikeradan vajauksen näkee selvästi... :(
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Pupusia, Papusia
Tämä päivä on ollut täynnä toinen toistaan suloisempia papusia. Saimme nimittäin treeniseuraksemme Marjan&Roiston, Maijan&Diivan ja Sarin&Ruutin. Kartoitettuamme treenimaastot (naapurin pelto toimi treenimaastona, tämä paikka oli Papullekin uusi), minä ja Marja palasimme autoille hakemaan damit ja Ossi pääsi odottamaan autoon. Ossin saaminen autoon olikin hieman haastavampaa, sillä en saanut Ossia kutsuttua pois pellolta. Ossi jäi jälkeen jo kun kävelimme alussa naapurin pellolle ja oli niin uppoutunut hiirien ja myyrien pyydystämiseen, että koko koira oli kuin transsissa. Kiroilut, maanittelut tai houkuttelu ei mikään toiminut. Niinpä päädyin pyydystämään Ossin hihnaan ojasta, jossa herra oli teki hyökkäyksiä ojan pohjalle naama kurassa, eikä reagoinut edes siihen, kun seisoin vieressä.
Kun Ossi oli turvallisesti autossa, kävelimme Marjan kanssa hieman eri reittiä tämän päivän treenipellolle. matkan varrella jätin kolme damia vieresen pellon saarekkeeseen (jota muuten olen katsellut 'sillä silmällä' jo viime syksystä... ;D ). Jätin yhden markkeeraus damin selvästi näkyviin ja kaksi punaista damia piilotin viereisten katajien juureen. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa kiertäen peltojen välisen ojan (jossa muuten oli ihan kunnioitettavasti vettä ja virtausta vuodenaikaan sopien...).
Pellolla aloitimme nometottiksella. Alkuun kaikki ottivat mukaansa yhden damin, jonka jälkeen aloitimme perusasioilla: ensin luoksetulo sisarusten muodostaman rivin edestä, sitten perusnouto samaisen rivin editse, jonka jälkeen rivin läpi pujottelu damia kantaen. Sarin pitikin seuraavaksi pitää pieni tauko pienen Rasmuksen vaatiessa välipalaa. Tässä välissä toteutimme kolmen sisaruksen (Papu, Roisto, Diiva) kanssa harjoituksen, jossa jokainen pääsi vuorollaan noutamaan damia kahden sisarkuksensa välistä. Eli meillä Marja ja Maija seisoivat vierekkäin, Marja heitti damin viistosti taakseen ja lhetin Pavun noutoon (noutolinja kulki siis Marjan ja Maijan välistä. Tämä harjoitus sujui kertakaikkisen hienosti!
Sauraavaksi otinkin Pavulla ylös ohjauksella damin saarekkeesta. Ensimmäisessä lähetyksessä linja olisi kulkenut viistosti ojan yli, joka selvästi oli vielä liian vaativa, sillä Papu rikkoi linjan, alkaessa etsimään sopivaa kohtaa ojan ylitykselle. Niinpä otin Pavun takaisin ja korjasin lähetyspaikkaa hieman lähemmäs ojaa ja niin, että linja kulki suoraa ojan yli. Silti jouduin vielä kerran kutsumaan Pavun takaisin, ennen kuin sain Pavun lähtemään ojan ylitykseen suoralla linjalla. Vahvistin linjaa eteenkäskyllä vielä Pavun kiivetessä vastarannalle, mutta jo siinä Pavulla oli jo tuttu vahva eteneminen nähtävissä ja markkeerausdami tuli kauniisti ylös (ei vaihtamisen yritystäkään nähtävissä, jes!). Koska tehtävä oli vaatinut useamman lähetyksen, toistin lähetyksen samantien pidentäen kuitenkin matkaa hieman peruuttamalla pellolla taaksepäin. Nyt, kun oja oli 'korkattu', ei Papu enää arponut sopivaa paikkaa ylitykselle, vaan eteni juuri toivotusti. :) Jälleen vahvistin linjaa eteen-käskyllä rantautumisvaiheessa. Lisäksi vahvistin molemmilla kerroilla palautusta, ennaltaehkäisten kiertämisongelmaa (joka on Ossin kanssa tullut tutuksi). Tämän jälkeen aloimme rakentaa muille papusille linja-harjoitusta.
Tarkoituksena oli tehdä ensin helppo peruslinja motivoituna ja tämän jälkeen lisätä tutulle motivoidulle linjalle häiriötä. Tällä kertaa häiriöksi oli suunniteltu häiriöheitto, joka oli tarkoitus heittää ennen linjalle lähetystä. Roiston ja Ruutin kanssa päädyimme muuttamaan harjoitusta, mutta Diiva suoritti harjoituksen suunnitellusti.
Treenin jälkeen sisarukset pääsivät leikkimään ja ojat olivat kaikkien neljän mielestä tosi mielenkiintoisia! :) Pienen leikkiehetken jälkeen jatkoimme mökille lounaalle. Kun suurin nälkä oli tyydytetty, oli aika kaivaa kamerat esiin! Tässä hieman saldoa:
Kun Ossi oli turvallisesti autossa, kävelimme Marjan kanssa hieman eri reittiä tämän päivän treenipellolle. matkan varrella jätin kolme damia vieresen pellon saarekkeeseen (jota muuten olen katsellut 'sillä silmällä' jo viime syksystä... ;D ). Jätin yhden markkeeraus damin selvästi näkyviin ja kaksi punaista damia piilotin viereisten katajien juureen. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa kiertäen peltojen välisen ojan (jossa muuten oli ihan kunnioitettavasti vettä ja virtausta vuodenaikaan sopien...).
Pellolla aloitimme nometottiksella. Alkuun kaikki ottivat mukaansa yhden damin, jonka jälkeen aloitimme perusasioilla: ensin luoksetulo sisarusten muodostaman rivin edestä, sitten perusnouto samaisen rivin editse, jonka jälkeen rivin läpi pujottelu damia kantaen. Sarin pitikin seuraavaksi pitää pieni tauko pienen Rasmuksen vaatiessa välipalaa. Tässä välissä toteutimme kolmen sisaruksen (Papu, Roisto, Diiva) kanssa harjoituksen, jossa jokainen pääsi vuorollaan noutamaan damia kahden sisarkuksensa välistä. Eli meillä Marja ja Maija seisoivat vierekkäin, Marja heitti damin viistosti taakseen ja lhetin Pavun noutoon (noutolinja kulki siis Marjan ja Maijan välistä. Tämä harjoitus sujui kertakaikkisen hienosti!
Sauraavaksi otinkin Pavulla ylös ohjauksella damin saarekkeesta. Ensimmäisessä lähetyksessä linja olisi kulkenut viistosti ojan yli, joka selvästi oli vielä liian vaativa, sillä Papu rikkoi linjan, alkaessa etsimään sopivaa kohtaa ojan ylitykselle. Niinpä otin Pavun takaisin ja korjasin lähetyspaikkaa hieman lähemmäs ojaa ja niin, että linja kulki suoraa ojan yli. Silti jouduin vielä kerran kutsumaan Pavun takaisin, ennen kuin sain Pavun lähtemään ojan ylitykseen suoralla linjalla. Vahvistin linjaa eteenkäskyllä vielä Pavun kiivetessä vastarannalle, mutta jo siinä Pavulla oli jo tuttu vahva eteneminen nähtävissä ja markkeerausdami tuli kauniisti ylös (ei vaihtamisen yritystäkään nähtävissä, jes!). Koska tehtävä oli vaatinut useamman lähetyksen, toistin lähetyksen samantien pidentäen kuitenkin matkaa hieman peruuttamalla pellolla taaksepäin. Nyt, kun oja oli 'korkattu', ei Papu enää arponut sopivaa paikkaa ylitykselle, vaan eteni juuri toivotusti. :) Jälleen vahvistin linjaa eteen-käskyllä rantautumisvaiheessa. Lisäksi vahvistin molemmilla kerroilla palautusta, ennaltaehkäisten kiertämisongelmaa (joka on Ossin kanssa tullut tutuksi). Tämän jälkeen aloimme rakentaa muille papusille linja-harjoitusta.
Tarkoituksena oli tehdä ensin helppo peruslinja motivoituna ja tämän jälkeen lisätä tutulle motivoidulle linjalle häiriötä. Tällä kertaa häiriöksi oli suunniteltu häiriöheitto, joka oli tarkoitus heittää ennen linjalle lähetystä. Roiston ja Ruutin kanssa päädyimme muuttamaan harjoitusta, mutta Diiva suoritti harjoituksen suunnitellusti.
Treenin jälkeen sisarukset pääsivät leikkimään ja ojat olivat kaikkien neljän mielestä tosi mielenkiintoisia! :) Pienen leikkiehetken jälkeen jatkoimme mökille lounaalle. Kun suurin nälkä oli tyydytetty, oli aika kaivaa kamerat esiin! Tässä hieman saldoa:
Ruuti 1v 5kk
Ruuti 1v 5kk
Diiva 1v 5kk
Diiva
Pienen Diiva kaihoisa katse
Vähän vähemmän pieni Roisto... ;D
Papu 1v 5kk (ja namin intensiivinen tuijotus...)
Ossi 6v
Diiva, Papu, Ossi ja Roisto
Laitan tähän vielä vähän muuta kuvasaldoa tältä aktiiviselta minilomaltani:
Ossin ja Pavun tanssia pellolla :)
Ossi ja pellon ihmeet
Diiva suuri hepuli <3
Rakas pieni Papuni
Rakkaat punakuononi
Suklaasilmä
Tämän kuvan otin jo perjantaina, mutta sama näky on tälläkin hetkellä vieressäni...
Ja loppuun muutama luontokuva eli kevään ensimmäiset sinivuokot:
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Hei, me treenataan!
Eli kuten otsikko sanoo, me treenataan! Ajattelin koota tänne, mitä kaikkea on tullut tehtyä viimeisten päivien aikana, kun tänään tajusin, etten enää kohta muista, mitä olenkaan treenannut... Eli tässä takautuvasti treenipäiväkirjaa:
To 8.4.
Meillä oli taas Anninan nome-kurssin treenit, teemana haku. Mä oikeesti jännitin aikalailla, kun kuulin, että treenataan hakua. Vaikka edellisellä kerralla treenatessa ohjaaja sai ahaa-elämyksen, niin silti palautukset olivat ja ovat edelleen haaste. Ja kun koira on vauhdikas ja hakuintoinen, niin toimimaton palautus on yhtä kuin katastrofi. Ennen meidän vuoroamme, teimme Marjan kanssa koirinemme hieman hallittavuutta ja nometottista. Papu oli todella nätisti kuulolla ja palautukset tulivat häiriöstä huolimatta empimättä ja suoraan käteen. No, ei sitten muuta kuin ruutuun. Ensin katselimme passiviteettia katsellen Roiston hakua. Kun Roisto oli tyhkentänyt ruutuaan riittävästi, edessä oli 180 asteen käännös, joka ohjasi meidät kohti omaa hakuruutuamme (eli harjoituksessa kaksi koiraa ja kaksi hakuruutua, ruudut toisiaan vastakkain). Ja ei muuta kuin hommin. Papu teki töitä käskettyä ja mielestäni dameja tuli käteen ihan kohtuullista tahtia, vaikka välillä nuori koira eksyi hieman alueen sivuun. Pienillä avuilla Papu oli ohjattavissa kuitenkin alueelle. Lopetimme haun viiteen (?) damiin, jonka jälkeen palautteeseen: lähetykset ja palautukset vaativat vielä työtä. Ei voi muuta kuin huokaista syvään ja jatkaa työtä - itsensä kanssa! Mun lähetykset on työintoiselle koiralle (joka ei tarvitse ylimääräistä innostamista!) liian nostattavat. Palautukset taas sujuivat paljon paremmin, kuin mitä olin odottanut. Ensimmäisellä vahvistin palautusta luoksetulokutsulla ja muutamassa palautuksessa vahvistin kehuilla, muutaman olin jo jopa hiljaa! Eli työ näyttäisi tuottavan tulosta, mutta me jatkamme vahvan perustan rakentamista.
pe 9.4.
Ajoin torstai-iltana suoraan treeneistä mökille eli perjantai aamuun herättiin Paraisilla. Maija tuli lenkkiseuraksemme ja pojat pääsivät juoksemaan suloisen Diivan kanssa. Lenkin jälkeen tein Pavulla muutaman noudon, mutta rehellisesti sanoen en lainkaan muista mitä teimme. Sen muistan, että olin kyllä tyytyväinen Pavun työhön. Eikö se ole tärkeintä? (muistatko Maija yhtään mitä me tehtiin?!?)
la 10.4.
Tämä viikonloppu oli jo ajoissa varattu työporukan mökkiviikonlopuksi ja siihen liittyen pieni etujoukko vieraita saapui mökillemme perjantaina loppujen tullessa lauantaina. Ennen suurimman osan saapumista kävin poikien kanssa pienellä metsälenkillä, jonka päätteeksi tein Pavulla taas muutaman noudon. Tämän treenin peräti muistan! ;D Vein ensin Pavun kanssa pellon reunassa olevan koivun juurelle kolme damia, jotka piilotin heinikkoon. Tämän jälkeen vain Pavun nähden yhden damin pellon toiseen laitaan suuren tammen taa. Tämn jälkeen seurautin Pavun pellolle lähetyspaikkaan, josta oli koivulle ehkä vajaa 100m ja tammelle reilu 50m. Ensin otin yhden damin ylös koivulta eteenlähetyksenä. Tämän jälkeen lähetin Pavun taas koivulle päin, mutta noin puolessa välissä pysäytin Pavun pillillä (ensimmäistä kertaa eteenlähetyksestä!). Pysäytys vaati suullisen vahvistuksen, mutta tällä Papu pysähtyi vauhdikkaasti. Istumisesta päästin Pavun palkaksi noutamaan damin tammelta, jonne Papu suuntasi vauhdikkaalla kiitolaukalla. :) Tämän jälkeen otin vielä yhden lähetyksen koivulle linjaa vahvistaen, ennen kuin suuntasimme hauskanpitoon mökille.
su 11.4.
Vieraat lähtivät puoleltapäivin, jonka jälkeen suuntasin taas metsään. Tällä kertaa aloitin treenillä, hieman eri paikassa kuin edellisillä kerroilla. Jätin alkuun pojat autoon ja kävin täyttämässä seitsemän damin hakuruudun pellon reunaan ylöspäin viettävään rinteeseen. Tämän jälkeen hain Pavun. Papua mukana seurauttaen kävin ensin viemässä yhden damin muistiin sähkötolpalle, jonka jälkeen jatkoimme matkaa pellolle. Pellolta lähettelin Papua sitten hakuun. Palautukset olivat tällä kertaa niin kauniita, että olisin toivonut, että mukana olisi ollut todistajia! Yritän kovasti pitää jalat maassa ja muistaa, ettei mikään ole koiran koulutuksessa varmempaa kuin epävarmuus ja että tämä onnellinen tilanne sattoi oll avin sattumaa, mutta silti olen kyllä pikkukettuun tuhottoman tyytyväinen! On se hyvä, että välillä on vaikeeta, niin pääsee kokemaan sen seitsemännen taivaan, kun koira kerrankin tekee hienosti! ;D Kun Papu oli hakenut ruudusta neljä, otin eteenlähetyksellä ylös damin sähkötolpalta. Siinäkin oli kuitenkin pieni jippo, nimittäin ennen sähkötolppaa oli oja. Tulviva oja! Papu eteni pellolla vauhdikkaasti ja vain hieman hidastaen eteni veteen ja ui toiselle reunalle, josta ylösnousun jälkeen pienen hapuilun kautta takaisin linjalle ja dami suuhun. Palauttaessa vesi olikin jännempi ja vahvistin palautusta kehuilla ja kehotuksella, sekä etenin vahvistamaan palautusta lähemmäs ojaa, jolloin Papu pienen edestakaisin juoksun jälkeenuskaltautui palauttamaan suoraa ojan läpi. Palautuksesta palkattuani, otin Pavun sivulle ja heitin damin ojan ojan toiselle puolelle. Tämän jälkeen kävimme ottamassa ruudusta vielä yhden damin ylös, ennen kuin lähetin Pavun uudestaan ojaa ylittämään. Tällä kertaa eteneminen sekä sinne, että takaisin oli Pavulle tyypilliseen tapaan vauhdikasta, johon olikin hyvä lopettaa. Niin ja sivuhuomautuksena voisin vielä lisätä, että tajusin vasta treenin jälkeen, ettei Papu edes yrittänyt tiputtaa damia ojasta noustessaan ja ravisteli vasta, kun dami oli jo turvallisesti minulla. Aivan toisin, kuin enonsa, jonka kanssa tätä harjoiteltiin aikalailla! Niin ja Ossista puheen ollen. Tarkat varmaan huomasivat, että vein ruutuun seitsemän damia ja Papu haki sieltä vain viisi. Tämä tarjosi mahtavan tilaisuuden päästää iso peto hommiin! Eli Ossi pääsi painelemaan pitkin hakuruutua ja tekikin ihanan innolla töitä tuoden viimeiset kaksi damia turvaan... :)
Treenin jälkeen kävin lenkillä ja heiluin oksasaksien kanssa risukossa. Vielä ennen iltaruualle suuntaamista vahvistin Pavulle motivoidusti linjaa pellolla.
ma 12.4.
Tänään minitreenisessio oli taas vuorossa ennen oksasaksiin tarttumista. Vein Pavun seuratessa mukana viiteen muistipaikkaan damit. Ensimmäiseen paikkaan jätin kolme damia, muihin vain yhdet. Muistipaikat sijaitsivat ympäri peltoa ja pellonreunaa ja oikeastaan kaikkia olen käyttänyt ainakin kerran treeneissä muistipaikkana. Näin montaa muistipaikkaa en kuitenkaan ole koskaan yksissä treeneissä käyttänyt.
Ajattelin aloittaa ottamalla damin ensimmäisenä täytetystä muistipaikasta. Kulma ensimmäisen ja toisen muistipaikan välillä oli kuitenkin sen verran pieni, että totesin jo lähettessä, että Pavulla oli vahvempi muistikuva toisesta muistipaikasta. Siksi päätinkin pysäyttää Pavun ensimmäisestä lähetyksestä ja annoinkin Pavun noutaa damin kolmannesta muistipaikasta treenaten vasemmalle kääntämistä. Toisella lähetyksellä Papu oli jo paremmin kuulolla ja sainkin tarkalla lähetyksellä (Anninalle tiedoksi: tämä oli oikeesti rauhallinen lähetys, eikä Papu edes karannut!!! :D )Pavun etenemään haluamalleni damille. Seuraavaksi käännyin ympäri ja otin damin eteenlähetyksellä ylös järjestyksessä neljännestä muistipaikasta. Tämän jälkeen vaihdoin lähetyspaikkaa ja otin pitkällä eteenlähetyksellä ylös damin toisesta muistipaikasta. Sitten olikin vuorossa suuntatreeni eli lähetin Pavun uudestaan kohti toista muistipaikkaa, mutta pysäytin taas puolessa välissä ja käänsin Pavun oikeaan eli tällä kertaa kohti viidettä muistipaikkaa. Tämän jälkeen palasin ensimmäiseen lähetyspaikkaan ja lähetin Pavun kohti ensimmäistä muistipaikkaa. Nyt toinen muistipaikka kummitteli liikaa mielessä ja lähetyskään ei tainnut enää olla riittävän huolellinen sillä Papu kaarsi kohti toista muistipaikkaa, joten onnistumista hakien pyysin Pavun takaisin ja helpotin matkaa lyhentäen tehtävää, jolla sain kuin sainkin onnistumisen, johon oli hyvä lopettaa.
Tämän jälkeen edessä oli vielä ihana lenkki siskojen kanssa ja huomenna jälleen jatketaan neljän pavun voimin treenaamista!
To 8.4.
Meillä oli taas Anninan nome-kurssin treenit, teemana haku. Mä oikeesti jännitin aikalailla, kun kuulin, että treenataan hakua. Vaikka edellisellä kerralla treenatessa ohjaaja sai ahaa-elämyksen, niin silti palautukset olivat ja ovat edelleen haaste. Ja kun koira on vauhdikas ja hakuintoinen, niin toimimaton palautus on yhtä kuin katastrofi. Ennen meidän vuoroamme, teimme Marjan kanssa koirinemme hieman hallittavuutta ja nometottista. Papu oli todella nätisti kuulolla ja palautukset tulivat häiriöstä huolimatta empimättä ja suoraan käteen. No, ei sitten muuta kuin ruutuun. Ensin katselimme passiviteettia katsellen Roiston hakua. Kun Roisto oli tyhkentänyt ruutuaan riittävästi, edessä oli 180 asteen käännös, joka ohjasi meidät kohti omaa hakuruutuamme (eli harjoituksessa kaksi koiraa ja kaksi hakuruutua, ruudut toisiaan vastakkain). Ja ei muuta kuin hommin. Papu teki töitä käskettyä ja mielestäni dameja tuli käteen ihan kohtuullista tahtia, vaikka välillä nuori koira eksyi hieman alueen sivuun. Pienillä avuilla Papu oli ohjattavissa kuitenkin alueelle. Lopetimme haun viiteen (?) damiin, jonka jälkeen palautteeseen: lähetykset ja palautukset vaativat vielä työtä. Ei voi muuta kuin huokaista syvään ja jatkaa työtä - itsensä kanssa! Mun lähetykset on työintoiselle koiralle (joka ei tarvitse ylimääräistä innostamista!) liian nostattavat. Palautukset taas sujuivat paljon paremmin, kuin mitä olin odottanut. Ensimmäisellä vahvistin palautusta luoksetulokutsulla ja muutamassa palautuksessa vahvistin kehuilla, muutaman olin jo jopa hiljaa! Eli työ näyttäisi tuottavan tulosta, mutta me jatkamme vahvan perustan rakentamista.
pe 9.4.
Ajoin torstai-iltana suoraan treeneistä mökille eli perjantai aamuun herättiin Paraisilla. Maija tuli lenkkiseuraksemme ja pojat pääsivät juoksemaan suloisen Diivan kanssa. Lenkin jälkeen tein Pavulla muutaman noudon, mutta rehellisesti sanoen en lainkaan muista mitä teimme. Sen muistan, että olin kyllä tyytyväinen Pavun työhön. Eikö se ole tärkeintä? (muistatko Maija yhtään mitä me tehtiin?!?)
la 10.4.
Tämä viikonloppu oli jo ajoissa varattu työporukan mökkiviikonlopuksi ja siihen liittyen pieni etujoukko vieraita saapui mökillemme perjantaina loppujen tullessa lauantaina. Ennen suurimman osan saapumista kävin poikien kanssa pienellä metsälenkillä, jonka päätteeksi tein Pavulla taas muutaman noudon. Tämän treenin peräti muistan! ;D Vein ensin Pavun kanssa pellon reunassa olevan koivun juurelle kolme damia, jotka piilotin heinikkoon. Tämän jälkeen vain Pavun nähden yhden damin pellon toiseen laitaan suuren tammen taa. Tämn jälkeen seurautin Pavun pellolle lähetyspaikkaan, josta oli koivulle ehkä vajaa 100m ja tammelle reilu 50m. Ensin otin yhden damin ylös koivulta eteenlähetyksenä. Tämän jälkeen lähetin Pavun taas koivulle päin, mutta noin puolessa välissä pysäytin Pavun pillillä (ensimmäistä kertaa eteenlähetyksestä!). Pysäytys vaati suullisen vahvistuksen, mutta tällä Papu pysähtyi vauhdikkaasti. Istumisesta päästin Pavun palkaksi noutamaan damin tammelta, jonne Papu suuntasi vauhdikkaalla kiitolaukalla. :) Tämän jälkeen otin vielä yhden lähetyksen koivulle linjaa vahvistaen, ennen kuin suuntasimme hauskanpitoon mökille.
su 11.4.
Vieraat lähtivät puoleltapäivin, jonka jälkeen suuntasin taas metsään. Tällä kertaa aloitin treenillä, hieman eri paikassa kuin edellisillä kerroilla. Jätin alkuun pojat autoon ja kävin täyttämässä seitsemän damin hakuruudun pellon reunaan ylöspäin viettävään rinteeseen. Tämän jälkeen hain Pavun. Papua mukana seurauttaen kävin ensin viemässä yhden damin muistiin sähkötolpalle, jonka jälkeen jatkoimme matkaa pellolle. Pellolta lähettelin Papua sitten hakuun. Palautukset olivat tällä kertaa niin kauniita, että olisin toivonut, että mukana olisi ollut todistajia! Yritän kovasti pitää jalat maassa ja muistaa, ettei mikään ole koiran koulutuksessa varmempaa kuin epävarmuus ja että tämä onnellinen tilanne sattoi oll avin sattumaa, mutta silti olen kyllä pikkukettuun tuhottoman tyytyväinen! On se hyvä, että välillä on vaikeeta, niin pääsee kokemaan sen seitsemännen taivaan, kun koira kerrankin tekee hienosti! ;D Kun Papu oli hakenut ruudusta neljä, otin eteenlähetyksellä ylös damin sähkötolpalta. Siinäkin oli kuitenkin pieni jippo, nimittäin ennen sähkötolppaa oli oja. Tulviva oja! Papu eteni pellolla vauhdikkaasti ja vain hieman hidastaen eteni veteen ja ui toiselle reunalle, josta ylösnousun jälkeen pienen hapuilun kautta takaisin linjalle ja dami suuhun. Palauttaessa vesi olikin jännempi ja vahvistin palautusta kehuilla ja kehotuksella, sekä etenin vahvistamaan palautusta lähemmäs ojaa, jolloin Papu pienen edestakaisin juoksun jälkeenuskaltautui palauttamaan suoraa ojan läpi. Palautuksesta palkattuani, otin Pavun sivulle ja heitin damin ojan ojan toiselle puolelle. Tämän jälkeen kävimme ottamassa ruudusta vielä yhden damin ylös, ennen kuin lähetin Pavun uudestaan ojaa ylittämään. Tällä kertaa eteneminen sekä sinne, että takaisin oli Pavulle tyypilliseen tapaan vauhdikasta, johon olikin hyvä lopettaa. Niin ja sivuhuomautuksena voisin vielä lisätä, että tajusin vasta treenin jälkeen, ettei Papu edes yrittänyt tiputtaa damia ojasta noustessaan ja ravisteli vasta, kun dami oli jo turvallisesti minulla. Aivan toisin, kuin enonsa, jonka kanssa tätä harjoiteltiin aikalailla! Niin ja Ossista puheen ollen. Tarkat varmaan huomasivat, että vein ruutuun seitsemän damia ja Papu haki sieltä vain viisi. Tämä tarjosi mahtavan tilaisuuden päästää iso peto hommiin! Eli Ossi pääsi painelemaan pitkin hakuruutua ja tekikin ihanan innolla töitä tuoden viimeiset kaksi damia turvaan... :)
Treenin jälkeen kävin lenkillä ja heiluin oksasaksien kanssa risukossa. Vielä ennen iltaruualle suuntaamista vahvistin Pavulle motivoidusti linjaa pellolla.
ma 12.4.
Tänään minitreenisessio oli taas vuorossa ennen oksasaksiin tarttumista. Vein Pavun seuratessa mukana viiteen muistipaikkaan damit. Ensimmäiseen paikkaan jätin kolme damia, muihin vain yhdet. Muistipaikat sijaitsivat ympäri peltoa ja pellonreunaa ja oikeastaan kaikkia olen käyttänyt ainakin kerran treeneissä muistipaikkana. Näin montaa muistipaikkaa en kuitenkaan ole koskaan yksissä treeneissä käyttänyt.
Ajattelin aloittaa ottamalla damin ensimmäisenä täytetystä muistipaikasta. Kulma ensimmäisen ja toisen muistipaikan välillä oli kuitenkin sen verran pieni, että totesin jo lähettessä, että Pavulla oli vahvempi muistikuva toisesta muistipaikasta. Siksi päätinkin pysäyttää Pavun ensimmäisestä lähetyksestä ja annoinkin Pavun noutaa damin kolmannesta muistipaikasta treenaten vasemmalle kääntämistä. Toisella lähetyksellä Papu oli jo paremmin kuulolla ja sainkin tarkalla lähetyksellä (Anninalle tiedoksi: tämä oli oikeesti rauhallinen lähetys, eikä Papu edes karannut!!! :D )Pavun etenemään haluamalleni damille. Seuraavaksi käännyin ympäri ja otin damin eteenlähetyksellä ylös järjestyksessä neljännestä muistipaikasta. Tämän jälkeen vaihdoin lähetyspaikkaa ja otin pitkällä eteenlähetyksellä ylös damin toisesta muistipaikasta. Sitten olikin vuorossa suuntatreeni eli lähetin Pavun uudestaan kohti toista muistipaikkaa, mutta pysäytin taas puolessa välissä ja käänsin Pavun oikeaan eli tällä kertaa kohti viidettä muistipaikkaa. Tämän jälkeen palasin ensimmäiseen lähetyspaikkaan ja lähetin Pavun kohti ensimmäistä muistipaikkaa. Nyt toinen muistipaikka kummitteli liikaa mielessä ja lähetyskään ei tainnut enää olla riittävän huolellinen sillä Papu kaarsi kohti toista muistipaikkaa, joten onnistumista hakien pyysin Pavun takaisin ja helpotin matkaa lyhentäen tehtävää, jolla sain kuin sainkin onnistumisen, johon oli hyvä lopettaa.
Tämän jälkeen edessä oli vielä ihana lenkki siskojen kanssa ja huomenna jälleen jatketaan neljän pavun voimin treenaamista!
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Pääsiäinen
Vietimme pääsiäisen perheen kanssa pohjoisessa, mökillä Kuusamossa. Mökillä ei ole nettiä eli ajattelin näin jälkikäteen koota tänne pienen kuvakollaasin lomastamme.
Hangen sankarit
Ja koska kyseessä on valokuva, eikä video, ei tätä näe Pavun hurmaavaa möyryämistä lumessa. Mutta kehotan kuvittelemaan, kuinka pieni sankari ryömii hangessa työntäen kuonoa edellään lumihankeen, hyökkää sitten yhtäkkiä kinoksen kimppuun neljän tassun tyrmäystaktiikalla ja aloittaa raivoikkaan kaivamisen kohti Kiinaa:
Häh, mitä tuijotat? (huomaa kuinka syvälle on tässä jo päästy!)
Viisas. Ei vielä vanha, eihän?
Profiili vuoden ja neljän kuukauden kypsässä iässä.
Mäenlaskun aika!
Liukurinkantaja
Pienellä päiväkävelyllä
Metsätöissä
Yhteistyössä on voimaa!
Lauantaina kävimme katsastamassa paikalliset pilkkikilpailut
Auringosta nauttimassa
Lounasmakkaralle olisi ollut ottajia!
Joten onneksi...
...pojat saivat kantiinista oman hieman turhan tumman rusketuksen keränneen makkaran, NAM!!
Kaiken kaikkeaan pääsiäinen oli oikein onnistunut ja rauhallinen. Eikä treenattu! Ajattelin edelistä juttua kirjoittaessani, että treenamattomuus olisi ollut hyvä aprillipila, mutta kun damit unohtuivat lähdön tuoksinnassa matkasta, tuli pääsiäisestä oikeasti loma. Ja se taisi kyllä tehdä ihan hyvää...
torstai 1. huhtikuuta 2010
Aprillia!
Ensin kiitos kaikille lohduttaneille ja mukana eläneille! Kauhukakaran emäntä kiittää tuesta ja jatkaa harjoittelua! :D
Itseasiassa sunnuntaina näkyi ehkä valoa tunnelin päässä. Olin kouluttamassa UMN:n nome-päivällä yhdessä Jennyn kanssa ja koulutuksen jälkeen tein pari ohjausta Pavulle. Ongelmamme palautuksissa tuli taas esiin. Mitään häiriötä emme linjalle voi vielä tuoda. Ei niin, että se häiritsisi linjalla etenemistä vaan palautus kärsii pienestäkin häiriöstä. Siinä onkin siis seuraava asia, joka tulee mukaan keittiötreeniin: häiriö palautukseen. Eli ajattelin alkuun tuoda häiriödamin viereeni/taakseni ja sitten vähitellen siirtää sitä lähemmäs palautuslinjaa.
Mutta tämä ei ollut vielä se suurin ahaa elämys sunnuntaina. Se toinen tuli piiitkällä käytännössä erittäin vähän motivoidulla linjalla, joka kulki lumikengillä tehtyä uraa pitkin. Aava hanki uran kummallakin puolella oli ja on lumessa loikkimista rakastavalle tollolleni VALTAVA häiriö. Ei se vaikuta taaskaan linjalla etenemiseen, vaan siihen palauttamiseen. Kun hangessa pukkiloikkien tekeminen on vaan niin hlvtin paljon hauskempaa, kuin mun luo tuleminen. Mutta Jenny antoi ehkä mun ongelmaani täydellisen vastauksen. Täytyy vähän kokeilla, ennen kuin uskaltaudun kertomaan siitä tänne, koska se on niin yksinkertainen, että mua kertakaikkisesti nolottaa, etten ole itse sitä keksinyt. Vaikka se taitaa olla just se vastaus, mitä Annina on yrittnyt takoa mun kovaan kallooni viimeiset puoli vuotta... Mutta aina ei vaan voi tajuta, eihän?!?
Nyt on edessä kuitenkin pienoinen loma. Suuntaamme perheen kanssa kohti Kuusamoa pääsiäiseksi. Pojat ovat jo ohittaneet Mikkelin aikaa sitten äidin ja pikkusiskon kyydissä ja seuraavaksi minä hyppään autoon isän kanssa ja lähdemme perään. Tiedossa on vähän laskettelua, vähän hiihtämistä ja paljon suklaata! Koirankoulutuksen opettelua jatketaan aikaisintaan ensi viikolla!
Itseasiassa sunnuntaina näkyi ehkä valoa tunnelin päässä. Olin kouluttamassa UMN:n nome-päivällä yhdessä Jennyn kanssa ja koulutuksen jälkeen tein pari ohjausta Pavulle. Ongelmamme palautuksissa tuli taas esiin. Mitään häiriötä emme linjalle voi vielä tuoda. Ei niin, että se häiritsisi linjalla etenemistä vaan palautus kärsii pienestäkin häiriöstä. Siinä onkin siis seuraava asia, joka tulee mukaan keittiötreeniin: häiriö palautukseen. Eli ajattelin alkuun tuoda häiriödamin viereeni/taakseni ja sitten vähitellen siirtää sitä lähemmäs palautuslinjaa.
Mutta tämä ei ollut vielä se suurin ahaa elämys sunnuntaina. Se toinen tuli piiitkällä käytännössä erittäin vähän motivoidulla linjalla, joka kulki lumikengillä tehtyä uraa pitkin. Aava hanki uran kummallakin puolella oli ja on lumessa loikkimista rakastavalle tollolleni VALTAVA häiriö. Ei se vaikuta taaskaan linjalla etenemiseen, vaan siihen palauttamiseen. Kun hangessa pukkiloikkien tekeminen on vaan niin hlvtin paljon hauskempaa, kuin mun luo tuleminen. Mutta Jenny antoi ehkä mun ongelmaani täydellisen vastauksen. Täytyy vähän kokeilla, ennen kuin uskaltaudun kertomaan siitä tänne, koska se on niin yksinkertainen, että mua kertakaikkisesti nolottaa, etten ole itse sitä keksinyt. Vaikka se taitaa olla just se vastaus, mitä Annina on yrittnyt takoa mun kovaan kallooni viimeiset puoli vuotta... Mutta aina ei vaan voi tajuta, eihän?!?
Nyt on edessä kuitenkin pienoinen loma. Suuntaamme perheen kanssa kohti Kuusamoa pääsiäiseksi. Pojat ovat jo ohittaneet Mikkelin aikaa sitten äidin ja pikkusiskon kyydissä ja seuraavaksi minä hyppään autoon isän kanssa ja lähdemme perään. Tiedossa on vähän laskettelua, vähän hiihtämistä ja paljon suklaata! Koirankoulutuksen opettelua jatketaan aikaisintaan ensi viikolla!
HAUSKAA PÄÄSIÄISTÄ!!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)