Hei, me treenataan!

Eli kuten otsikko sanoo, me treenataan! Ajattelin koota tänne, mitä kaikkea on tullut tehtyä viimeisten päivien aikana, kun tänään tajusin, etten enää kohta muista, mitä olenkaan treenannut... Eli tässä takautuvasti treenipäiväkirjaa:

To 8.4.

Meillä oli taas Anninan nome-kurssin treenit, teemana haku. Mä oikeesti jännitin aikalailla, kun kuulin, että treenataan hakua. Vaikka edellisellä kerralla treenatessa ohjaaja sai ahaa-elämyksen, niin silti palautukset olivat ja ovat edelleen haaste. Ja kun koira on vauhdikas ja hakuintoinen, niin toimimaton palautus on yhtä kuin katastrofi. Ennen meidän vuoroamme, teimme Marjan kanssa koirinemme hieman hallittavuutta ja nometottista. Papu oli todella nätisti kuulolla ja palautukset tulivat häiriöstä huolimatta empimättä ja suoraan käteen. No, ei sitten muuta kuin ruutuun. Ensin katselimme passiviteettia katsellen Roiston hakua. Kun Roisto oli tyhkentänyt ruutuaan riittävästi, edessä oli 180 asteen käännös, joka ohjasi meidät kohti omaa hakuruutuamme (eli harjoituksessa kaksi koiraa ja kaksi hakuruutua, ruudut toisiaan vastakkain). Ja ei muuta kuin hommin. Papu teki töitä käskettyä ja mielestäni dameja tuli käteen ihan kohtuullista tahtia, vaikka välillä nuori koira eksyi hieman alueen sivuun. Pienillä avuilla Papu oli ohjattavissa kuitenkin alueelle. Lopetimme haun viiteen (?) damiin, jonka jälkeen palautteeseen: lähetykset ja palautukset vaativat vielä työtä. Ei voi muuta kuin huokaista syvään ja jatkaa työtä - itsensä kanssa! Mun lähetykset on työintoiselle koiralle (joka ei tarvitse ylimääräistä innostamista!) liian nostattavat. Palautukset taas sujuivat paljon paremmin, kuin mitä olin odottanut. Ensimmäisellä vahvistin palautusta luoksetulokutsulla ja muutamassa palautuksessa vahvistin kehuilla, muutaman olin jo jopa hiljaa! Eli työ näyttäisi tuottavan tulosta, mutta me jatkamme vahvan perustan rakentamista.

pe 9.4.

Ajoin torstai-iltana suoraan treeneistä mökille eli perjantai aamuun herättiin Paraisilla. Maija tuli lenkkiseuraksemme ja pojat pääsivät juoksemaan suloisen Diivan kanssa. Lenkin jälkeen tein Pavulla muutaman noudon, mutta rehellisesti sanoen en lainkaan muista mitä teimme. Sen muistan, että olin kyllä tyytyväinen Pavun työhön. Eikö se ole tärkeintä? (muistatko Maija yhtään mitä me tehtiin?!?)

la 10.4.

Tämä viikonloppu oli jo ajoissa varattu työporukan mökkiviikonlopuksi ja siihen liittyen pieni etujoukko vieraita saapui mökillemme perjantaina loppujen tullessa lauantaina. Ennen suurimman osan saapumista kävin poikien kanssa pienellä metsälenkillä, jonka päätteeksi tein Pavulla taas muutaman noudon. Tämän treenin peräti muistan! ;D Vein ensin Pavun kanssa pellon reunassa olevan koivun juurelle kolme damia, jotka piilotin heinikkoon. Tämän jälkeen vain Pavun nähden yhden damin pellon toiseen laitaan suuren tammen taa. Tämn jälkeen seurautin Pavun pellolle lähetyspaikkaan, josta oli koivulle ehkä vajaa 100m ja tammelle reilu 50m. Ensin otin yhden damin ylös koivulta eteenlähetyksenä. Tämän jälkeen lähetin Pavun taas koivulle päin, mutta noin puolessa välissä pysäytin Pavun pillillä (ensimmäistä kertaa eteenlähetyksestä!). Pysäytys vaati suullisen vahvistuksen, mutta tällä Papu pysähtyi vauhdikkaasti. Istumisesta päästin Pavun palkaksi noutamaan damin tammelta, jonne Papu suuntasi vauhdikkaalla kiitolaukalla. :) Tämän jälkeen otin vielä yhden lähetyksen koivulle linjaa vahvistaen, ennen kuin suuntasimme hauskanpitoon mökille.

su 11.4.

Vieraat lähtivät puoleltapäivin, jonka jälkeen suuntasin taas metsään. Tällä kertaa aloitin treenillä, hieman eri paikassa kuin edellisillä kerroilla. Jätin alkuun pojat autoon ja kävin täyttämässä seitsemän damin hakuruudun pellon reunaan ylöspäin viettävään rinteeseen. Tämän jälkeen hain Pavun. Papua mukana seurauttaen kävin ensin viemässä yhden damin muistiin sähkötolpalle, jonka jälkeen jatkoimme matkaa pellolle. Pellolta lähettelin Papua sitten hakuun. Palautukset olivat tällä kertaa niin kauniita, että olisin toivonut, että mukana olisi ollut todistajia! Yritän kovasti pitää jalat maassa ja muistaa, ettei mikään ole koiran koulutuksessa varmempaa kuin epävarmuus ja että tämä onnellinen tilanne sattoi oll avin sattumaa, mutta silti olen kyllä pikkukettuun tuhottoman tyytyväinen! On se hyvä, että välillä on vaikeeta, niin pääsee kokemaan sen seitsemännen taivaan, kun koira kerrankin tekee hienosti! ;D Kun Papu oli hakenut ruudusta neljä, otin eteenlähetyksellä ylös damin sähkötolpalta. Siinäkin oli kuitenkin pieni jippo, nimittäin ennen sähkötolppaa oli oja. Tulviva oja! Papu eteni pellolla vauhdikkaasti ja vain hieman hidastaen eteni veteen ja ui toiselle reunalle, josta ylösnousun jälkeen pienen hapuilun kautta takaisin linjalle ja dami suuhun. Palauttaessa vesi olikin jännempi ja vahvistin palautusta kehuilla ja kehotuksella, sekä etenin vahvistamaan palautusta lähemmäs ojaa, jolloin Papu pienen edestakaisin juoksun jälkeenuskaltautui palauttamaan suoraa ojan läpi. Palautuksesta palkattuani, otin Pavun sivulle ja heitin damin ojan ojan toiselle puolelle. Tämän jälkeen kävimme ottamassa ruudusta vielä yhden damin ylös, ennen kuin lähetin Pavun uudestaan ojaa ylittämään. Tällä kertaa eteneminen sekä sinne, että takaisin oli Pavulle tyypilliseen tapaan vauhdikasta, johon olikin hyvä lopettaa. Niin ja sivuhuomautuksena voisin vielä lisätä, että tajusin vasta treenin jälkeen, ettei Papu edes yrittänyt tiputtaa damia ojasta noustessaan ja ravisteli vasta, kun dami oli jo turvallisesti minulla. Aivan toisin, kuin enonsa, jonka kanssa tätä harjoiteltiin aikalailla! Niin ja Ossista puheen ollen. Tarkat varmaan huomasivat, että vein ruutuun seitsemän damia ja Papu haki sieltä vain viisi. Tämä tarjosi mahtavan tilaisuuden päästää iso peto hommiin! Eli Ossi pääsi painelemaan pitkin hakuruutua ja tekikin ihanan innolla töitä tuoden viimeiset kaksi damia turvaan... :)

Treenin jälkeen kävin lenkillä ja heiluin oksasaksien kanssa risukossa. Vielä ennen iltaruualle suuntaamista vahvistin Pavulle motivoidusti linjaa pellolla.

ma 12.4.

Tänään minitreenisessio oli taas vuorossa ennen oksasaksiin tarttumista. Vein Pavun seuratessa mukana viiteen muistipaikkaan damit. Ensimmäiseen paikkaan jätin kolme damia, muihin vain yhdet. Muistipaikat sijaitsivat ympäri peltoa ja pellonreunaa ja oikeastaan kaikkia olen käyttänyt ainakin kerran treeneissä muistipaikkana. Näin montaa muistipaikkaa en kuitenkaan ole koskaan yksissä treeneissä käyttänyt.

Ajattelin aloittaa ottamalla damin ensimmäisenä täytetystä muistipaikasta. Kulma ensimmäisen ja toisen muistipaikan välillä oli kuitenkin sen verran pieni, että totesin jo lähettessä, että Pavulla oli vahvempi muistikuva toisesta muistipaikasta. Siksi päätinkin pysäyttää Pavun ensimmäisestä lähetyksestä ja annoinkin Pavun noutaa damin kolmannesta muistipaikasta treenaten vasemmalle kääntämistä. Toisella lähetyksellä Papu oli jo paremmin kuulolla ja sainkin tarkalla lähetyksellä (Anninalle tiedoksi: tämä oli oikeesti rauhallinen lähetys, eikä Papu edes karannut!!! :D )Pavun etenemään haluamalleni damille. Seuraavaksi käännyin ympäri ja otin damin eteenlähetyksellä ylös järjestyksessä neljännestä muistipaikasta. Tämän jälkeen vaihdoin lähetyspaikkaa ja otin pitkällä eteenlähetyksellä ylös damin toisesta muistipaikasta. Sitten olikin vuorossa suuntatreeni eli lähetin Pavun uudestaan kohti toista muistipaikkaa, mutta pysäytin taas puolessa välissä ja käänsin Pavun oikeaan eli tällä kertaa kohti viidettä muistipaikkaa. Tämän jälkeen palasin ensimmäiseen lähetyspaikkaan ja lähetin Pavun kohti ensimmäistä muistipaikkaa. Nyt toinen muistipaikka kummitteli liikaa mielessä ja lähetyskään ei tainnut enää olla riittävän huolellinen sillä Papu kaarsi kohti toista muistipaikkaa, joten onnistumista hakien pyysin Pavun takaisin ja helpotin matkaa lyhentäen tehtävää, jolla sain kuin sainkin onnistumisen, johon oli hyvä lopettaa.

Tämän jälkeen edessä oli vielä ihana lenkki siskojen kanssa ja huomenna jälleen jatketaan neljän pavun voimin treenaamista!