Eilen tuli sitten kastettua talviturkki. Vietän lomaa koiranhoitajana Kirkkonummella ja eilen tollerikerhon vuosikokouksen jälkeen suuntasin kulkuni koko lauman kanssa metsään. Meikon maastot eivät ole minulle niin kovin tutut, että ehdin jo hieman miettiä olemmeko oikealla suunnalla, kun tuttu lampi sai munut huokaisemaan. Mutta ei pitäisi huokaista ennen kuin tipahtaa, ja tällä kertaa todella tipahti! Yhdeksän vuotias nivelrikkoinen päätti lähteä ajamaan pääosin sulalla lammella lokkia ylös ja tottakai juuri sillä kohtaa, missä lampea reunusti jäälautta. Ja jää kantoi, kunnes petti... Kun Speedy ei siinä ajassa päässyt itse ylös, mikä minulta kesti juosta vajaan parinkymmenen metrin päästä paikalle, en nähnyt muuta vaihtoehtoa, kuin hypätä perään. Onneksi vesi ei ollut kovin syvää (vain vyötärölle) ja pääsin aika pian kiipeämään jään kestävälle osalle. Sitä pitkin sitten konttasin koiran luo ja revin veteraanin niskavilloista jäälle. Hetken jää vain petti koiran alla, kunnes olimme molemmat turvallisesti kantavalla osalla. Sitten ei muuta kuin konttaamaan jään reunalle ja taas hyppy veteen, että pääsin kiipeämään rannalle. Tuli todettua, että vesi pysyy aikasta hyvin kenkien sisällä! Varpaat uivat vedessä, kun ajelin kotiin. Kotona hieroin Speedyn turkin kuivaksi pyyhkeellä, mutta papparainen oli oikeastaan jo heti maalle päästyään vallan normaalin oloinen. Ja ruoka ja uni maittoivat koko laumalle, kun kotiin päästiin! :) Tänään kaksi uskalikkoa uiskenteli jo reippaasti saman lammen sulalla puolella! Näin se kevät tulee...
Muuten tänään onkin ollut hauska päivä, sillä suuntasin Papu ja Ossi mukanani Hyvinkäälle treenaamaan PK-hakua. Ja hauskaa oli, sekä emännällä, että koirilla! Ossi teki vain pienen ilmaisutreenin ja oli siitäkin nii-iin tohkeissaan. Muru! <3 Pavulla maalimies leikki ensin pallon kanssa keskilinjalla (papu hihnassa), jonka jälkeen lähti juoksemaan piiloon. Ja Papu hetken päästä perään ja maalimiehellä palkka (pallo). Ja taas koira keskilinjalle, maalimies heitti pallon seuraavalle, joka juoksi piiloon ja taas Papu perään. Voi että, kuinka voi pienellä punaturkilla olla hauskaa!!! :) Toivottavasti päästään tätä lajia taas joskus kokeilemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti