...Mutta harjoitusta tarvitaa. Papu oli sunnuntaina elämänsä ensimmäisellä täyspitkällä verijäljellä, joka oli Pavun elämän kolmas jälki. Seuraavaa kertaa ei nyt sitten vähän aikaan tulekaan ja mä lupaan, että me treenataan ennen seuraavaa starttia! Ainakin kerran... ;P
Koearvostelu:
Koira nuuhkii lähtömakauksen ja ohjatusti jälkityöhön, joka etenee hyvää vauhtia, pääasiassa maavainulla, ja kun nenä nousee, jälkikin unohtuu. 1. osuudella 2 isompaa tarkastuslenkkiä ja muutama pienempi. 1. makaus merkataan pysähtyen ja kulma tarkasti. 2. osuudella useita tarkasteluja jälkiuran sivuun. 2. makaus pysähtyen ja kulma hyvin. 3. osuudella jälleen useita tarkasteluja jäljen sivulla ja aivan osuuden lopussa ajaudutaan niin kauas, että tulee hukka (omistajan huomio: mä näin sen sorkan, ennen kuin Papu lähti toiseen suuntaan...). Osoitetaan jälki ja kaato löytyy ja se kiinnosti. Jälkiuskolliuutta lisää ja kuono maahan, niin hyvää tulee.
Tuloksena 32p. ja AVO2. Lähellä oli ykkönen mutta ei me oltais sellaista kyllä ansaittu...
Mutta tästä on hyvä jatkaa! :)
KIITOS VIVI! Koska tämä koe oli tärkeämpi minulle, kuin koiralle...
maanantai 26. heinäkuuta 2010
torstai 15. heinäkuuta 2010
Laiskuutta ja löhöämistä
Helle on vetänyt voimat sekä koirista, että omistajasta. Toisin sanoen töiden jälkeen ei ole hirveesti tullut tehtyä. Päivät ovat valuneet eteenpäin ja yrityksenä on vain selvitä helteisistä päivistä yksi kerrallaan. Karvaturrit viettivät alkuun lähes kaikki päivät pihalla pistäytyen aina halutessaan uimaan. Näin jatkettiin aina sunnuntaihin asti, jolloin Papu muuttui iltapäivällä/alku illasta huonovointisen ja voipuneen näköiseksi, oksensikin kertaalleen. Luulin alkuun, että helle on painanut pikku koiran voimattomaksi mutta kun äiti testasi meriveden saaden saaliiksi vesilasiin hippusia eli levää, pelästyin oikein todella. Serkkuni koiralla todettiin vuosia sitten maksavika, jonka aiheuttajaksi epäiltiin sinilevää ja Papu on vähintään serkkuni koiran veroinen uimari. Papu saattaa itsekseen painella veteen uimaan ja juuri sunnuntaina Pavun pravuuri oli uiskennella ympäri laituria samalla juoden... :(
Noh, Pavun oireet olivat kuin suoraa oppikirjasta sinilevämyrkytykseen sopien (väsymys, voimattomuus, pahoinvointi). Tässä linkki, josta löytyy lisää tietoa. Lihasvapinaa tai muuta neurologista oireistoa ei onneksi Pavulla ollut. Sain nopeasti useita erinomaisia vinkkejä ensiapuun ja pesinkin Pavun turkin heti tajuttuani asian laidan. Ja sitten alkoi juottaminen eli kaadoin oikeasti piimää suoraa Pavun kurkusta alas. Pieninä annoksina tottakai! Suloinen pikkukettu on onneksi ihanan helppo käsiteltävä ja oli kauniisti paikallaan ja nieli piimän, jota minä kaadoin koirarukan kurkusta alas. Päivystävältä eläinlääkäriasemalta sain ohjeet seurata tilannetta ja varmistaa että virtsaa tulee normaalisti. Sitä onneksi tuli ja parin tunnin lepäämisen jälkeen Papu alkoi itsekin juoda valtavasti. Siitä ei sitten mennytkään kuin hetki niin peto oli jo kometamassa kotonamme ollutta jalkapallon kisakatsomoa hirrrrmuisten iltahepulien muodossa... :)
Siitä nyt ei tietenkään ole täyttä varmuutta oliko kyseessä todella sinilevämyrkytys vai kärsikö Papu helteen aiheuttamasta lämpöväsymyksestä. Oirekuva kun voi molemmissa olla kovin samanlainen. Riskiä en kuitenkaan uskatanut ottaa eli pojat pysyivät poissa vedestä seuraavat päivät. Nyt uimassa käydään enää hieman virtaisammissa kohdissa kuin tuossa meidän lahdella, kunnes vesi vaihtuu hieman paremmin. Kovimmat hellepäivät ja ainakin kuumimmat osat päivästä pojat ovat pääasiassa sisällä talossa, jossa ilmapumput pitävät alakerran lämpötilan 22 asteessa. Lienee turha sanoa, että selvästi lämpimämmässä yläkerrassa koiria ei lähes näy. Mitä nyt Papu tulee välillä kurkistamaan makuuhuoneen ovesta, että ole varmasti tallessa ja palaa sitten takaisin viileään alakertaan.
Treenaamisesta on siis pidetty täysin taukoa kulunut viikko ja viikonloppu tuskin tuo muutosta tilanteeseen. Me huilitaan nyt! Treenimaastoissa olen lähinnä käynyt lenkillä ja uittamassa koirat treenimaastojen luona, jossa vesi on pysynyt kirkkaana, kiitos hyvän virtauksen. Hermorakenne tuntuu molemmilla kestävän hyvin vallitsevan treenitauon, sillä nytkin jaloissani makaa kaksi suunnattoman suloista punasävyistä karvakasaa... ;) Vähän vaan pelottaa, sillä olen hetkellisessä mielenhäiriössä saattanut laittaa postiin muutaman noloja hetkiä lupaavan kirjekuoren!
Noh, Pavun oireet olivat kuin suoraa oppikirjasta sinilevämyrkytykseen sopien (väsymys, voimattomuus, pahoinvointi). Tässä linkki, josta löytyy lisää tietoa. Lihasvapinaa tai muuta neurologista oireistoa ei onneksi Pavulla ollut. Sain nopeasti useita erinomaisia vinkkejä ensiapuun ja pesinkin Pavun turkin heti tajuttuani asian laidan. Ja sitten alkoi juottaminen eli kaadoin oikeasti piimää suoraa Pavun kurkusta alas. Pieninä annoksina tottakai! Suloinen pikkukettu on onneksi ihanan helppo käsiteltävä ja oli kauniisti paikallaan ja nieli piimän, jota minä kaadoin koirarukan kurkusta alas. Päivystävältä eläinlääkäriasemalta sain ohjeet seurata tilannetta ja varmistaa että virtsaa tulee normaalisti. Sitä onneksi tuli ja parin tunnin lepäämisen jälkeen Papu alkoi itsekin juoda valtavasti. Siitä ei sitten mennytkään kuin hetki niin peto oli jo kometamassa kotonamme ollutta jalkapallon kisakatsomoa hirrrrmuisten iltahepulien muodossa... :)
Siitä nyt ei tietenkään ole täyttä varmuutta oliko kyseessä todella sinilevämyrkytys vai kärsikö Papu helteen aiheuttamasta lämpöväsymyksestä. Oirekuva kun voi molemmissa olla kovin samanlainen. Riskiä en kuitenkaan uskatanut ottaa eli pojat pysyivät poissa vedestä seuraavat päivät. Nyt uimassa käydään enää hieman virtaisammissa kohdissa kuin tuossa meidän lahdella, kunnes vesi vaihtuu hieman paremmin. Kovimmat hellepäivät ja ainakin kuumimmat osat päivästä pojat ovat pääasiassa sisällä talossa, jossa ilmapumput pitävät alakerran lämpötilan 22 asteessa. Lienee turha sanoa, että selvästi lämpimämmässä yläkerrassa koiria ei lähes näy. Mitä nyt Papu tulee välillä kurkistamaan makuuhuoneen ovesta, että ole varmasti tallessa ja palaa sitten takaisin viileään alakertaan.
Treenaamisesta on siis pidetty täysin taukoa kulunut viikko ja viikonloppu tuskin tuo muutosta tilanteeseen. Me huilitaan nyt! Treenimaastoissa olen lähinnä käynyt lenkillä ja uittamassa koirat treenimaastojen luona, jossa vesi on pysynyt kirkkaana, kiitos hyvän virtauksen. Hermorakenne tuntuu molemmilla kestävän hyvin vallitsevan treenitauon, sillä nytkin jaloissani makaa kaksi suunnattoman suloista punasävyistä karvakasaa... ;) Vähän vaan pelottaa, sillä olen hetkellisessä mielenhäiriössä saattanut laittaa postiin muutaman noloja hetkiä lupaavan kirjekuoren!
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
Huh hellettä...
...ja silti treenataan!
Meillä on Maijan kanssa oikein kunnon kahden naisen treeniporukka! Mikä on mahtavaa, kun kyllä mä ehkä kuitenkin tahtoisin Papusen kanssa startata vielä tällä kaudella nome-kokeessa... Ja mikä tässä sai muisesta haaveilemaan? Mölleri! :)
Sieltä tuli Pavulle saaliiksi pyöreä nolla, mutta emäntä sai mukaansa paljon enemmän (eli SUURI KIITOS PÄIVIKKI kokeen järjestämisestä!!!). Starttasin Pavun kanssa numerolla 3, joka sopi minulle helteisenä päivänä paremmin kuin hyvin. Varsinkin kun heti oman startin jälkeen lähdin ajelemaan kohti Klaukkalaa ja ystävieni järjestämiä kesäjuhlia.
Koe sopi mielestäni loistavasti nuorille aloitteleville koirille. Tehtävät kattoivat nome-kokeen osa-alueet, mutta olivat sopivasti helpotetut ja tuomarilla tuntui olevan hyvin silmää koirakkojen työlle (siis sen lyhyen ajan, mitä minä ehdin koetta seurata). Koe alkoi sillä kun joko ohjaaja vei koiran kanssa tai katseli avustajan viedessä harakan ohjaukseen. Ohjaus oli helppo n 20m (?) suora linja avoimessa maastossa maalla. Tämän jälkeen 180 asteen käännös ja muutama askel eteenpäin toi koirakon rannalle. Tämän jälkeen veteen tuli veneestä ykkösmarkeeraus kaislikon eteen laukauksen kera. Kun lokki oli saatu talteen, otettiin ohjaus ylös, jonka jälkeen siirryttiin hakuruutuun. Haku oli osin kaislikossa/vedessä (2 lokkia) ja osin maalla (pupu, fasaani ja 2 varista?). Haun jälkeen palattiin markkeerauspaikalle, jossa tuli kaksoismarkkeeraus, joista toinen tuli samaan paikkaan, minne heitettiin kokeen aloittanut ykkösmarkkeeraus ja toinen veneen toiselle puolelle avoveteen.
Ja kuinka meillä sitten meni? Papu odotti kauniisti ja rauhallisesti odotusalueella (luksusta, josta Ossin kanssa en koskaan päässyt nauttimaan). Seurasi nätisti koealueelle (ei vaan koskaan Ossin kanssa ollut tällaista!). Seurasi tarkkaavaisesti ja kauniisti, kun veimme yhdessä harakan ohjaukseen, seurasi kohtuullisen kauniisti rantaan (vaati vahvistuskäskyn/ärähdyksen) sekä istui tarkkaavaisena, rauhallisena ja PAIKALLAAN ampumisen ja heiton ajan. Veteen Papu meni aavistuksen kiertäen rannan kautta, mutta lähti empimättä uimaan, ui suoraan lokille ja palautti maalle käteen. Siirryimme siis ohjaukseen.
Tässä seuraaminen taisi olla ihan ok, koska tarkemmin en siitä mitään muista. Ohjaukseen Papu ampaisi kuin tykin suusta edeten luotisuoraan harakalle ja siinä meillä sitten nollautuikin koe. Papu pysähtyi suoraan harakalle, nuuski sitä, kiersi kerran sitä ympäri...ja jätti sen. Yritin vielä lähettää toistamiseen, mutta tässä aloin jo nähdä Pavun kuormittuvan, joten siirryimme hakuruutuun.
Hakuruudussa huono tuuri vei Pavun ensimmäiseksi fasaanille. Vaikka keskiviikkona fasu nousi ongelmitta, niin nyt, vaikka fasu kiinnosti, se jäi maastoon. Tässä Pavun kuormittuminen tuli jo esiin koiven nostamisenakin. Tomari antoi onneksi lähettää uudestaan ja suuntasin Pavun veteen. Kun sieltä löytyi tuttua riistaa (lokki) lähti haku onneksi käyntiin ja seuraavat kaksi varista tulivat vauhdilla käteen. Sitten Papu jälleen ajautui fasun luo, joka kiinnosti kovasti, muttei noussut... :/ Kun vielä yksi varis tuli vauhdilla ruudusta, pääsimme lopettamaan haun onnistuneesti.
Siirtyminen takaisin markkeerauspaikalle ei ollut ihan niin kaunista, sillä haku ehti nostaa Pavun kierroksia ja lisätä rakettinakettiin vauhtia. Heitot ja laukaukset Papu seurasi kuitenkin tarkkaavaisesti. Herra suuntasi noutoluvan saatuaan ensin jälkimmäiselle heitolle (avoveteen), josta vahvistin palautuksen luoksetulopillityksellä Pavun vilkaistua ensin heitettyä (tästä tosin sain ihanan vahvistuksen, että Papu muisti heiton!). Ensimmäisen lokin palauduttua käteen, Papu kääntyi jo itsenäisesti lähetysvalmiuteen, josta se oli helppo päästää toiseen noutoon, joka se tuli muuten ongelmitta, mutta putosi jalkoihini (tosin tässä Papu poseerasi hienosti kameralle, eikä minunkaan keskittymiseni enää kyllä ihan ollut koiran työskentelyssä).
Eli mitäs tästä sanoisin? Pari viikkoa sitten tuli jo todettua, että pitkissä noudoissa Pavun riistan poimiminen ei ole niin spontaania, kuin toivoisin sen olevan. Tässä nuorella koiralla epävarmuutta toi vieras riista. Harakka oli Pavulle täysin uusi tuttavuus ja fasaaniakaan ei nyt ole niin hirvittävän montaa kertaa tavattu (lue: ei tarvita laskutoimitukseen edes kaikkia yhden käden sormia...). Kaikkeen muuhun kokeessa nähtyyn olen tyytyväinen. Runsas pohjatyö alkaa ehkä tuottaa tulosta! Papu oli mielestäni ihanan hiljainen, teki töitä minun kanssani ja keskittymis- ja työskentelykykyäkin tuntui riittävän. Suoraan sanottuna, mietin vielä pari päivää ennen Mölleriä, että kannattaako mennä ylipäätään starttaamaan, kun tiesin että riistan kanssa en ole ehtinyt treenata (ei kyllä hirvittävästi ilmankaan riistaa!). Mutta ihaninta oli nähdä, että koetilanne ei koiran toimintaan vaikuttanut. Vaikka ohjaajaan vaikutti!
Itse en oikeasti ollut edes varma, kuinka pystyn kävelemään viemään ohjausriistaa, kun kädet ja jalat tärisivät niin valtavasti ja sydän oli kivunnut tuohon kaulalle hakkaamaan ja salpaamaan hengitystä! Voi tuska, en millään muistanut, kuinka paljon jännitän kokeissa! Mutta nyt on tullut kokeiltua ja tiedän mitä treenaamme seuraavaksi! Ja treenit on jo vähän aloitettukin, sillä eilen Papu sai erirotuista seuraa flätti Eebenistä ja ohjaajastaam Marista (ja tottahan toki Maijasta ja Diivasta!). Eilen treenasimme dameilla, mutta hyvä treeni silti! :) Tänään Maijan kanssa tehtiin hakuruutu 5 variksella ja Papu toi harmaatakit talteen vauhdilla ja spontaanisti! Ja lähti joka kerta ruutuun kuin tykin suusta, niin kuin kunnon pikku herran kuuluukin! :)
Ja Ossin leikkaushaava alkaa olla kohta parantunut! Onneksi papparainen ei aivan yllä rapsuttamaan siihen lapaluun eteen, sillä ämpärin tai paidan käyttö täällä mökillä olisi vähintäänkin hankalaa. Koirat kun ovat ulkona kutakuinkin kaikki päivät vapaana ja pulahtavat meressä aina kuin mieli tekee...
Meillä on Maijan kanssa oikein kunnon kahden naisen treeniporukka! Mikä on mahtavaa, kun kyllä mä ehkä kuitenkin tahtoisin Papusen kanssa startata vielä tällä kaudella nome-kokeessa... Ja mikä tässä sai muisesta haaveilemaan? Mölleri! :)
Sieltä tuli Pavulle saaliiksi pyöreä nolla, mutta emäntä sai mukaansa paljon enemmän (eli SUURI KIITOS PÄIVIKKI kokeen järjestämisestä!!!). Starttasin Pavun kanssa numerolla 3, joka sopi minulle helteisenä päivänä paremmin kuin hyvin. Varsinkin kun heti oman startin jälkeen lähdin ajelemaan kohti Klaukkalaa ja ystävieni järjestämiä kesäjuhlia.
Koe sopi mielestäni loistavasti nuorille aloitteleville koirille. Tehtävät kattoivat nome-kokeen osa-alueet, mutta olivat sopivasti helpotetut ja tuomarilla tuntui olevan hyvin silmää koirakkojen työlle (siis sen lyhyen ajan, mitä minä ehdin koetta seurata). Koe alkoi sillä kun joko ohjaaja vei koiran kanssa tai katseli avustajan viedessä harakan ohjaukseen. Ohjaus oli helppo n 20m (?) suora linja avoimessa maastossa maalla. Tämän jälkeen 180 asteen käännös ja muutama askel eteenpäin toi koirakon rannalle. Tämän jälkeen veteen tuli veneestä ykkösmarkeeraus kaislikon eteen laukauksen kera. Kun lokki oli saatu talteen, otettiin ohjaus ylös, jonka jälkeen siirryttiin hakuruutuun. Haku oli osin kaislikossa/vedessä (2 lokkia) ja osin maalla (pupu, fasaani ja 2 varista?). Haun jälkeen palattiin markkeerauspaikalle, jossa tuli kaksoismarkkeeraus, joista toinen tuli samaan paikkaan, minne heitettiin kokeen aloittanut ykkösmarkkeeraus ja toinen veneen toiselle puolelle avoveteen.
Ja kuinka meillä sitten meni? Papu odotti kauniisti ja rauhallisesti odotusalueella (luksusta, josta Ossin kanssa en koskaan päässyt nauttimaan). Seurasi nätisti koealueelle (ei vaan koskaan Ossin kanssa ollut tällaista!). Seurasi tarkkaavaisesti ja kauniisti, kun veimme yhdessä harakan ohjaukseen, seurasi kohtuullisen kauniisti rantaan (vaati vahvistuskäskyn/ärähdyksen) sekä istui tarkkaavaisena, rauhallisena ja PAIKALLAAN ampumisen ja heiton ajan. Veteen Papu meni aavistuksen kiertäen rannan kautta, mutta lähti empimättä uimaan, ui suoraan lokille ja palautti maalle käteen. Siirryimme siis ohjaukseen.
Tässä seuraaminen taisi olla ihan ok, koska tarkemmin en siitä mitään muista. Ohjaukseen Papu ampaisi kuin tykin suusta edeten luotisuoraan harakalle ja siinä meillä sitten nollautuikin koe. Papu pysähtyi suoraan harakalle, nuuski sitä, kiersi kerran sitä ympäri...ja jätti sen. Yritin vielä lähettää toistamiseen, mutta tässä aloin jo nähdä Pavun kuormittuvan, joten siirryimme hakuruutuun.
Hakuruudussa huono tuuri vei Pavun ensimmäiseksi fasaanille. Vaikka keskiviikkona fasu nousi ongelmitta, niin nyt, vaikka fasu kiinnosti, se jäi maastoon. Tässä Pavun kuormittuminen tuli jo esiin koiven nostamisenakin. Tomari antoi onneksi lähettää uudestaan ja suuntasin Pavun veteen. Kun sieltä löytyi tuttua riistaa (lokki) lähti haku onneksi käyntiin ja seuraavat kaksi varista tulivat vauhdilla käteen. Sitten Papu jälleen ajautui fasun luo, joka kiinnosti kovasti, muttei noussut... :/ Kun vielä yksi varis tuli vauhdilla ruudusta, pääsimme lopettamaan haun onnistuneesti.
Siirtyminen takaisin markkeerauspaikalle ei ollut ihan niin kaunista, sillä haku ehti nostaa Pavun kierroksia ja lisätä rakettinakettiin vauhtia. Heitot ja laukaukset Papu seurasi kuitenkin tarkkaavaisesti. Herra suuntasi noutoluvan saatuaan ensin jälkimmäiselle heitolle (avoveteen), josta vahvistin palautuksen luoksetulopillityksellä Pavun vilkaistua ensin heitettyä (tästä tosin sain ihanan vahvistuksen, että Papu muisti heiton!). Ensimmäisen lokin palauduttua käteen, Papu kääntyi jo itsenäisesti lähetysvalmiuteen, josta se oli helppo päästää toiseen noutoon, joka se tuli muuten ongelmitta, mutta putosi jalkoihini (tosin tässä Papu poseerasi hienosti kameralle, eikä minunkaan keskittymiseni enää kyllä ihan ollut koiran työskentelyssä).
Eli mitäs tästä sanoisin? Pari viikkoa sitten tuli jo todettua, että pitkissä noudoissa Pavun riistan poimiminen ei ole niin spontaania, kuin toivoisin sen olevan. Tässä nuorella koiralla epävarmuutta toi vieras riista. Harakka oli Pavulle täysin uusi tuttavuus ja fasaaniakaan ei nyt ole niin hirvittävän montaa kertaa tavattu (lue: ei tarvita laskutoimitukseen edes kaikkia yhden käden sormia...). Kaikkeen muuhun kokeessa nähtyyn olen tyytyväinen. Runsas pohjatyö alkaa ehkä tuottaa tulosta! Papu oli mielestäni ihanan hiljainen, teki töitä minun kanssani ja keskittymis- ja työskentelykykyäkin tuntui riittävän. Suoraan sanottuna, mietin vielä pari päivää ennen Mölleriä, että kannattaako mennä ylipäätään starttaamaan, kun tiesin että riistan kanssa en ole ehtinyt treenata (ei kyllä hirvittävästi ilmankaan riistaa!). Mutta ihaninta oli nähdä, että koetilanne ei koiran toimintaan vaikuttanut. Vaikka ohjaajaan vaikutti!
Itse en oikeasti ollut edes varma, kuinka pystyn kävelemään viemään ohjausriistaa, kun kädet ja jalat tärisivät niin valtavasti ja sydän oli kivunnut tuohon kaulalle hakkaamaan ja salpaamaan hengitystä! Voi tuska, en millään muistanut, kuinka paljon jännitän kokeissa! Mutta nyt on tullut kokeiltua ja tiedän mitä treenaamme seuraavaksi! Ja treenit on jo vähän aloitettukin, sillä eilen Papu sai erirotuista seuraa flätti Eebenistä ja ohjaajastaam Marista (ja tottahan toki Maijasta ja Diivasta!). Eilen treenasimme dameilla, mutta hyvä treeni silti! :) Tänään Maijan kanssa tehtiin hakuruutu 5 variksella ja Papu toi harmaatakit talteen vauhdilla ja spontaanisti! Ja lähti joka kerta ruutuun kuin tykin suusta, niin kuin kunnon pikku herran kuuluukin! :)
Ja Ossin leikkaushaava alkaa olla kohta parantunut! Onneksi papparainen ei aivan yllä rapsuttamaan siihen lapaluun eteen, sillä ämpärin tai paidan käyttö täällä mökillä olisi vähintäänkin hankalaa. Koirat kun ovat ulkona kutakuinkin kaikki päivät vapaana ja pulahtavat meressä aina kuin mieli tekee...
torstai 1. heinäkuuta 2010
Voihan PUNKKI! Ja päivä jona Papu tippui laiturilta
Turun saaristossa on punkkeja. Paljon punkkeja. Ja mikä kurjinta, niitä tuntuu löytyvän kaikkialta. Itsestäni olen ottanut viikon sisällä irti kaksi punkkia, viimeksi tänä aamuna. Koirista punkkeja on löytynyt sitäkin enemmän. Juhannuksen aikana poimin pojista ja hoidokeista niin paljon punkkeja, ettei ensimmäisen kymmenen (siis yhteensä kaikista) jaksanut enää laskea. Kaikilla neljällä punkkimyrkyt alkoivat jäädä vanhaksi ja sen kyllä huomasi! Toissapäivänä oli vuorossa Bayvantic-sessiot (tosin vain 2/4, koska sen verran löytyi kotoa ja en ehtinyt apteekkiin. Saakelin ylityöt!). Nyt olen varovaisen optimistinen, koska ihan samaa tahtia ei ole tarvinnut punkkeja turkista poimia. Pavulta tosin otin vielä juuri aivan kivesten takaa yhden irti. Tässä on tullut ihan tavaksi käydä MONTA kertaa päivässä koirien turkki täysin läpi.
Pavun kesäturkki tuntuu sallivan punkkien tarttumisen erinomaisesti ja niinpä niitä onkin siltä löytynyt. Mikä kurjinta Pavulla useampikin punkin puremakohta näyttää inhottavan ärtyneeltä. Siis ohjeenahan on paikallisesti puhdistaa jokainen punkin puremakohta huolellisesti. Tässä on vaan muuttunut itse sen verran rönskiksi noiden punkkien kanssa, että paitsi nappailen niitä sormin irti, niin myös se paikallispuhdistus on jäänyt vähän onnettomalle tilalle. Inhimillistä varmaan, kun pahimmillaan olen ottanut yli kymmenen punkkia päivässä irti koirista! Ja nämä ovat siis ne, jotka ovat ehtineet käydä kiinni. Turkin päältä kävelemästä nappailen niitä myös aivan yhtenään... :(
Noh, oma vika siis mutta ensin huomasin juhannuksena Ossilla yhden pahasti punottavan punkin puremakohdan. Mielestäni se näytti aivan Erythema Migrans ihottumalta, mutta pieneläinhoitaja päivystävällä eläilääkäriasemalla kertoi, ettei koirilla tunneta EM ihottumaa. Noh, tyydyin sitten paikallispuhdistukseen ja parin päivän hoidolla punottava rengas häipyi. Kun sen jälkeen olen käynyt vielä tarkemmin puremakohtia läpi, niin olen löytänyt Pavulta vasemmasta kainalosta, yhden nisän vierestä, keskeltä rintaa ja oikean eturaajan edestä puremakohdat, jotka ovat nyt tarkemmassa seurannassa... Todella toivon, että Bayvantic nyt tuo edes osittaisen avun, ettei punkin puremia nyt ainakaan tulisi tätä vauhtia lisää!
Niin ja Ossista vielä. Ossi on tällä hetkellä äidin hellässä hoivassa kaupungissa, sillä Ossilta poistettiin eilen rasvapatti vasemmalta lapaluun edestä. Huomasin loppusyksystä pienen liikkuvan patin, jonka suhteen jäimme ell kanssa seurantalinjalle. Koska se kuitenkin kasvoi tässä puolen vuoden aikana, en malttanut olla poistattamatta sitä. Kun eihän sitä koskaan tiedä... Niinpä eilen ell poisti patin, joka paljastui suureksi rasvapatiksi! Juhannuksen ihottumasta johtuen Ossilta otettiin samalla Borrelia-vasta-aineet, jotka onneksi olivat negatiiviset. Borrelian suhteen Ossillahan ei ole mitään muita oireita ollutkaan, mutta tuo ihottuma pelästytti todella... :/
Niin ja sitten loppukevennykseen! Rakas pikku sähläni pyöri keppiä kantavan hoitokoiran ympärillä laiturilla ja hupsista vaan, yksi jalka tippui yli reunan ja perässä meni koko koira! Huomioiden laiturilta veteen oleva yli metrin pudotus, oli Pavun reaktio varsin reipas. Veteen mentiin moiselta korkeudelta perä edellä uppoluksiin, mutta kun kirsu löysi takaisin veden päälle ja kakara sai suuntavaistonsa pelaamaan, ui pikkutollo rantaan. Sitten ravistelut, ensin vähän khuulisti katselua ympärille (kuka näki?) ja sitten kunnon hepulit pitkin nurmikenttää! :D Rakas pikku höpönassu!
Pavun kesäturkki tuntuu sallivan punkkien tarttumisen erinomaisesti ja niinpä niitä onkin siltä löytynyt. Mikä kurjinta Pavulla useampikin punkin puremakohta näyttää inhottavan ärtyneeltä. Siis ohjeenahan on paikallisesti puhdistaa jokainen punkin puremakohta huolellisesti. Tässä on vaan muuttunut itse sen verran rönskiksi noiden punkkien kanssa, että paitsi nappailen niitä sormin irti, niin myös se paikallispuhdistus on jäänyt vähän onnettomalle tilalle. Inhimillistä varmaan, kun pahimmillaan olen ottanut yli kymmenen punkkia päivässä irti koirista! Ja nämä ovat siis ne, jotka ovat ehtineet käydä kiinni. Turkin päältä kävelemästä nappailen niitä myös aivan yhtenään... :(
Noh, oma vika siis mutta ensin huomasin juhannuksena Ossilla yhden pahasti punottavan punkin puremakohdan. Mielestäni se näytti aivan Erythema Migrans ihottumalta, mutta pieneläinhoitaja päivystävällä eläilääkäriasemalla kertoi, ettei koirilla tunneta EM ihottumaa. Noh, tyydyin sitten paikallispuhdistukseen ja parin päivän hoidolla punottava rengas häipyi. Kun sen jälkeen olen käynyt vielä tarkemmin puremakohtia läpi, niin olen löytänyt Pavulta vasemmasta kainalosta, yhden nisän vierestä, keskeltä rintaa ja oikean eturaajan edestä puremakohdat, jotka ovat nyt tarkemmassa seurannassa... Todella toivon, että Bayvantic nyt tuo edes osittaisen avun, ettei punkin puremia nyt ainakaan tulisi tätä vauhtia lisää!
Niin ja Ossista vielä. Ossi on tällä hetkellä äidin hellässä hoivassa kaupungissa, sillä Ossilta poistettiin eilen rasvapatti vasemmalta lapaluun edestä. Huomasin loppusyksystä pienen liikkuvan patin, jonka suhteen jäimme ell kanssa seurantalinjalle. Koska se kuitenkin kasvoi tässä puolen vuoden aikana, en malttanut olla poistattamatta sitä. Kun eihän sitä koskaan tiedä... Niinpä eilen ell poisti patin, joka paljastui suureksi rasvapatiksi! Juhannuksen ihottumasta johtuen Ossilta otettiin samalla Borrelia-vasta-aineet, jotka onneksi olivat negatiiviset. Borrelian suhteen Ossillahan ei ole mitään muita oireita ollutkaan, mutta tuo ihottuma pelästytti todella... :/
Niin ja sitten loppukevennykseen! Rakas pikku sähläni pyöri keppiä kantavan hoitokoiran ympärillä laiturilla ja hupsista vaan, yksi jalka tippui yli reunan ja perässä meni koko koira! Huomioiden laiturilta veteen oleva yli metrin pudotus, oli Pavun reaktio varsin reipas. Veteen mentiin moiselta korkeudelta perä edellä uppoluksiin, mutta kun kirsu löysi takaisin veden päälle ja kakara sai suuntavaistonsa pelaamaan, ui pikkutollo rantaan. Sitten ravistelut, ensin vähän khuulisti katselua ympärille (kuka näki?) ja sitten kunnon hepulit pitkin nurmikenttää! :D Rakas pikku höpönassu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)