maanantai 26. heinäkuuta 2010

Nenä pelaa...

...Mutta harjoitusta tarvitaa. Papu oli sunnuntaina elämänsä ensimmäisellä täyspitkällä verijäljellä, joka oli Pavun elämän kolmas jälki. Seuraavaa kertaa ei nyt sitten vähän aikaan tulekaan ja mä lupaan, että me treenataan ennen seuraavaa starttia! Ainakin kerran... ;P

Koearvostelu:

Koira nuuhkii lähtömakauksen ja ohjatusti jälkityöhön, joka etenee hyvää vauhtia, pääasiassa maavainulla, ja kun nenä nousee, jälkikin unohtuu. 1. osuudella 2 isompaa tarkastuslenkkiä ja muutama pienempi. 1. makaus merkataan pysähtyen ja kulma tarkasti. 2. osuudella useita tarkasteluja jälkiuran sivuun. 2. makaus pysähtyen ja kulma hyvin. 3. osuudella jälleen useita tarkasteluja jäljen sivulla ja aivan osuuden lopussa ajaudutaan niin kauas, että tulee hukka (omistajan huomio: mä näin sen sorkan, ennen kuin Papu lähti toiseen suuntaan...). Osoitetaan jälki ja kaato löytyy ja se kiinnosti. Jälkiuskolliuutta lisää ja kuono maahan, niin hyvää tulee.

Tuloksena 32p. ja AVO2. Lähellä oli ykkönen mutta ei me oltais sellaista kyllä ansaittu...

Mutta tästä on hyvä jatkaa! :)

KIITOS VIVI! Koska tämä koe oli tärkeämpi minulle, kuin koiralle...