Kuulumisia keskiviikolta

Tämä viikko on opetuksia täynnä ja ainut edes hieman myöhäisempi aamu osui tälle päivälle. Ja kun opetus alkoi vasta puoli kymmeneltä, niin siinähän ehtii hyvin metsään aamulla! Eli ei muuta kuin aikainen herätys ja autolla kohti Sipoon koirametsää. Onneksi äiti lähti seuraksi ja kuskiksi, koska en varmaan olisi ehtinyt opetukseen, jos en olisi hypännyt kyydistä paluumatkalla ja juossut ratikkaan!

Itse lenkki teki kyllä hyvää. Kerrankin ulkona valoisaan aikaan! Ja ennen lenkkiä piti toki tehdä Pavulle ihan pikku treeni... Äiti pääsi heittäjäksi, kun tehtiin Pavulle muutama ykkösmarkkeeraus. Muutama eli kolme, koska ensimmäisellä dami löytyi vasta pienellä haulla, toiseen Papu varasti lähdössä ja kolmas oli sitten sellainen, minhin oli hyvä lopettaa. Niin ja miksi ykkösmarkkeeraus? Tässä haasteena oli peitteinen maasto (korkea heinikko/pöheikkö), jonka jälkeen ojanylitys. Tässä Papu siis joutui markeeraamaan putoamispaikan vajaalla heittokaarella ja äänen perusteella. Vaikka muuten kannatan enemmän muistitreeniä nuorella koiralla, niin heittokaaren tulkinta on jotain sellaista, jota ei opi kuin treenaamalla. Mutta seuraavaksi tehdään taas vähemmän kiihdyttäviä juttuja... Vaikka Papu tuntuu kyllä suhtautuvan yhtä suurella intohimolla kaikkeen noutamiseen oli kyseessä sitten ohjaus, haku tai markkeeraus.

Niin ja sitä hakuakin on muuten treenattu kerran, sunnuntaina! Tein aika pienen ruudun motivoituna (taas pienta paikallaistumistreeniä) Pavulle vain viidellä damilla. Viimeisen kävin vielä motivoimassa. Meni mun mielestä paremmin kuin viimeksi, mutta tehokkuutta kaipaan kyllä vielä siihen työskentelyyn. Vaikka Papu sinäänsä haki hyvällä vauhdilla (kun ei sillä ole työntekoon kuin yksi vaihde: täysii!) ja nenäkin oli mukana, kun piilotetut damit löyty (yksi mm kannon kolossa kokonaan piilossa), niin silti mä kaipaisin jotenkin lisää tehokkuutta (tai järkeä?) siihen hakuun... Mutta mä luotan, että ikä tekee varmaan tohon jotain myös.

Muuten ajattelin nyt kaivaa taas pillin esiin, kun meinaan niin usen unohtaa sen olemassa olon. Eli pillikäskyjä treenaamaan! Aloitetaan keittiöstä...

Papu on muuten jykevoitynyt tässä viimeisen kuun aikana. Moni on jo hetken ihmetellyt, että kumpi on Papu ja kumpi Ossi. Mielenkiintoni heräsi ja kävin tänään juuri kokeilemassa eläinlääkärin vaakaa (siis aulassa on vaaka, ei tarvinnut ell vaivata). Huokaus pääsi kun, Papu pyöräytti lukemaksi 21.1kg! Ossi pysyy tasaisesti 22,1kg:ssa. Ylimääräistä ei kyllä kummassakaan ole grammaakaan ja kylkiluut löytyvät kevyellä kokeilulla (Pia voi todistaa!), mutta aika jytky taitaa pikkuketustani tulla... Minun 'pikku' mussukkani... ;D

Race ja treeniä

Tänään onkin ollut vauhdikas (aamu)päivä! Hetken mielijohteesta ilmoitin Pavun Toller Raceen, joka kisattiin tänään Otalammella, Vihdissä. Kyseessä siis koirien erittäin epävirallinen juoksukilpailu, jossa nopeudesta otettiin mittaa kolmessa luokassa. Luokkajako tapahtui iän perusteella, alle 1-vuotiaat, yli 1-vuotiaat ja yli 8-vuotiaat kisasivat kaikki omissa luokissaan. Pavun lisäksi junnuluokassa oli vain yksi kisaaja, Pavun pikkuserkku Kelmi. Papu sai vuoronumeron kaksi mutta koska Kelmi sattui olemaan kävelyllä, kun aloitettiin, pääsimme Pavun kanssa avaamaan kisan. Halukkaille tarjottiin mahdollisuutta vetää ensin harjoitusjuoksu, koska juoksu tapahtui vieheen perässä ja viehe oli varsin monelle koirakolle täysin uusi tuttavuus aivan kuin meillekin. No, kun Papu näki vieheen, kävi selväksi, että harjoitusvetoa ei tarvita! Pikkukettu löysi taas uuden elämänsä rakkauden! Sitten olikin juoksujen aika, ja Papu painoi niin, että tanner tömisi! Suuri kiitos Catille lähettäjänä toimimisesta!! (löysin kuvia racesta ja lähettäjänä taisikin toimia Sanna. Siinä vauhdissa ei ihan emäntä pysynyt mukana... Mutta KIITOS SANNA!!!) Papun aika oli nuorempaa Kelmiä nopeampi, joten kotimatkalla takaluukussa nukkui yksi luokkavoittaja... :) Senioriluokan voiton vei Caro ja aivan ylivoimaisen uskomattomilla ajoilla Max uusi voittajan-tittelinsä yli 1-vuotiaiden luokassa, onnittelut!

Koska olimme niin houkuttelevan lähellä Liisaa ja Eetua (Jadored's River Rocket) päätin yrittää onneani ja tartuin puhelimeen sillä seurauksella, että Papu pääsi treenaamaan ohjauksia pellolle velipuolensa kanssa ja pojat pääsivät vielä mukavalle lenkille. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa Eetua, joka hurmasi minut aikanaan vuosia sitten pentuna tehden aivan upealla haullaan. Ja kyllä se Eetu teki kivasti töitä tänäänkin! Ja pakko todeta kyllä Pavustakin, että ohjausten kanssa ollaan kyllä aika hyvällä mallilla...

Nyt on poikien hyvä vedellä sikeitä, kun alla on näin touhukas päivän aloitus!

Aamuista ahkeruutta

Tämä viikko on opiskelujen suhteen keskivertoa kiireisempi ja siksi pojat ovatkin hieman paitsiossa. Jottei viikko olisi liian tylsä, onnistuin taivuttelemaan ryhmämme siirtämään aamun aloitusta kymmeneen. Tämä ei tietenkään siksi, että olisi _kerrankin_ mahdollisuus rauhalliseen aamuun, vaan jotta ehtisin aamulla metsään! Eli kyllä, pojat pääsivät aamulla metsään juoksemaan. Tosin lykkäsin hieman lähtöä aiotusta, kun totesin aamulla olevan niin pimeää. Mutta silti metsässä oltiin hyvin ennen auringon nousua! (Aurinko nousi tänään klo 8:12)

Jotta aamun reippaudesta sai kaiken otettua irti, tein Pavulle pienen hakuruudun, ennen lenkille lähtöä. Vein Pavun nähden (samalla kiva paikalla istumistreeni!) metsään 5 damia ja yhden vastakkaiseen suuntaan rinteeseen muistiksi. Haun treenaaminen on jäänyt alun jälkeen surkean vähäiseksi, kun Papu hämmästytti jo pikkupentuna mut hakutaidoillaan. Koska en tykkää nuorella ja potentiaalisesti kuumalla tollolla tehdä nuorena markkeerauksia, niin treeneissä paino on ollut ohjauksissa, joissa Papu onkin mun mielestä kivasti edennyt. No nyt tuli sitten nähtyä, että hakua olisi ihan hyvä painottaa seuraavaksi. Ei siinä, että tuolla pikku ketulla olisi ollut vaikeuksia löytää niitä dameja, mutta kaikki muu sitten menikin ihan tollosti. Ensinkin Pavulla on ohjauksista ja markkeerauksista (silloin, kun niitä on tehty) ollut viime aikoina ihan super palautukset. Eilen illallakin damit palautuivat pienessä ohjaustreenissä vähintään yhtä nopeasti, kuin niitä sännättiin noutamaan. Mutta nyt nähtävissä oli haun jatkamista dami suussa. En tykkää. Kunnon palkalla paluu vauhti nopeutui, mutta sitten esiin tuli jo ensimmäisenä iltana nähtävissä oleva komentelu. Ensin vienoa komentelua äänellä: "päästä jo töihin, nyt heti!" (kertaalleen pääsi tämän tekemään, jonka jälkeen kielto, jätettiin haku ja otin ylös ohjauksen) ja sitten nähtävissä oli lähetyksen jälkeen pyörähdys ympäri: "näytä missä?", josta huomiotta jättäminen johti haun itsenäiseen jatkamiseen ja joka korjaantui lähetystyyliä vaihtamalla.

Työintoa on siis suunnattomasti, mutta tyylipisteitä yhteistyöstä ropisee kyllä. Eli ei muuta kun lisää treeniä, mutta koskakohan sitä ehtis?

Lenkillä pojat pääsivät purkamaan energiaa edes vähän. Ossi tosin teki jotain, mitä se ei ole tehnyt aikoihin eli katosi hetkeksi. Palasi sitten ihan hirveetä vauhtia kaahaten. Lieneeköhän nostanut riistaa ylös, vai mitä? 'Vanhaa' lapsettaa nyt muutenkin ihan tuhottomasti ja matot ovat rullalla päivittäin poikien pistäessä leikiksi. Välillä voisin luulla omistavani kaksi pentua... Mutta parempi niin!

Papusia

Reilu viikko sitten ajelin mökille kesken viikon, kun opiskeluista siunautui muutama vapaapäivä. Saimme eteläisten papujen kanssa kokoon mukavat 11kk pentutreffit, kun Maija & Diiva, Sari & Ruuti ja Marja & Roisto (sekä Jesper) ajelivat Pavun seuraksi hieman treenailemaan ja lenkkeilemään. Paivän teemana oli pieni ohjaustreeni ja paljon leikkimistä. Touhuamisen ohessa kameralle tallentui kuvat näistä nuorista papusista.

Roisto, Ossi, Papu, Diiva ja Ruuti

Papu

Papu

Ruuti

Ruuti

Diiva

Diiva

Roisto

Roisto

Oli kyllä ihana katsella pentujen leikkiä! Kiitos Maija, Sari ja Marja! Seuraavaa kertaa odotellessa... ;)

Tenttiin lukemisen välttelyä

Olen jo monta kertaa suunnitellut blogin perustamista ja kerran sellaisen jo perustanut. Viimeksi sinne kirjottelu unohtui arjen viedessä eteenpäin hurjaa vauhtia, mutta katsotaan, jos tällä kerralla onnistuisi vähän paremmin...

Viimeksi yritin kirjoitella ajatuksia yleisemminkin, mutta täällä pääosassa saavat olla nelijalkaiset ystäväni, Ossi ja Papu. Ne kun ovat harrastukseni, vapaa-ajan valtaajani, stressin poistajani, karvaiset terapeuttini. Välillä niiden kanssa ehtii touhuta enemmän välillä vähemmän. Nyt ehkä vähemmän mutta toivon, että keväällä enemmän.