tiistai 20. lokakuuta 2009

Aamuista ahkeruutta

Tämä viikko on opiskelujen suhteen keskivertoa kiireisempi ja siksi pojat ovatkin hieman paitsiossa. Jottei viikko olisi liian tylsä, onnistuin taivuttelemaan ryhmämme siirtämään aamun aloitusta kymmeneen. Tämä ei tietenkään siksi, että olisi _kerrankin_ mahdollisuus rauhalliseen aamuun, vaan jotta ehtisin aamulla metsään! Eli kyllä, pojat pääsivät aamulla metsään juoksemaan. Tosin lykkäsin hieman lähtöä aiotusta, kun totesin aamulla olevan niin pimeää. Mutta silti metsässä oltiin hyvin ennen auringon nousua! (Aurinko nousi tänään klo 8:12)

Jotta aamun reippaudesta sai kaiken otettua irti, tein Pavulle pienen hakuruudun, ennen lenkille lähtöä. Vein Pavun nähden (samalla kiva paikalla istumistreeni!) metsään 5 damia ja yhden vastakkaiseen suuntaan rinteeseen muistiksi. Haun treenaaminen on jäänyt alun jälkeen surkean vähäiseksi, kun Papu hämmästytti jo pikkupentuna mut hakutaidoillaan. Koska en tykkää nuorella ja potentiaalisesti kuumalla tollolla tehdä nuorena markkeerauksia, niin treeneissä paino on ollut ohjauksissa, joissa Papu onkin mun mielestä kivasti edennyt. No nyt tuli sitten nähtyä, että hakua olisi ihan hyvä painottaa seuraavaksi. Ei siinä, että tuolla pikku ketulla olisi ollut vaikeuksia löytää niitä dameja, mutta kaikki muu sitten menikin ihan tollosti. Ensinkin Pavulla on ohjauksista ja markkeerauksista (silloin, kun niitä on tehty) ollut viime aikoina ihan super palautukset. Eilen illallakin damit palautuivat pienessä ohjaustreenissä vähintään yhtä nopeasti, kuin niitä sännättiin noutamaan. Mutta nyt nähtävissä oli haun jatkamista dami suussa. En tykkää. Kunnon palkalla paluu vauhti nopeutui, mutta sitten esiin tuli jo ensimmäisenä iltana nähtävissä oleva komentelu. Ensin vienoa komentelua äänellä: "päästä jo töihin, nyt heti!" (kertaalleen pääsi tämän tekemään, jonka jälkeen kielto, jätettiin haku ja otin ylös ohjauksen) ja sitten nähtävissä oli lähetyksen jälkeen pyörähdys ympäri: "näytä missä?", josta huomiotta jättäminen johti haun itsenäiseen jatkamiseen ja joka korjaantui lähetystyyliä vaihtamalla.

Työintoa on siis suunnattomasti, mutta tyylipisteitä yhteistyöstä ropisee kyllä. Eli ei muuta kun lisää treeniä, mutta koskakohan sitä ehtis?

Lenkillä pojat pääsivät purkamaan energiaa edes vähän. Ossi tosin teki jotain, mitä se ei ole tehnyt aikoihin eli katosi hetkeksi. Palasi sitten ihan hirveetä vauhtia kaahaten. Lieneeköhän nostanut riistaa ylös, vai mitä? 'Vanhaa' lapsettaa nyt muutenkin ihan tuhottomasti ja matot ovat rullalla päivittäin poikien pistäessä leikiksi. Välillä voisin luulla omistavani kaksi pentua... Mutta parempi niin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti