Hyvää Joulua

ja

Onnellista Uutta Vuotta!

P.S. Uuden vuoden lupauksia, tavoitteita ja suunnitelmia suunnitellaan pyhien verran siinä nukkumisen ja metsälenkkien välissä...

Arkistojen aarteita

Valokuvia selatessa löytyi tällainenkin aarre agility-teemaan sopien. Kuvassa varmaan noin 3 vuotiaat Kaboomerit vasemmalta Ossi (Jadored's Ozzy Kaboom), Raisa (J. Duckie Kaboom) ja Itu (J. Tiny Kaboom). Kuva on hieman tärähtänyt ja ikääkin on kuvan karvakuonoille kertynyt hieman enemmän. Tuo taisi muuten olla ensimmäinen kerta, kun olen kokeillut agilityä! Sarianne varasi agility-hallin meille, kun satuin olemaan Tampereen suunnalla ja menimme Ossin kanssa ihailemaan siskojen taitoja ja kokeilemaan hieman itsekin. Hauskaa oli, sen muistan! Kiitos Sarkku tästä muistosta! :)

Agiliitoa!

Keskiviikkona päästiin meille onnellisten sattumien kautta kokeilemaan taas pitkästä aikaa agilityä kilpailevien ryhmän treeneihin. Oli todella hauskaa! Pavun kanssa on kyllä helppo vain ottaa ja mennä kokeilemaan melkein lajia kuin lajia... Kakara sai kehuja keskittymiskyvystään, se kun ei lähde kiehumaan vaikka täysillä tekeekin. Irtoamista pitäisi vain hieman treenata lisää. Mutta kepitkin meni yllättävän vähillä avuilla! Nyt vain toivon, että pääsen jatkamaan tämän lajin parissa talvikautta! Mutta suuri kiitos Cati tästä mahdollisuudesta!

Arkiston pohjalta

Kun aikaisemmin ei ole ehtinyt, niin nyt lumen tultua voi yrittää käydä läpi kesän valokuvia. Seuraavat ovat otoksia neljän naisen ja kolmen koiran seikkailusta Karhunkierroksella. 

 Nelijalkaiset seikkailijat eli vasemmalta katsottuna Samu (Siipiveikon Telkäntuho), Geri (Trindy's Yes For Sure) ja Papu

 Maisemaa matkan varrelta.

 Teltta koottu ensimmäisenä iltana.

 Päivän vaellus takana...

Mamman pieni kultamuru! 

'Niin, kuinka pitkään pitää poseerata?' 

 Riisitunturilla

 Pientä pönötystä tunturissa.

Marraskuun kuva...

...pahasti myöhässä:

Eli herra Papu 5 viikkoa. Tällä päivämäärällä ikää on jo 3 vuotta kuukausi ja kolme päivää!

BH Papu!

Tämä syksy on vierähtänyt ohi nopeammin kuin osasin ikinä arvatakaan. Muutto ja uusi työ ovat pitäneet kiireisenä ja pimeät illat rajoittaneet harrastamista. Pimeyteen tuskastuneena piti järjestää edes jotain ohjelmaa ja niin päädyin ilmottautumaan 5 kerran BH-kurssille. Papu on ainakin Ossiin verrattuna mielestäni varsin kuuliainen mutta minä olen kertakaikkisen surkea yksityiskohdissa ja niiden hiomisessa ja seuraamista en ole osannut opettaa kunnolla oikein missään vaiheessa. En itseasiassa vieläkään itse tiedä mitä käskysanaa oikeastaan tykkäisin käyttää... Eli lisäoppi ohjaajalle oli ja on tarpeen!

Noooh, mitäs sitten kävikään? Ekalla kerralla kuuntelin korvat punaisena, mitä kaikkea teenkään ihan hullusti- ja kummasti koiran seuraaminen parani!  Ei sitten mennyt kuin muutama päivä, kun puhelin soi illalla... Kouluttajamme ilmoitti meidät BH-kokeeseen! Että ei muuta kuin ilmottautumista rustaamaan... Parissa viikossa sitten opeteltiin täyskäännökset vasemmalle, luoksetulo eteen ja minä pänttäsin kaaviota. Koe oli 4.12. Hyvinkäällä - ja läpi meni niin että heilahti! Sää oli kyllä taas hieman haastava ja hain mutaisella, märällä ruohokentällä paikalla makuun tärisevänä suorittaneen papuseni kaaviota suorittamaan numerolla 2. Seuraamisessa paikka hieman seilasi mutta tuomarin sanoin, Papu seurasi iloisena ja innokkaana. Liikkeestä istumisen varmistin vilkaisulla ja maahanmenoakin hieman varmistelin. Se mutavelli kun ei ollut mikään kaikista mukavin alusta noiden liikkeiden suorittamiseen... Ja luoksettulossa Papu tuli hieman vinosti eteen (heh, ei kovasti yllättänyt). Mutta kaiken kaikkiaan olin kyllä kovin tyytyväinen pikkukettuun! Kaupunkiosuudessa ainut ongelma oli hieman pihalla oleva ohjaaja, jonka keskittyminen alkoi jo vallan pettää... :D

Tästä innostuneena kävimme tänään paikkaamassa yhtä sairastunutta PK-hakua treenaamassa. Papu tykkäsi! Minä jään nyt hieman miettimään, montako lajia voi vapaa-aikarajoitteinen moniottelija hamstrata harrastusten listalle...