Tämä syksy on vierähtänyt ohi nopeammin kuin osasin ikinä arvatakaan. Muutto ja uusi työ ovat pitäneet kiireisenä ja pimeät illat rajoittaneet harrastamista. Pimeyteen tuskastuneena piti järjestää edes jotain ohjelmaa ja niin päädyin ilmottautumaan 5 kerran BH-kurssille. Papu on ainakin Ossiin verrattuna mielestäni varsin kuuliainen mutta minä olen kertakaikkisen surkea yksityiskohdissa ja niiden hiomisessa ja seuraamista en ole osannut opettaa kunnolla oikein missään vaiheessa. En itseasiassa vieläkään itse tiedä mitä käskysanaa oikeastaan tykkäisin käyttää... Eli lisäoppi ohjaajalle oli ja on tarpeen!
Noooh, mitäs sitten kävikään? Ekalla kerralla kuuntelin korvat punaisena, mitä kaikkea teenkään ihan hullusti- ja kummasti koiran seuraaminen parani! Ei sitten mennyt kuin muutama päivä, kun puhelin soi illalla... Kouluttajamme ilmoitti meidät BH-kokeeseen! Että ei muuta kuin ilmottautumista rustaamaan... Parissa viikossa sitten opeteltiin täyskäännökset vasemmalle, luoksetulo eteen ja minä pänttäsin kaaviota. Koe oli 4.12. Hyvinkäällä - ja läpi meni niin että heilahti! Sää oli kyllä taas hieman haastava ja hain mutaisella, märällä ruohokentällä paikalla makuun tärisevänä suorittaneen papuseni kaaviota suorittamaan numerolla 2. Seuraamisessa paikka hieman seilasi mutta tuomarin sanoin, Papu seurasi iloisena ja innokkaana. Liikkeestä istumisen varmistin vilkaisulla ja maahanmenoakin hieman varmistelin. Se mutavelli kun ei ollut mikään kaikista mukavin alusta noiden liikkeiden suorittamiseen... Ja luoksettulossa Papu tuli hieman vinosti eteen (heh, ei kovasti yllättänyt). Mutta kaiken kaikkiaan olin kyllä kovin tyytyväinen pikkukettuun! Kaupunkiosuudessa ainut ongelma oli hieman pihalla oleva ohjaaja, jonka keskittyminen alkoi jo vallan pettää... :D
Tästä innostuneena kävimme tänään paikkaamassa yhtä sairastunutta PK-hakua treenaamassa. Papu tykkäsi! Minä jään nyt hieman miettimään, montako lajia voi vapaa-aikarajoitteinen moniottelija hamstrata harrastusten listalle...
