Tänään Marja&Roisto ja Maija&Diiva ajelivat kanssamme treenailemaan. Pitkästä aikaa vuorossa oli kimppatreeniä riistalla. Täytimme alkuun neljällä variksella hakuruudun kaislikkoon ja Marja meni lisäksi kahden variksen kanssa heittäjäksi 90-asteen kulmassa ruutuun nähden. Otin ensin alueelle Pavun, jolla otin ensin ylös yhden variksen ruudusta, jonka jälkeen otimme piiitkän (lähemmäs 100m?) ykkösmarkkeerauksen variksella Maijan ampuessa starttarilla vieressämme heiton yhteydessä. Laukaukseen Papu ei tuntunut reagoivan millään tavalla ja lähti omalle tavalleen uskollisena täysii noutoon. Liekö pitkä matka kuitenkin vaikeuttanut paikantamista, sillä Papu paineli väärää puolta Marjan ohi ja kierteli Marjan ympärillä ennen kuin paikansi (onneksi) variksen. Papu nappasi variksen suuhunsa ja lähti palauttamaan, mutta ehti palauttaa vain kymmenisen metriä, kun varis tippui suusta ja Papu tuijotteli vuoroin minua ja vuoroin Marjaa. Uusimme tehtävän, mutta sama toistui. Tämän jälkeen lyhensin selvästi matkaa ja saimme alle onnistumisen, jonka jälkeen pistin Pavun hakuun. Haussa Papu kyseli alkuun kovastikin, mutta minun pysyessä reagoimattomana, alkoi rytmi työskentelyyn taas palata. Parin hausta ylosotetun vaakun jälkeen lähetin Pavun ohjaukseen, jonka Marja oli Pavun hakiessa vienyt samalle linjalle, mitä pitkin markkeeraukset otettiin mutta puoliväliin matkaa. Tässä ei ongelmia ei tullut esiin ja viimeinen vaakku ruudusta tuli nopeasti ylös (se sattui olemaan hakuruudun oikeassa reunassa lähellä, joten kun lähetin Pavun oikeaan reunaan, niin löytäminen oli helppoa...). Tämän jälkeen Papu pääsi lepäämään. Ja lepo tulikin tarpeeseen, sillä kaislikossa tuuli varsin vähän auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta.
Tässä välissä Maija otti Diivalla hakuruudusta yhden variksen ja teki siihen perään lyhyen linjan muistinoutona. Marja otti Roistolla ruudusta sitten vielä kaksi varista ennen kuin hain Pavun takaisin 'kentälle'.
Roistolta jäi ruutuun kaksi varista, jotka otin Pavulla talteen. Ensimmäisellä lähetyksellä Papu pyörähti kerran ympäri, mutta jatkoi matkaa kehotuksetta ja muuten harmaatakit tulivat minulle ilman suurempia ongelmia.
Kun ruutu oli jälleen tyhjä, nappasi Maija neljä varista ja suuntasi samaan heittopaikkaan, mistä Pavulle tuli harjoituksen alussa ykkönen. Nyt toistimme ykköstä Pavun ja Roiston kanssa. Ensimmäisenä lähetyspaikkana toimi Pavun ensimmäisen markkeerauksen matkalla puoliväli. Roisto otti talteen ensimmäisen ykkösen ongelmitta Pavun seuratessa silmä tarkkana veljen noutoa. Tämän jälkeen sama markkeeraus toistettiin Pavulle ja vaakku saatiin talteen ongelmitta. Peruutimme tämän jälkeen n. 10m taaksepäin ja Roisto otti saman markkeerauksen ylös. Heitto jouduttiin kerran toistamaan Roiston karattua ensimmäiseen noutoon (Maija poimi tämän ylös salaman nopeudella... :D ), jonka jälkeen saatiin onnistunut suoritus. Roiston palauttaessa Maija täytti markkeerauspaikan minun peruuttaessa vielä hieman taaksepäin ja otin Pavulla eteen-ohjauksena viimeisen harmaatakin ylös.
Eli mitä tulikaan opittua? Viime kuun puolella, kun pitkästä aikaa aloitimme riistatreenit, totesin tauon olleen Pavulle liian pitkä. Pelkäsin jo spontaaniuden riistalla kadonneen täysin, mutta nyt muutaman treenikerran jälkeen näkyi tänään taas ihanan nopeat ja spontaanit ylösotot. Mutta mitä tapahtui pitkässä markkeerauksessa? Itse mietin, että voisiko kyseessä olla itseluottamuksen puute? Kun niin lähelläni, kuin hakuruudusta riista palautui tänään niinkin mukavasti... Tai sitten minun on vain todettava, ettei Papu omaa niin vahvaa riistaviettiä mitä minä toivoisin. Tai sitten molemmat. Vitsit, murkkuikäisen tollon kanssa treenatessa saa kyllä todella pistää ajatushatun päähän! Mutta onneksi pääsin kuitenkin lopettamaan onnistumiseen... Ja sitten vaan seuraavaa kimppatreeniä odottamaan! Oli miten oli, niin me taidamme taas hetken panostaa enemmän riistan kanssa treenaamiseen...
Kiitos Maija ja Marja treeniseurasta!!! :)
sunnuntai 27. kesäkuuta 2010
perjantai 25. kesäkuuta 2010
Juhannuksen viettoa ja muita kuulumisia
Paljon on tapahtunut edellisen päivityksen jälkeen. Niin paljon, että blogin päivittäminen on jäänyt muiden kiireiden jalkoihin...
Suurin muutos on ollut emännän valmistuminen ja muutto kaupungista maalle. Kohta viikon ajan kerrostaloasuminen Helsingin keskustassa on ollut historiaa ja aamuisin pojat ovat päässeet touhuamaan omalle pihalle Länsi-Turunmaalla. Tällä hetkellä suunnitelmana on väliaikainen maiseman vaihdos, mutta katsellaan tilannetta uudestaan sitten vuoden kuluttua... ;)
Jos enemmän koirien kuulumisiin keskitytään, niin (kronologisessa järjestyksessä):
-Papu koki viime kuun puolessa välissä todellisen pitkän aktiiviviikonlopun. Helatorstain pidentämänä viikonloppuna starttasin auton kohti mökkiä jo keskiviikkona. Torstaina treenailimme tolleriporukalla mökillämme (kiitos mahtavasta treeniseurasta Riikka, Mikko, Rea, Maija ja Jenny!) käyttäen hyödyksi koko siunaantuneen vapaapäivän. Perjantaina treenit olivat pienimuotoisemmat, mutta lenkkeilyä oli sitäkin enemmän ja viikonloppu vierähti uusia tuttavuuksia tehden Auran Nuuskujen nome-leirillä. Leirillä Papu pääsi treenaamaan alokasluokkaa varten. Treeniryhmässämme oli pari muutakin punaturkkia ja olikin ilo seurata lahjakkaiden tulevaisuuden lupausten harjoittelua! Papukin selvisi ihmeen hyvin rankasta viikonlopusta sännäten viimeiseenkin noutoon tyypillisellä 'täysii'-asenteellaan. Rakas pikku Papuseni!
-Toukokuun lopussa Ossi juhli 7v synttäreitään, jotka tosin hieman jäivät emännän juhlimisen jalkoihin. Käsittämätöntä, että Ossillekin on ikää karttunut kuin varkain. Mutta kun taaksepäin katselee, niin voin todeta matkan varrelta kertyneen aika määrän muistoja ja kokemuksia. Paljon Ossi on minulle opettanut koiramaailmasta. Mutta vaikkakin mahtava harrastuskaveri, niin eniten Ossi on ollut minun karvainen terapeuttini. Ossin turkki on kuivannut monet kyyneleet, sen pään paino reidellä on pelastanut monta päivää ja pentuhepulit saaneet nauramaan sateisimpanakin päivänä. Rakas ylioppilaslahjani on saanut seurata sivussa opintietäni yliopistomaailmassa ja nyt opintojeni päätyttyä pääsin vihdoin toteuttamaan Ossille tekemäni lupauksen. Minä kun lupasin Ossin ollessa pentu, että joku päivä asumme niin, että meillä on oma piha!
-Mutta ennen muuttoa pojat ehtivät vielä saada naapurustossa riehuneen kennelyskän. Papu köhi juuri sen pari vuorokautta ja sen jälkeen silmissä paloi sama työskentelyhalu kuin aina aikaisemminkin. Ossin virus kellisti pahemmin ja vajaan viikon yskimisen jälkeen raahasin pojat eläinlääkäriin. Ossilla verinäyte herätti epäilyn bakteerinkin osallisuudesta, joten seuraavat kymmenen päivää kuluivatkin antibiootti kuurilla.
Ossilta jäi väliin yskän vuoksi Tollerileiri mutta koska Papu oli siihen mennessä ollut oireeton jo viikon ajan, pääsi pikkukettu eläinlääkärin luvalla leirille turistiksi. Itse olin leirillä kouluttajan ominaisuudessa. Kouluttaminen on kyllä aina opettavaista ja oli hienoa nähdä taas lupaavia tulokkaita, joita odotan näkeväni kokeissakin tulevaisuudessa! Papukin pääsi painamaan Himoksen metsissä muutenkin kuin lenkillä, kun koulutusten päätteeksi tein Pavullekin muutaman harjoituksen. Aina kun täytyy yrittää käyttää hyödyksi vieraat maastot (ja avustajat!).
Leirin jälkeen olikin enää viikko aikaa pakata ja sitten olikin jo muuton aika! Ja nyt totutellaan maalaiselämään... :)
Suurin muutos on ollut emännän valmistuminen ja muutto kaupungista maalle. Kohta viikon ajan kerrostaloasuminen Helsingin keskustassa on ollut historiaa ja aamuisin pojat ovat päässeet touhuamaan omalle pihalle Länsi-Turunmaalla. Tällä hetkellä suunnitelmana on väliaikainen maiseman vaihdos, mutta katsellaan tilannetta uudestaan sitten vuoden kuluttua... ;)
Jos enemmän koirien kuulumisiin keskitytään, niin (kronologisessa järjestyksessä):
-Papu koki viime kuun puolessa välissä todellisen pitkän aktiiviviikonlopun. Helatorstain pidentämänä viikonloppuna starttasin auton kohti mökkiä jo keskiviikkona. Torstaina treenailimme tolleriporukalla mökillämme (kiitos mahtavasta treeniseurasta Riikka, Mikko, Rea, Maija ja Jenny!) käyttäen hyödyksi koko siunaantuneen vapaapäivän. Perjantaina treenit olivat pienimuotoisemmat, mutta lenkkeilyä oli sitäkin enemmän ja viikonloppu vierähti uusia tuttavuuksia tehden Auran Nuuskujen nome-leirillä. Leirillä Papu pääsi treenaamaan alokasluokkaa varten. Treeniryhmässämme oli pari muutakin punaturkkia ja olikin ilo seurata lahjakkaiden tulevaisuuden lupausten harjoittelua! Papukin selvisi ihmeen hyvin rankasta viikonlopusta sännäten viimeiseenkin noutoon tyypillisellä 'täysii'-asenteellaan. Rakas pikku Papuseni!
-Toukokuun lopussa Ossi juhli 7v synttäreitään, jotka tosin hieman jäivät emännän juhlimisen jalkoihin. Käsittämätöntä, että Ossillekin on ikää karttunut kuin varkain. Mutta kun taaksepäin katselee, niin voin todeta matkan varrelta kertyneen aika määrän muistoja ja kokemuksia. Paljon Ossi on minulle opettanut koiramaailmasta. Mutta vaikkakin mahtava harrastuskaveri, niin eniten Ossi on ollut minun karvainen terapeuttini. Ossin turkki on kuivannut monet kyyneleet, sen pään paino reidellä on pelastanut monta päivää ja pentuhepulit saaneet nauramaan sateisimpanakin päivänä. Rakas ylioppilaslahjani on saanut seurata sivussa opintietäni yliopistomaailmassa ja nyt opintojeni päätyttyä pääsin vihdoin toteuttamaan Ossille tekemäni lupauksen. Minä kun lupasin Ossin ollessa pentu, että joku päivä asumme niin, että meillä on oma piha!
-Mutta ennen muuttoa pojat ehtivät vielä saada naapurustossa riehuneen kennelyskän. Papu köhi juuri sen pari vuorokautta ja sen jälkeen silmissä paloi sama työskentelyhalu kuin aina aikaisemminkin. Ossin virus kellisti pahemmin ja vajaan viikon yskimisen jälkeen raahasin pojat eläinlääkäriin. Ossilla verinäyte herätti epäilyn bakteerinkin osallisuudesta, joten seuraavat kymmenen päivää kuluivatkin antibiootti kuurilla.
Ossilta jäi väliin yskän vuoksi Tollerileiri mutta koska Papu oli siihen mennessä ollut oireeton jo viikon ajan, pääsi pikkukettu eläinlääkärin luvalla leirille turistiksi. Itse olin leirillä kouluttajan ominaisuudessa. Kouluttaminen on kyllä aina opettavaista ja oli hienoa nähdä taas lupaavia tulokkaita, joita odotan näkeväni kokeissakin tulevaisuudessa! Papukin pääsi painamaan Himoksen metsissä muutenkin kuin lenkillä, kun koulutusten päätteeksi tein Pavullekin muutaman harjoituksen. Aina kun täytyy yrittää käyttää hyödyksi vieraat maastot (ja avustajat!).
Leirin jälkeen olikin enää viikko aikaa pakata ja sitten olikin jo muuton aika! Ja nyt totutellaan maalaiselämään... :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)