Paljon on tapahtunut edellisen päivityksen jälkeen. Niin paljon, että blogin päivittäminen on jäänyt muiden kiireiden jalkoihin...
Suurin muutos on ollut emännän valmistuminen ja muutto kaupungista maalle. Kohta viikon ajan kerrostaloasuminen Helsingin keskustassa on ollut historiaa ja aamuisin pojat ovat päässeet touhuamaan omalle pihalle Länsi-Turunmaalla. Tällä hetkellä suunnitelmana on väliaikainen maiseman vaihdos, mutta katsellaan tilannetta uudestaan sitten vuoden kuluttua... ;)
Jos enemmän koirien kuulumisiin keskitytään, niin (kronologisessa järjestyksessä):
-Papu koki viime kuun puolessa välissä todellisen pitkän aktiiviviikonlopun. Helatorstain pidentämänä viikonloppuna starttasin auton kohti mökkiä jo keskiviikkona. Torstaina treenailimme tolleriporukalla mökillämme (kiitos mahtavasta treeniseurasta Riikka, Mikko, Rea, Maija ja Jenny!) käyttäen hyödyksi koko siunaantuneen vapaapäivän. Perjantaina treenit olivat pienimuotoisemmat, mutta lenkkeilyä oli sitäkin enemmän ja viikonloppu vierähti uusia tuttavuuksia tehden Auran Nuuskujen nome-leirillä. Leirillä Papu pääsi treenaamaan alokasluokkaa varten. Treeniryhmässämme oli pari muutakin punaturkkia ja olikin ilo seurata lahjakkaiden tulevaisuuden lupausten harjoittelua! Papukin selvisi ihmeen hyvin rankasta viikonlopusta sännäten viimeiseenkin noutoon tyypillisellä 'täysii'-asenteellaan. Rakas pikku Papuseni!
-Toukokuun lopussa Ossi juhli 7v synttäreitään, jotka tosin hieman jäivät emännän juhlimisen jalkoihin. Käsittämätöntä, että Ossillekin on ikää karttunut kuin varkain. Mutta kun taaksepäin katselee, niin voin todeta matkan varrelta kertyneen aika määrän muistoja ja kokemuksia. Paljon Ossi on minulle opettanut koiramaailmasta. Mutta vaikkakin mahtava harrastuskaveri, niin eniten Ossi on ollut minun karvainen terapeuttini. Ossin turkki on kuivannut monet kyyneleet, sen pään paino reidellä on pelastanut monta päivää ja pentuhepulit saaneet nauramaan sateisimpanakin päivänä. Rakas ylioppilaslahjani on saanut seurata sivussa opintietäni yliopistomaailmassa ja nyt opintojeni päätyttyä pääsin vihdoin toteuttamaan Ossille tekemäni lupauksen. Minä kun lupasin Ossin ollessa pentu, että joku päivä asumme niin, että meillä on oma piha!
-Mutta ennen muuttoa pojat ehtivät vielä saada naapurustossa riehuneen kennelyskän. Papu köhi juuri sen pari vuorokautta ja sen jälkeen silmissä paloi sama työskentelyhalu kuin aina aikaisemminkin. Ossin virus kellisti pahemmin ja vajaan viikon yskimisen jälkeen raahasin pojat eläinlääkäriin. Ossilla verinäyte herätti epäilyn bakteerinkin osallisuudesta, joten seuraavat kymmenen päivää kuluivatkin antibiootti kuurilla.
Ossilta jäi väliin yskän vuoksi Tollerileiri mutta koska Papu oli siihen mennessä ollut oireeton jo viikon ajan, pääsi pikkukettu eläinlääkärin luvalla leirille turistiksi. Itse olin leirillä kouluttajan ominaisuudessa. Kouluttaminen on kyllä aina opettavaista ja oli hienoa nähdä taas lupaavia tulokkaita, joita odotan näkeväni kokeissakin tulevaisuudessa! Papukin pääsi painamaan Himoksen metsissä muutenkin kuin lenkillä, kun koulutusten päätteeksi tein Pavullekin muutaman harjoituksen. Aina kun täytyy yrittää käyttää hyödyksi vieraat maastot (ja avustajat!).
Leirin jälkeen olikin enää viikko aikaa pakata ja sitten olikin jo muuton aika! Ja nyt totutellaan maalaiselämään... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti