Kuulumisia keskiviikolta

Tämä viikko on opetuksia täynnä ja ainut edes hieman myöhäisempi aamu osui tälle päivälle. Ja kun opetus alkoi vasta puoli kymmeneltä, niin siinähän ehtii hyvin metsään aamulla! Eli ei muuta kuin aikainen herätys ja autolla kohti Sipoon koirametsää. Onneksi äiti lähti seuraksi ja kuskiksi, koska en varmaan olisi ehtinyt opetukseen, jos en olisi hypännyt kyydistä paluumatkalla ja juossut ratikkaan!

Itse lenkki teki kyllä hyvää. Kerrankin ulkona valoisaan aikaan! Ja ennen lenkkiä piti toki tehdä Pavulle ihan pikku treeni... Äiti pääsi heittäjäksi, kun tehtiin Pavulle muutama ykkösmarkkeeraus. Muutama eli kolme, koska ensimmäisellä dami löytyi vasta pienellä haulla, toiseen Papu varasti lähdössä ja kolmas oli sitten sellainen, minhin oli hyvä lopettaa. Niin ja miksi ykkösmarkkeeraus? Tässä haasteena oli peitteinen maasto (korkea heinikko/pöheikkö), jonka jälkeen ojanylitys. Tässä Papu siis joutui markeeraamaan putoamispaikan vajaalla heittokaarella ja äänen perusteella. Vaikka muuten kannatan enemmän muistitreeniä nuorella koiralla, niin heittokaaren tulkinta on jotain sellaista, jota ei opi kuin treenaamalla. Mutta seuraavaksi tehdään taas vähemmän kiihdyttäviä juttuja... Vaikka Papu tuntuu kyllä suhtautuvan yhtä suurella intohimolla kaikkeen noutamiseen oli kyseessä sitten ohjaus, haku tai markkeeraus.

Niin ja sitä hakuakin on muuten treenattu kerran, sunnuntaina! Tein aika pienen ruudun motivoituna (taas pienta paikallaistumistreeniä) Pavulle vain viidellä damilla. Viimeisen kävin vielä motivoimassa. Meni mun mielestä paremmin kuin viimeksi, mutta tehokkuutta kaipaan kyllä vielä siihen työskentelyyn. Vaikka Papu sinäänsä haki hyvällä vauhdilla (kun ei sillä ole työntekoon kuin yksi vaihde: täysii!) ja nenäkin oli mukana, kun piilotetut damit löyty (yksi mm kannon kolossa kokonaan piilossa), niin silti mä kaipaisin jotenkin lisää tehokkuutta (tai järkeä?) siihen hakuun... Mutta mä luotan, että ikä tekee varmaan tohon jotain myös.

Muuten ajattelin nyt kaivaa taas pillin esiin, kun meinaan niin usen unohtaa sen olemassa olon. Eli pillikäskyjä treenaamaan! Aloitetaan keittiöstä...

Papu on muuten jykevoitynyt tässä viimeisen kuun aikana. Moni on jo hetken ihmetellyt, että kumpi on Papu ja kumpi Ossi. Mielenkiintoni heräsi ja kävin tänään juuri kokeilemassa eläinlääkärin vaakaa (siis aulassa on vaaka, ei tarvinnut ell vaivata). Huokaus pääsi kun, Papu pyöräytti lukemaksi 21.1kg! Ossi pysyy tasaisesti 22,1kg:ssa. Ylimääräistä ei kyllä kummassakaan ole grammaakaan ja kylkiluut löytyvät kevyellä kokeilulla (Pia voi todistaa!), mutta aika jytky taitaa pikkuketustani tulla... Minun 'pikku' mussukkani... ;D