Arkea, yllätyksiä ja ystäviä

Arki soljuu omalla tahdillaan eteenpäin, mutta aina väliin mahtuu jotain pientä...

Jos aloitetaan sunnuntaista, jolloin illan viimeisestä pikaiseksi tarkoitetusta ulkoilusta tuli vahingossa riistatreeni. Raahauduin kotiin päivystyksestä hieman ennen vuorokauden vaihtumista ja nappasin koirat ulos vielä pikaisesti ennen vastaamista nukkumatin kutsuun. Talon seinustalla pojat pysähtyivät kovasti haistelemaan. Koska jalka ei noussut, hoputin poikia eteenpäin, sillä seurauksella, että Ossi nappasi maasta tumman mytyn mukaansa ja lähti painamaan eteenpäin Pavun pomppiessa vieressä. Se mytty oli pulu! Siis kuollut ja siksi oiva noudettava. No, ei ollut emännällä enää käytettäviä aivosoluja toiminnassa eli menin pikaisesti käymään koirapuistossa ja ajettelin miettiä sitten siellä mitä tehdä tälle 'aarteelle'. No heti kun pojat pääsivät irti alkoi mahdoton ralli, kun Ossi yritti paeta Papua, joka tahtoi aarteen itselleen. Siinä minä sitten yritin hieman herätellä aivotoimintaa seisten keskellä koirapuistoa poikien painaessa rallia ympärilläni. No loppuen lopuksi pyysin ensin Pavun luokseni istu-käskyn alle ja sitten otin Ossilta palautuksen. Papu sai lopuksi tehdä yhden palautuksen ennen kuin pulu pääsi roskiksen lepoon. Moisen seikkailun jälkeen olikin hyvä vetää sikeitä...

Muuten tällä viikolla on tullut ajeltua metsään kahdesti. Eilen aamulla hurautin poikien kanssa tuulettumaan Sipoon koirametsään. Kun lenkki kulki pellolla otin pojat käskyn alle istumaan ja heitin pallon viereiselle pellolle. Pojat pääsivät sitten vuorotellen etsimään pallon. Ihan mukavasti siedettävästi malttoivat pojat odottaa omaa vuoroaan. Sanoisin melkein, että Papu paremmin kuin Ossi. Mutta Ossi tasapainotti löytämällä pallon paljon paremmin. Ossi paitsi paikallisti alueen paremmin, myös pysyi paremmin paikallistamallaan alueella. Pavulla jalat vievät hetkessä eteenpäin. Lisää treeniä siis...

Ja sitä tuli tänään, kun Anna&Sakke seuranamme suuntasimme Nuuksioon. Täytimme ennen lenkkiä kaksi hakuruutua niin, että niiden välissä oli polku. Ensin Ossi pääsi työhön yksin hakien hyvin lähetetystä suunnasta. Lähetyksissä siis kuljin polkua pitkin ja lähetin koiran vuoronperään eri puolille töihin. Ossin haettua riittävästi täytimme ruudun uudestaan. Sitten töihin pääsivät nuoremmat eli Sakke ja Papu pääsivät töihin vuorotellen. Ensin minä lähetin Pavun toiselle puolelle, jonka jälkeen Sakke pääsi töihin toiselle puolelle. Näin lähetellen kuljimme polkua pitkin vaihtaen välissä lähetyspaikkaa ja puolia. Kokonaisuudessaan toisella puolella oli 6 ja toisella 7 damia ja näistä jälkimmäiset olivat pentu/minidameja nenän käytön tehostamiseksi. Ja voisin todeta, että hienosti tekivät pojat töitä! Kuuliaisesti ja toisesta häiriintymättä, mikä on mun mielestä pienelle koiralle iso juttu... Viimeinen minidami haettiin yhdessä Pavun kanssa. Ja sitten vuorossa olikin mukava lenkki, jonka jälkeen takaluukun väki oli varsin rauhallista! Kiitos seurasta Anna!!!