tiistai 10. marraskuuta 2009

Rakas herra Papu 1-vuotta!

Lauantaina tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun Itu pungersi maailmaan tusinan pieniä papusia. Vaaran hetkiä sisältyi alkutaivaleelle ja pentue pieneni kahdella enkelipennulla kymmenen jatkaessa taistelua. Viikonloppuna tulee vuosi siitä, kun minä ensi kertaa tapasi Pavun. Silloin Itun hoivattana tosin oli vain pieniä nyyttejä. Vuorokauden vietin pentulaatikon laidalla nukkuen yön makuupussissa siinä ihan pienten vieressä. Muistan kotiin lähdön hetkellä sanoneeni Ninalle, kuinka mun lepparit silloin olivat pikku-pikku-pilkku ja se 'rääpäle'. Pikku-pikku-pilkku ansaitsi pian lempinimen läski paskiainen, joka varmasti oli ansaittu pojan huidellessa ihan omia painokäyriä.



Herra Papu 1 vko, hauska tavata!


Itu ja kymmenen pientä seikkailijaa



Varma en tietenkään voi olla, mutta otteissa on havaittavissa Papumaista päättäväisyyttä... ;D





Näillä tassuilla pääsee nykyään aika lujaa!



Kun kääryleet olivat ohittaneet merkittävän viiden viikon merkkipaalun, oli edessä taas matka Ninan luo. Silloin Nina ojensi mulle ensin syliin entisen pikku-pikku-pilkun. Rääpäleen kohdalla mietin pitkään, mutta kyllä se läski paskiainen oli Papu, kun Marjan kanssa aloitettiin matka kotia kohti. Joulun jälkeen kotimatka sujui takapenkillä ihmetellen sitä pientä punaista palleroa, joka kulki kaikkialle häntä uhmakkaasti pystyssä. Sylissä urhea pieni pentu nukkui suloisena keränä. Edelleen se kiipeää syliin ja makaa sylissä selällään rapsutettavana aivan kuin äitinsä.


Herra Papu 7 vkoa, hauska tavata!

Ensimmäisenä iltana Papu antoi pienen esityksen huutaen ruokaa kurkkusuorana. Pikku kettuni tuntui jo alusta asti olevan täynnä itseluottamusta, niin rohkeasti se meni tutustumaan jännittäviinkin asioihin! Verrattuna Ossiin suurin ero noissa kahdessa on se, että Papu keksii itselleen puuhaa kotona. Ossi on aina leikkinyt ihmisen kanssa, muuten ei niinkään. Papu saattaa leikkiä pallolla itsekseen tuntikausia, niin että olen sitä ryhtynyt jo rajoittamaankin. Siispä yhdessä leikkimistä on harrastettu pennusta asti. Tämä on tuonut esiin Pavun uskomattoman työinnon. Sen silmät tuntuvat syttyvän työnteon riemusta.


Herra Papu 16 vkoa, hauska tavata!

Häntä pystyssä Papu kulkee tänäänkin kaupungin katuja ottaen uteliaasti vastaan uudet seikkailut. Toivon, että meillä on niitä edessä useita!


Rakas suklaasilmäni, herra Papu 11kk, hauska tavata!

2 kommenttia:

  1. Voi hellanduudeli, kun Papu niin kovasti näyttää (ei-enää-niin-)rääpäle veljeltään! Suloisia suklaasilmiä ja touhunokkia ovat kyllä kaikki 10 :)

    VastaaPoista
  2. No niin, sitten vain laittamaan kuvia ossi-kakkosesta näytille! ;) Mä voin kyllä hyvin kuvitella veljesten omaavan yhdennäköisyyttä. Näkyihän se leirilläkin! Kyllä nämä aika suloisia touhuajia ovat... :)

    Rapsutuksia "rääpäleelle"!

    VastaaPoista