...ja silti treenataan!
Meillä on Maijan kanssa oikein kunnon kahden naisen treeniporukka! Mikä on mahtavaa, kun kyllä mä ehkä kuitenkin tahtoisin Papusen kanssa startata vielä tällä kaudella nome-kokeessa... Ja mikä tässä sai muisesta haaveilemaan? Mölleri! :)
Sieltä tuli Pavulle saaliiksi pyöreä nolla, mutta emäntä sai mukaansa paljon enemmän (eli SUURI KIITOS PÄIVIKKI kokeen järjestämisestä!!!). Starttasin Pavun kanssa numerolla 3, joka sopi minulle helteisenä päivänä paremmin kuin hyvin. Varsinkin kun heti oman startin jälkeen lähdin ajelemaan kohti Klaukkalaa ja ystävieni järjestämiä kesäjuhlia.
Koe sopi mielestäni loistavasti nuorille aloitteleville koirille. Tehtävät kattoivat nome-kokeen osa-alueet, mutta olivat sopivasti helpotetut ja tuomarilla tuntui olevan hyvin silmää koirakkojen työlle (siis sen lyhyen ajan, mitä minä ehdin koetta seurata). Koe alkoi sillä kun joko ohjaaja vei koiran kanssa tai katseli avustajan viedessä harakan ohjaukseen. Ohjaus oli helppo n 20m (?) suora linja avoimessa maastossa maalla. Tämän jälkeen 180 asteen käännös ja muutama askel eteenpäin toi koirakon rannalle. Tämän jälkeen veteen tuli veneestä ykkösmarkeeraus kaislikon eteen laukauksen kera. Kun lokki oli saatu talteen, otettiin ohjaus ylös, jonka jälkeen siirryttiin hakuruutuun. Haku oli osin kaislikossa/vedessä (2 lokkia) ja osin maalla (pupu, fasaani ja 2 varista?). Haun jälkeen palattiin markkeerauspaikalle, jossa tuli kaksoismarkkeeraus, joista toinen tuli samaan paikkaan, minne heitettiin kokeen aloittanut ykkösmarkkeeraus ja toinen veneen toiselle puolelle avoveteen.
Ja kuinka meillä sitten meni? Papu odotti kauniisti ja rauhallisesti odotusalueella (luksusta, josta Ossin kanssa en koskaan päässyt nauttimaan). Seurasi nätisti koealueelle (ei vaan koskaan Ossin kanssa ollut tällaista!). Seurasi tarkkaavaisesti ja kauniisti, kun veimme yhdessä harakan ohjaukseen, seurasi kohtuullisen kauniisti rantaan (vaati vahvistuskäskyn/ärähdyksen) sekä istui tarkkaavaisena, rauhallisena ja PAIKALLAAN ampumisen ja heiton ajan. Veteen Papu meni aavistuksen kiertäen rannan kautta, mutta lähti empimättä uimaan, ui suoraan lokille ja palautti maalle käteen. Siirryimme siis ohjaukseen.
Tässä seuraaminen taisi olla ihan ok, koska tarkemmin en siitä mitään muista. Ohjaukseen Papu ampaisi kuin tykin suusta edeten luotisuoraan harakalle ja siinä meillä sitten nollautuikin koe. Papu pysähtyi suoraan harakalle, nuuski sitä, kiersi kerran sitä ympäri...ja jätti sen. Yritin vielä lähettää toistamiseen, mutta tässä aloin jo nähdä Pavun kuormittuvan, joten siirryimme hakuruutuun.
Hakuruudussa huono tuuri vei Pavun ensimmäiseksi fasaanille. Vaikka keskiviikkona fasu nousi ongelmitta, niin nyt, vaikka fasu kiinnosti, se jäi maastoon. Tässä Pavun kuormittuminen tuli jo esiin koiven nostamisenakin. Tomari antoi onneksi lähettää uudestaan ja suuntasin Pavun veteen. Kun sieltä löytyi tuttua riistaa (lokki) lähti haku onneksi käyntiin ja seuraavat kaksi varista tulivat vauhdilla käteen. Sitten Papu jälleen ajautui fasun luo, joka kiinnosti kovasti, muttei noussut... :/ Kun vielä yksi varis tuli vauhdilla ruudusta, pääsimme lopettamaan haun onnistuneesti.
Siirtyminen takaisin markkeerauspaikalle ei ollut ihan niin kaunista, sillä haku ehti nostaa Pavun kierroksia ja lisätä rakettinakettiin vauhtia. Heitot ja laukaukset Papu seurasi kuitenkin tarkkaavaisesti. Herra suuntasi noutoluvan saatuaan ensin jälkimmäiselle heitolle (avoveteen), josta vahvistin palautuksen luoksetulopillityksellä Pavun vilkaistua ensin heitettyä (tästä tosin sain ihanan vahvistuksen, että Papu muisti heiton!). Ensimmäisen lokin palauduttua käteen, Papu kääntyi jo itsenäisesti lähetysvalmiuteen, josta se oli helppo päästää toiseen noutoon, joka se tuli muuten ongelmitta, mutta putosi jalkoihini (tosin tässä Papu poseerasi hienosti kameralle, eikä minunkaan keskittymiseni enää kyllä ihan ollut koiran työskentelyssä).
Eli mitäs tästä sanoisin? Pari viikkoa sitten tuli jo todettua, että pitkissä noudoissa Pavun riistan poimiminen ei ole niin spontaania, kuin toivoisin sen olevan. Tässä nuorella koiralla epävarmuutta toi vieras riista. Harakka oli Pavulle täysin uusi tuttavuus ja fasaaniakaan ei nyt ole niin hirvittävän montaa kertaa tavattu (lue: ei tarvita laskutoimitukseen edes kaikkia yhden käden sormia...). Kaikkeen muuhun kokeessa nähtyyn olen tyytyväinen. Runsas pohjatyö alkaa ehkä tuottaa tulosta! Papu oli mielestäni ihanan hiljainen, teki töitä minun kanssani ja keskittymis- ja työskentelykykyäkin tuntui riittävän. Suoraan sanottuna, mietin vielä pari päivää ennen Mölleriä, että kannattaako mennä ylipäätään starttaamaan, kun tiesin että riistan kanssa en ole ehtinyt treenata (ei kyllä hirvittävästi ilmankaan riistaa!). Mutta ihaninta oli nähdä, että koetilanne ei koiran toimintaan vaikuttanut. Vaikka ohjaajaan vaikutti!
Itse en oikeasti ollut edes varma, kuinka pystyn kävelemään viemään ohjausriistaa, kun kädet ja jalat tärisivät niin valtavasti ja sydän oli kivunnut tuohon kaulalle hakkaamaan ja salpaamaan hengitystä! Voi tuska, en millään muistanut, kuinka paljon jännitän kokeissa! Mutta nyt on tullut kokeiltua ja tiedän mitä treenaamme seuraavaksi! Ja treenit on jo vähän aloitettukin, sillä eilen Papu sai erirotuista seuraa flätti Eebenistä ja ohjaajastaam Marista (ja tottahan toki Maijasta ja Diivasta!). Eilen treenasimme dameilla, mutta hyvä treeni silti! :) Tänään Maijan kanssa tehtiin hakuruutu 5 variksella ja Papu toi harmaatakit talteen vauhdilla ja spontaanisti! Ja lähti joka kerta ruutuun kuin tykin suusta, niin kuin kunnon pikku herran kuuluukin! :)
Ja Ossin leikkaushaava alkaa olla kohta parantunut! Onneksi papparainen ei aivan yllä rapsuttamaan siihen lapaluun eteen, sillä ämpärin tai paidan käyttö täällä mökillä olisi vähintäänkin hankalaa. Koirat kun ovat ulkona kutakuinkin kaikki päivät vapaana ja pulahtavat meressä aina kuin mieli tekee...
