Käyttäytymistä harjoittelemassa

Tänään alkoi Pavun käyttäytymiskurssi. Eli siis niin kuin jo aikaisemmin taisin kirjoitella, olen asettanut seuraavaksi tavoitteeksi BH-kokeen. Samalla tuleekin treenattua muutamaa suurinta ongelmaamme eli seuraamista ja paikallamakuuta.

Ossin kanssa kävin BH-kokeessa -06, enkä ollut edes tajunnut, että siitä on niin kauan, ennen kuin rupesin jälleen miettimään, että mites se kaavio taas menikään. Kävin kyllä -08 kokeessa ohjaamassa Ossin nyt jo edesmenneen parhaan kaverin Paavon, mutta silti askelkaaviossa oli kerrattavaa. Koska toisin kuin toko-kokeessa, liikkeet suoritetaan putkeen tietyssä järjestyksessä. Käyttäytymiskoe koostuu tottelevaisuus- ja kaupunkiosioista. Tottelevaisuusosio koostuu sekä irti, että hihnassa seuraamisesta, paikalla makuusta, liikkeestä istumisesta, liikkeestä maahanmenosta ja luoksetulosta.

Lukuunottamatta ennen pääsiäistä loppunutta toko-kurssia, olemme tokoilleet luvattoman vähän. Niinpä käyttäytymiskokeen pitkät seuraamiset ja pitkä paikalla makuu aiheuttavat jo ajatuksena tuskastumista. Seuraamisessa suurin ongelma on ponnettomuus ja Pavun auttamaton seilaaminen ja poikittaminen. Siksi olemmekin tehneet vain varsin lyhyitä seuraamispätkiä. Olen palkannut Papua pääasiassa oikella kädellä ja nyt  Anita neuvoi kuitenkin vaihtamaan palkan vasempaan taskuun ja kas kumma, kun alkoi seuraaminen parantua! Pavulla on mielestäni mukavasti taistelutahtoa ja saalisviettiä, joten pallo toimii erinomaisena palkkana. Myös paikalla makuu oli yllättävän hyvä, vaikka ensimmäisellä kerralla Papu nousi istumaan. Kun sitten kävin käskemässä Pavun takaisin maahan, niin kakarahan pysyi sitten siellä. Täytyy kyllä sanoa, että Papu on minulle juuri sopiva paketti taistelutahtoa, työintoa ja pehmeyttä!

Hioimme lisäksi luoksetuloa eteen. Tokossa olen opettanut Pavulle luoksetulon sivulle, mutta PK-puolella suositaan eteen tulemista, joten minulla on erikäsky eteen tulemiselle. Myös maahan menon nopeutta ehdimme hioa. Varsin aktiivista harrastamista siis taas ja pari tuntia meni kuin siivillä! Lienee turha sanoa, että jaloissa nukkuu yksi ERITTÄIN väsynyt pieni koira... ;) Papu kun oli jo valmiiksi väsynyt aktiivilomastamme. Onneksi molemmat koirat menevät äidille hoitoon viikonlopuksi, kun minä lähden hemmottelemaan itseäni kylpyläviikonlopulle Tallinnaan.

Ossin kohdalta ei sitten olekaan niin hyviä uutisia. Talven aikana olen jo syöttänyt Ossille useamman kipulääkekuurin, kun hanget ja kylmyys eivät ihan ole nivelrikkoiselle ideaali ympäristö. Tänään totesin taas Ossin olevan 'vinossa'. Inhottavinta on se, että aikaisemmin automatkustamista rakastanut koira empii takaluukkuun hyppäämistä ja mikä inhottavinta, Ossi on mielestäni alkanut stressata vieraita koiria kaupungilla. Se ei tunnu tavalliselta Ossilta... Muutokset ovat hiipineet arkeen vähitellen ja niitä piilottelee monet hyvät päivät. Silti ajatus Ossin mahdollisista kivuista on kytenyt taustalla jo syksystä. Heräsin ajattelemaan Ossin mahdollisesta kipuilusta kiitos Anninan. Kuinka sitä voikaan olla oman koiran kohdalla niin sokea? Ja nyt alkaa kohta kotikonstit olla käytettynä. BoT-loimesta on mielestäni ollut apua tai ainakin Ossi tuntuu pitävän siitä kovasti. Ravintolisät Ossilla on ollut käytössä jo pidemmän aikaa, syksyllä vaihdoin erikoisruuasta erillisiin ravintolisiin eläinlääkärin suosituksesta. Maanantaina menemme hierojalle ja sen jälkeen täytyy varmaan mennä juttelemaan eläinlääkärimme kanssa. Nyt aloitin Ossille taas kipulääkekuurin. Todennäköisesti pääsiäisen raskaat hanget ja mökkeily ovat tällä kertaa aiheuttamassa jumeja... Ja kun toi otus on vielä niin perkeleen kiltti, ettei se näytä kipua oikein millään! Mutta venyttämällä oikean takajalan liikeradan vajauksen näkee selvästi... :(