Suloinen Ossi

Päivitin tuohon ylös kuvan Ossista yhtenä hieman tätä talvea tyypillisempänä talvena ehkä noin neljä vuotta sitten. Ossi on aina rakastanut lumessa pyörimistä ja kotona häntää heiluttaakin nyt harvinaisen puhdasturkkinen koira. Tänään Ossi on ollut huomattavan huomionkipeä ja puhelias iltapäivälenkin jälkeen. Tämä on varsin poikkeuksellista herkkua, kun Ossi on muuten jo aikaa sitten oppinut ottamaan sisällä rennosti ja sitä ei muuten oikein aina huomaakaan. Kerran se on pikkupentuna unohtunut vajaaksi puoleksi tunniksi rappukäytävään, minne se seurasi kun käväisin hakemassa ulkokomerosta jotain tavaraa. Ossi oli istunut hiljaa käytävässä odottamassa, kunnes äiti keksi ihmetellä, että mihin se pentu on taas piiloutunut. Pitkällisten etsintöjen jälkeen hentoinen huokausten ääni johdatti aarteen luo...

No tänään Ossi oli joka tapauksessa harvinaisen touhukkaalla päällä ja oikein rapsuttavaa mallia. Tämä sai Pavunkin toki vallan hepulin partaalle, "Se leikkii!!". Kun nappasin Pavun syliin rapsutettavaksi (ja rauhottumaan) tuli Ossi viereen hakemaan rapsutuksia. Hetken mielijohteesta vaihdoin sylissä olevia koiria. Ossi ei yleensä niin viihdy sylissä, vaikka hakeutuu muuten lähelle (samaan huoneeseen, jalkoihin tms), mutta nyt sen alkoi pian pilkkiä ja pieni iso koirani nukahti syliin! Minun suloinen ylioppilaslahjani!

Ja sitten meille molemmille tulikin jo kuuma... ;) Mutta on sekin kyllä suloinen otus. Kumpa meillä olisi oikein monta yhteistä onnellista (ja tervettä!) vuotta edessä...