Kaikenlaista on tullut kesällä tehtyä mutta yksi asia on pysynyt samana: me MELKEIN onnistutaan!
Osallistuin Pavun kanssa tolleri-joukkueeseen SNJ:n mestaruuskokeessa heinäkuun alussa. Päivä oli todella aurinkoinen ja kuuma ja Papu olikin melkein unessa, kun menimme paikallamakuuseen. Ja väsymys näkyikin sitten siinä, että tarvittiin kaksi käskyä ennen kuin tollo taipui maahan ja lösähti siihen sitten suoraa lonkka-asentoon. Tästä menikin sitten heti 3 pistettä... Onneksi pääsin uittamaan Pavun ennen yksilösuoritusta, joka menikin jo paljon paremmin PAITSI... Liikkeestä seisomisessa Papu iski pehvan maahan ja istui kauniisti minua odottamaan. Sama istuminen näkyi myös hypyssä... Eli muuten hyvät pisteet eivät riittäneet 'kuin' 2-tulokseen. Päivästä jäi kuitenkin hyvä mieli kiitos yhteistyöstä tulleen 10:n ja joukkueemme hopea-sijan!
Saman viikon viikonloppuna edustimme jälleen tolloja mutta eri lajin eli agilityn parissa AgiRodussa! Aurinko seurasi meitä tuollakin mutta hauskaa oli! Virallista tulosta emme saaneet, koska joukkueemme jäi sairastapauksesta johtuen vajaaksi. Mutta ehkä ensi vuonna! :)
Seuraava 2:nen tuli SSN:n mejäkokeesta, jossa Papu jäljesti suomaisessa maastossa sekä minun, että tuomarin mielestä oikein hienosti. Aina siihen asti, kunnes 10m ennen kaatoa ojan pohjalla olleet tuoreet peuranjäljet veivät liian lähelle tietä niin, että tuomarin piti kutsua meidät takaisin:
'Ohjattu lähtö, alkaa reipasvauhtinen maa- sekä ilmavainuinen jälkityö. Koira etenee aivan jälkiuraa pitkin lukuunottamatta muutamaa tarkistusta jäljen sivuilla. Ensimmäinen kulma lenkillä takaa, toinen tarkasti. Molemmat makaukset koira merkkaa hienosti pysähtymällä ja nuuhkimalla. Kymmenen metriä ennen kaatoa koira vaihtaa verijäljen sorkan jälkiin eikä palaa, hukka. Uusi alku suoraan kaadolle, jota nuoli. Reipas jälkipari, jonka hienon suorituksen pilasi lopun harmittava erhe.' 38p. AVO2
Ja tuon viittauksen reippaaseen jälkipariin otan kyllä lähinnä itselleni, sillä upposin kyseisen jäljen ensimmäisellä osuudella kolmasti ojaan ja kävelin loppujäljen hyvin vedellä täytettyjen saappaiden kanssa...
Ja viikko mejäkokeesta piti vielä mennä kokeilemaan onnea toko-kokeeseen Köyliöön, jossa Papu teki upeasti kaksi liikkeestä maahanmenoa yhdistettynä pieniin muihin virheisiin saaden jälleen 2-tuloksen.
Eli 2 on meidän numero tänä kesänä! Onneksi harrastaminen on hauskaa, niin ei niin harmita... Mejäkokeessakin riemuitsin lähinnä siitä, että pääsimme jäljen pian loppuun niin, että sain tyhjentää saappaani! :P
