Wollerissa testaamassa tasoa

Wolleri eli tolleri-WT oli eilen ja minä siellä Pavun kanssa edustamassa rotuyhdistystä yhdessä kahden muun nuoren uroksen muodostamassa TosiTollot-joukkueessa. Harjoitteluksihan tämä meni Pavun nollatessa ensimmäinen rasti karkaamalla helppoon ykkösmarkkeeraukseen. Palautus tuli myös komean kaaren kanssa. Toisella rastilla (helppo ykkösmarkkeeraus, motivointilaukaus samaan paikkaan, pieni seurautus ja linja markkeerauspaikalle) tuli huomautus pienestä ääntelystä, joka onneksi jäi kokeen edetessä lukuunottamatta pientä huokaisua ennen viimeisen rastin alkua. Mutta myös toisen rastin vitsauksena oli räävitön palautus. Kolmas rasti (motivointilaukaus ja lähihaku ojan toiselle puolelle) meni jo selvästi paremmin, vaikka minä pillitin minkä kerkesin varmistellessani palautusta. Neljäs rasti (ajoa jäljittelevää meteliä kaislikosta ja ykkösmarkkeeraus kyntöpellolle) sujui jälleen hieman mallikkaammin, mutta ote damista oli varsin tiukka ja noutoluvan odottelua ei ihan rauhalliseksi voi kuvata..

Olen tyytyväinen siihen, että yhteistyömme parani loppua kohti ja vikalla rastilla vuoroa odotellessa minulla oli jo ihan omalta tuntuva _rauhallinen_ ja rento pikkukettu vierelläni. Aamupäivän jälkeen Pavusta oli jo tulossa pelkkä agility-koira! 

En ole tyytyväinen palautusongelmiin enkä noutoon karkaamiseen. Mutta sen takia kylmäsi lukea omia kirjoituksiani täältä blogista kahden vuoden takaa: meillä oli jo silloin aivan samat ongelmat! Palautus on ollut haaste jo pentuajasta lähtien. Se toimii kotona mutta kun häiriötä on enemmän, se muuttuu epävarmemmaksi ja ongelma näkyy kaartamisena, vaihtamisena ja nykyään myös hieman levottomana suuna. Mutta en voi kyllä syyttää oikein ketään muuta kuin itseäni. Olen tiennyt ongelman olemassaolosta jo, noh, aina! Mutta silti en ole osannut ottaa sitä aivan tarpeeksi vakavasti. 

Ja tismalleen sama asia tuon paukkunoudon kanssa! Siihen kaatui viime vuoden ainut nome-starttimme ja myös tämä ongelma tuntuu tulevan eritoten esiin silloin kun minä jännitän tai tilanteessa on muita häiriötekijöitä. Ja jälleen ongelma, jota en ole osannut ottaa tarpeeksi vakavasti pentuaikana! Olen vain luottanut siihen, että kyse on ollut yksittäisistä kerroista, vaikka ongelma on tullut tasaisin väliajoin esiin. Mutta kun se on muuten niin tottelevainen! *huokaus* Kai tässä pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä jotakin vaikka tiedän, että kun havahdun (tai ainakin ymmärrän syy-yhteyden) aikuisen koiran kanssa, ei siitä tule koskaan yhtä varmaa kuin pennusta, jolle nämä seikat on johdonmukaisesti koulutettu. Täytynee vain nauttia harrastamisesta rakkaan Pavun kanssa ja olla viisaampi sitten seuraavan kanssa. Ehkä...

Mutta päivään osui myös upeita onnistumisia ja Annina&Bitti tekivät tollerihistoriaa korkaten voittajaluokan VOI1-tuloksella. Myös Redadict-joukkue pääsi palkintopallille sijoittumalla kolmanneksi. Ja VALTAVAT ONNITTELUT VUODEN WOLLERILLE eli Roistolle ja Marjalle!!! Hieno veli Pavulla! <3

Länsinaapurista oppia hakemassa

Takana on mahtava reissu erinomaisessa seurassa eli treenimatka Ruotsiin Anita Norrblomin oppiin. Ensimmäinen ulkomaan matka koiran kanssa! Matkustimme laivalla Turusta Tukholmaan, sieltä autolla vielä noin tunnin matka. Yksi yö vietettiin mökissä porukalla eli 9 kaksijalkaista ja 9 koiraa (joista kaksi juoksuista narttua) ja seuraavana päivänä sitten paluumatka samaa reittiä. Tai melkein samaa, kun piti hieman käväistä shoppailemassa... No täytyyhän sitä palkita itsensä hyvien treenien jälkeen, vai mitä? ;)

Treeneissä kerrattiin perusteita, kuten pillikuuliaisuutta, palautuksia ja tasapainoisuutta (stadyness). Lisäksi varsin monet harjoituksista tehtiin pareittain tai pienissä ryhmissä, mitä ei tule oikein kotona tehtyä. Huomasi, kuinka koirat joutuivat ihan eri tavalla keskittymään tällaiseen ryhmätreeniin! Ja tekee hyvää myös maltille...

Pavun kanssa palautukset ovat meillä se heikkokohta, joka aina paineen alla vaatii vahvistusta kerran jos toisenkin. Sain kuitenkin kehuja oikea-aikaisesta puuttumisesta. Tosin niin, kuin kouluttajamme kanssa juttelinkin, aikuisella koiralla noita palautuksia ei todennäköisesti koskaan saa sellaiseksi automaatioksi ja varmaksi eikä niiden korjaamiseen ole mitään kikkakolmosta. Mutta minä ajattelin ottaa tämän haasteena: korjattua tätä ongelmaa ei varmaan saa, mutta paremmaksi voin tilannetta hioa treenaamalla! :)

Kokonaisuutena olen erittäin tyytyväinen reissuun, kiitos Annina upean reissun järjestämisestä! Ja kiitos Kati ja Riikka seurasta! Kolme toisilleen vierasta urosta, jotka kaikki olivat varsin helppoja matkakavereita! On ne sitten ihania, nuo karvakorvat... Sanon tämän valmiiksi nyt, ennen kuin lähden lenkille tuonne sateeseen ja mutaan. Koska lenkin jälkeen voi taas päästä pieni hiljainen sadatus kuraisen karvakorvan kanssa. :P

Reissaajat

Vitsit, takana on taas hauska pääsiäinen! Takana ulkoilua auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Tollot ovat pyörineet lumessa, säntäilleet hepuleita pitkin pihaa ja Pavulla on ollut Suuri Operaatio lempikepin piilottamisessa hankeen. Ikävä kyllä mikään lumeen kaivetuista kuopista ei ollut tarpeeksi hyvä, jotta kepin olisi hennonut sinne jättää... Riisitunturin maisematkin tuli tarkastettua näin lumen valtakaudella. Oltiin perheen kanssa siis lumisessa Kuusamossa. Ja Ossi on siellä itseasiassa edelleen, kun me Pavun kanssa lähdettiin eilen yöjunalla (istumapaikalla täpötäydessä lemmikkivaunussa 13,5h) kohti etelää. Juuri tällä hetkellä Papu vetää hirsiä pienellä kerällä. En tiedä, kuinka hennon mennä herättämään pikkuketun... Kohta nimittäin auto suuntaa kohti Suomen Turkua ja sieltä länsinaapuria. Pavun ensimmäinen ulkomaanmatka!

Ennen lähtöä pitää vielä laittaa tänne muutama pikkusiskoltani saama kuva punaturkeista.

Papu

Ossi

Aurinkoista 2. Pääsiäispäivää!