Tässä nyt puhtaaksikirjoitettuna eilinen.
Uudenmaan ohjus 8.5.2010
Haku: Hyvä haku, mutta merkkailee ja pudottaa yhden damin.
Markkeeraus: Joutuu vähän etsimään kumpiakin markkeerauksia, mutta löytää lopulta itsenäisesti. Pallottelee dameja ohjaajan läheisyydessä, mikä näkyy yhteistyössä.
Ohjaus: Hyvä seuraaminen vapaana, pysyy paikalla, ylösotossa jättää damin ja haahuilee vähän. Hyvä palautus vauhti ja linja.
Yleisvaikutelma: Tyoskentelyhaluinen koira. Voisi työskennellä määrätietoisemmin.
Ja Palveluskoirien näyttely.
Papu: Erittäin hyväntyyppinen uros, joka antaa hieman matalaraajaisen vaikutelman. Voimakas kallo, hieman kevyt kuono-osa, hyvä kaula, hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä rinnan syvyys, pitkä lanneosa, vahva luusto, hyvät käpälät. Hyvä karvapeite, yhdensuuntaiset liikkeet. EH/KÄK1
Ossi: Hieman raskaan vaikutelman antava uros, jolla leveä ja syvä kallo. Vahva kuono-osa, liian kookkaat korvat (omistajan huomio: Ossin dumbon korvista tuomari sanoi ihan mullekin, eikä ihan positiivisessa mielessä. Kuulemma vaikuttavat voimakkaasti ilmeeseen. Ja mun mielestä ne on söpöt! :D ). Vahva kaula, hyvä tilava rintakehä, voimakas luusto. Karva ei parhaimmillaan, hieman hermostunut käytös. (ja tähän taas huomiona, että alkoivat siinä sitten just ampua jossain sivummalla siinä, kun oltiin arvioitavana. Kiva...)
Tänäänkään ei jääty lepäilemään, vaan vedettiin pitkästä aikaa riistatreeni. Ja sanottakoon vaan, että treenattavaa riittää! ;D
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
lauantai 8. toukokuuta 2010
Ohjuksena Uudellamaalla...
Tänään on tullut touhuttua tapahtumissa koko viikonlopun edestä. Ilmoitin pojat viime hetken päähänpistona Palveluskoirien näyttelyyn viimeisenä mahdollisena päivänä. Tarkemmin päivämääriä katselematta sain myös päähänpiston ilmoittaa Pavun Uudenmaan Ohjukseen. Ja kas kummaa, kun kutsut tapahtumiin tulivat nousi hetkeksi kymä hiki otsalle: molemmat olivat samana päivänä! Pohdin kumpaan menisin kykenemättä tekemään päätöstä. Papu on kovasti miehistynyt viimeisen puolen vuoden aikana, joten ulkopuolisen mielipide Pavun ulkomuodosta kiinnosti. Toisaalta viime treenit ovat taas menneet kohtalaisen kivasti, joten lisähäiriön harjoittelu Ohjuksen kaltaisessa tapahtumassa oli liian houkutteleva tilaisuus ohitettavaksi. Pitkän pohdinnan jälkeen ajattelin yrittää onneani ja ehtiä molempiin. Tollerikehä oli merkattu alkavaksi klo 11 ja klo 9 alkavassa ohjuksessa olimme aamupäiväryhmässä. Mutta yrittänyttä ei laiteta!
Hieman kahdeksan jälkeen kaarsin Kaiun majalle Keimolaan ja ei muuta kuin ilmottautumaan. Meille oli siunaantunut onnennumeroksi 13 eli aamupäiväryhmän toiseksi viimeinen numero. Ehdin jo melkein luovuttaa siihen, mutta sain ystävällisiä tarjouksia starttinumeron vaihtamiseksi ja vaihdoinkin sitten starttinumerolle 4 Katjan&Samun startatessa meidän numerolla. Kiitos Katja!!! :) Näin ollen meillä oli vielä toivoa päivän ohjelman suhteen...
Ohjus alkoi aamupäväryhmän kahtiajaolla. Toinen puoli aloitti markkeerausrastilla, toinen ohjauksella. Pavun kanssa menimme ensin suorittamaan markkeerausta, joka muodostui kahdesta ykkösmarkkeerauksesta. Odotellessa Papu oli varsin rauhallinen, toisin kuin emäntänsä! Olin vallan ehtinyt unohtaa, kuinka paha olenkaan jännittämään... Suurin epävarmuustekijä Pavun kanssa on edelleen yhteistyö=palautus. Ja siinä ongelmat tulivatkin esiin. Pukkiloikkia, pallottelua ja ensimmäistä kertaa ikinä, koivennosto palautuksessa! Ei kiva... Papu siis seurasi mukavasti lähetyspäikalle (hihnassa), pysyi hienosti tarkkavaisena ja paikallaan heittojen ajan (ilman hihnaa) ja ampaisi lähtöön kuin raketti heti luvan saatuaan. Kokemattomuus markkeerauksissa näkyi siinä, että Papu joutui kummallakin tekemään hieman töitä, ennen kuin sai damin ylös eli paikantamisessa on vielä parantamisen varaa. Ja damin löytämisen jälkeen alkoi kikkailu. Kyllähän Papu palautti, mutta tyylipisteitä ei kyllä tuollaisesta pukittelusta voi antaa...
Seuraavana oli ohjaus, jossa koiraa ensin seurautettiin hieman, jonka jälkeen koira jätettiin istumaan ohjaajan jatkaessa matkaa ja vieden damin koiran nähden merkatulle paikalle. Sitten palattiin lähetyspaikalle koiraa seurauttaen, josta vapaa lähetys linjalle. Seuraaminen oli ihan ok, paikalla istumisessa ei ongelmia, linjalla eteneminen meni vauhdilla ja palautus? Syvältä. Papu poimi damin, huomaisi ilmeisesti siinä vaiheessa maassa olevan krepin, pudotti damin, tarkisti krepin, puskan krepin takana ja tajusi sitten, että mikä olikaan pelin nimi. *huokaus* Luovutus jälleen kauniisti, minun kirotessa mielessäni.
Ja sitten haku. Tässä vaiheessa jännitys tiivistyi. Kokeen alkaessa tavoitteena oli haun aloittaminen kymmeneltä, mutta aikataulu oli jo tässä vaiheessa venynyt niin, että kun Pavun kanssa pääsimme toisessa parissa suorittamaan hakua, kello oli jo yksitoista. Siinä odotellessa sovimme parinamme olleen labbiksen omistajan kanssa, että nyt ollaan tehokkaita. Ja mehän olimme! Pienemmällä numerolla startannut parimme aloitti, pavun ollessa passissa. Haku näytti tehokkaalta ja dami palautui varsin nopealla vauhdilla. Papu ampaisi myös ruutuun kuin tuli hännän alla ja suoraa takareunalle, josta nousikin dami! Vahvistin palautusta peläten vaihtamista Pavun palauttaessa läpi hakualueen (ja ohi kaikkien vielä noutamattomien damien) ja tämä palautus olikin ihan kohtalainen. Parimme poimi tämän jälkeen nopeasti seuraavan damin ja taas oli meidän vuoromme. Taas Papu sai nopeasti damin ylös, mutta tässä toistui markkeerauksessa näkynyt ongelma: jalannosto kuuselle. PRKLE! Ja siitä kun Papu jatkoi matkaa se sai hajun toisesta damista ja ehti jo pysähtyä häntä komeasti korkealla tähyilemään sen toisen damin suuntaan. Onneksi tässä sentään kehotus sai Pavun jatkamaan matkaa ja luovutus taas kauniisti käteen. Seuraavaksi parimme nosti ylös läheltä damin ja teki juuri sen minkä Papu meinasi tehdä eli vaihtoi juuri sillä damilla, mihin Papukin meinasi vaihtaa... Papu hakikin sitten vain sen parin tiputtaman damin siitä läheltä ja voi juma, että oli hidas palautus! Ihan tuskainen! Pikkuketun silmissä tuikki halu lähteä leikkimään damilla koko lyhyen palautusmatkan ja ihan muutaman metrin päässä Papu jopa tiputti damin kannon juurelle ja meinasi nostaa jalkaa! Tuli sentään kehotuksella järkiinsä poimien damin mukaansa ja luovuttaen sen taas kauniisti.... Enempää ei olisi kyllä tehnyt mielikään tehdä! Niinpä heitin Pavun autoon ja vaihdoin lajia!
Tässä voin jättää muutaman kiihdytetyn kurvin välistä ja hypätä suoraa siihen, kun säntäsin tollerikehän laidalle Pavun ja Ossin kanssa juuri kun kehässä oli avoimen luokan urokset. Eli me ehdimme! Jotta päivän säätäminen olisi ollut täydellistä kävelin kehään ensin kahden koiran kanssa, koska minulla on kaksi koiraa, jotka molemmat sattuvat olemaan käyttöluokan uroksia! Kehänlaidalta löytyi kuitenkin Ossille esittäjä, KIITOS BARBARA!!!! Papu sai ihan näköisensä arvostelun (EH/KÄK1), Ossi ei tänään taas ollut tuomarin mieleen (H). Käyttöluokassa meillä oli oikein pieni sukukokous Roopen pyörähtäessä kanssamme kehässä. Niinpä käyttöluokan jälkeen pääsin pitkästä aikaa vaihtamaan kuulumisia Nikken ja katsomassa oleen Liisan kanssa. Oli kyllä hauska jutella pitkästä aikaa! Ja sydämentykytyksetkin alkoivat helpottaa... ;)
Kirjoittelen vielä arvostelutkin tänne, kunhan löydän ryttääntyneet paperit jostain takin taskuista...
Hieman kahdeksan jälkeen kaarsin Kaiun majalle Keimolaan ja ei muuta kuin ilmottautumaan. Meille oli siunaantunut onnennumeroksi 13 eli aamupäiväryhmän toiseksi viimeinen numero. Ehdin jo melkein luovuttaa siihen, mutta sain ystävällisiä tarjouksia starttinumeron vaihtamiseksi ja vaihdoinkin sitten starttinumerolle 4 Katjan&Samun startatessa meidän numerolla. Kiitos Katja!!! :) Näin ollen meillä oli vielä toivoa päivän ohjelman suhteen...
Ohjus alkoi aamupäväryhmän kahtiajaolla. Toinen puoli aloitti markkeerausrastilla, toinen ohjauksella. Pavun kanssa menimme ensin suorittamaan markkeerausta, joka muodostui kahdesta ykkösmarkkeerauksesta. Odotellessa Papu oli varsin rauhallinen, toisin kuin emäntänsä! Olin vallan ehtinyt unohtaa, kuinka paha olenkaan jännittämään... Suurin epävarmuustekijä Pavun kanssa on edelleen yhteistyö=palautus. Ja siinä ongelmat tulivatkin esiin. Pukkiloikkia, pallottelua ja ensimmäistä kertaa ikinä, koivennosto palautuksessa! Ei kiva... Papu siis seurasi mukavasti lähetyspäikalle (hihnassa), pysyi hienosti tarkkavaisena ja paikallaan heittojen ajan (ilman hihnaa) ja ampaisi lähtöön kuin raketti heti luvan saatuaan. Kokemattomuus markkeerauksissa näkyi siinä, että Papu joutui kummallakin tekemään hieman töitä, ennen kuin sai damin ylös eli paikantamisessa on vielä parantamisen varaa. Ja damin löytämisen jälkeen alkoi kikkailu. Kyllähän Papu palautti, mutta tyylipisteitä ei kyllä tuollaisesta pukittelusta voi antaa...
Seuraavana oli ohjaus, jossa koiraa ensin seurautettiin hieman, jonka jälkeen koira jätettiin istumaan ohjaajan jatkaessa matkaa ja vieden damin koiran nähden merkatulle paikalle. Sitten palattiin lähetyspaikalle koiraa seurauttaen, josta vapaa lähetys linjalle. Seuraaminen oli ihan ok, paikalla istumisessa ei ongelmia, linjalla eteneminen meni vauhdilla ja palautus? Syvältä. Papu poimi damin, huomaisi ilmeisesti siinä vaiheessa maassa olevan krepin, pudotti damin, tarkisti krepin, puskan krepin takana ja tajusi sitten, että mikä olikaan pelin nimi. *huokaus* Luovutus jälleen kauniisti, minun kirotessa mielessäni.
Ja sitten haku. Tässä vaiheessa jännitys tiivistyi. Kokeen alkaessa tavoitteena oli haun aloittaminen kymmeneltä, mutta aikataulu oli jo tässä vaiheessa venynyt niin, että kun Pavun kanssa pääsimme toisessa parissa suorittamaan hakua, kello oli jo yksitoista. Siinä odotellessa sovimme parinamme olleen labbiksen omistajan kanssa, että nyt ollaan tehokkaita. Ja mehän olimme! Pienemmällä numerolla startannut parimme aloitti, pavun ollessa passissa. Haku näytti tehokkaalta ja dami palautui varsin nopealla vauhdilla. Papu ampaisi myös ruutuun kuin tuli hännän alla ja suoraa takareunalle, josta nousikin dami! Vahvistin palautusta peläten vaihtamista Pavun palauttaessa läpi hakualueen (ja ohi kaikkien vielä noutamattomien damien) ja tämä palautus olikin ihan kohtalainen. Parimme poimi tämän jälkeen nopeasti seuraavan damin ja taas oli meidän vuoromme. Taas Papu sai nopeasti damin ylös, mutta tässä toistui markkeerauksessa näkynyt ongelma: jalannosto kuuselle. PRKLE! Ja siitä kun Papu jatkoi matkaa se sai hajun toisesta damista ja ehti jo pysähtyä häntä komeasti korkealla tähyilemään sen toisen damin suuntaan. Onneksi tässä sentään kehotus sai Pavun jatkamaan matkaa ja luovutus taas kauniisti käteen. Seuraavaksi parimme nosti ylös läheltä damin ja teki juuri sen minkä Papu meinasi tehdä eli vaihtoi juuri sillä damilla, mihin Papukin meinasi vaihtaa... Papu hakikin sitten vain sen parin tiputtaman damin siitä läheltä ja voi juma, että oli hidas palautus! Ihan tuskainen! Pikkuketun silmissä tuikki halu lähteä leikkimään damilla koko lyhyen palautusmatkan ja ihan muutaman metrin päässä Papu jopa tiputti damin kannon juurelle ja meinasi nostaa jalkaa! Tuli sentään kehotuksella järkiinsä poimien damin mukaansa ja luovuttaen sen taas kauniisti.... Enempää ei olisi kyllä tehnyt mielikään tehdä! Niinpä heitin Pavun autoon ja vaihdoin lajia!
Tässä voin jättää muutaman kiihdytetyn kurvin välistä ja hypätä suoraa siihen, kun säntäsin tollerikehän laidalle Pavun ja Ossin kanssa juuri kun kehässä oli avoimen luokan urokset. Eli me ehdimme! Jotta päivän säätäminen olisi ollut täydellistä kävelin kehään ensin kahden koiran kanssa, koska minulla on kaksi koiraa, jotka molemmat sattuvat olemaan käyttöluokan uroksia! Kehänlaidalta löytyi kuitenkin Ossille esittäjä, KIITOS BARBARA!!!! Papu sai ihan näköisensä arvostelun (EH/KÄK1), Ossi ei tänään taas ollut tuomarin mieleen (H). Käyttöluokassa meillä oli oikein pieni sukukokous Roopen pyörähtäessä kanssamme kehässä. Niinpä käyttöluokan jälkeen pääsin pitkästä aikaa vaihtamaan kuulumisia Nikken ja katsomassa oleen Liisan kanssa. Oli kyllä hauska jutella pitkästä aikaa! Ja sydämentykytyksetkin alkoivat helpottaa... ;)
Kirjoittelen vielä arvostelutkin tänne, kunhan löydän ryttääntyneet paperit jostain takin taskuista...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)