Lahjattomat treenaa...

...me käydään kokeissa! :P

Eli siis Papun kanssa on tullut osallistuttua muutamaan koiramaiseen aktiviteettiin kaikissa muissa lajeissa, paitsi siinä mitä me oikeesti joskus treenataankin! Nomea me vaan sitten treenataankin ja siinä ei sitten kokeisiin uskalla, ei sitten millään...! ;)

Mutta siis toko-ura tuli korkattua yllytyshulluna Loviisassa. Treenaamattomuus aiheutti omistajassa viimeisen viikon paniikin, kun tajusin, etten ole opettanut Papulle liikkeestä seisomista. No sitä harjoiteltiin sitten koepaikalla niin, että meidän ainut varma liike eli liikkeestä maahan meno meni sitten nollille, kun äijä pystähtyi komeasti seisomaan. Just... Hyppykin nollaantui. Tässäkin lienee treenamisen puute syynä, vaikka oon mä sitä treenannu Papun kanssa ainakin kahdesti Marjan luona Forssassa! :D Se meni kylläkin ihan nappiin toisella yrityksellä, kun liikkeenohjaaja ilmoitti, että 'hei, nyt otat ton uudestaan!'. Mutta on toi kyllä hauska otus, kun se on niin liekeissä työnteosta, että sen kanssa kehtaa mennä kokeisiinkin vaan koska se on niin työskentelyhaluinen. Sitten tosin täytyy kärsiä nää harjoituksen puutteesta johtuvat nollatkin... Mutta nyt mä vallan innostuin ja yritän varmaan päästä johonkin toko-ryhmäänkin ihan Papun kanssa. Itse tulos oli siis ALO2 ja 145 pistettä.

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 7 1/2 (tuomarin kommentti: se näytti ihan siltä, että 'hei, me tehtiin tää jo!' :D )
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Luoksetulo 9 1/2
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 (just joo...!)
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 8 1/2

Eli yhteenvetona, kaivataan koevarmuutta! Melkein kyllä harmittaa, että pisteet oli noinkin hyvät, kun sitten jos laskee, että se meidän pravuuriliike eli maahanmeno olis ollu sellainen kuin se normaalisti on niin sieltä olis ehkä tullu... Mutta mehän ei jossitella!

Tämä koe oli siis torstaina ja viikonloppu kului helteisessä mejä-metsässä. Vaikka kuinka vannoin, että Papu saa kasvaa ennen seuraavaa starttia, niin enhän minä osannut sanoa ei, kun Auran nuuskut viikko ennen koetta olivat vielä vailla yhtä AVO-koiraa haasteotteluun. Tästä ei tosin jäänyt oikeen muuta mieleen, kuin kamala helle. Auton mittari näytti 32 astetta, kun tulin Pavun kanssa metsästä, 34 astetta keskuspaikalla. Auringosta mittasivat jopa 45 astetta! Lienee turha sanoa, että koe oli koirille ilman vuoksi erittäin haasteellinen. Kun kuulin kokeneidenkin koirakoiden voittajaluokassa suunnanneen veden perässä, niin arvasin jälkiuskollisuutta kaipaavan junnunkin todennäköisesti etsivän jossain vaiheessa vettä. Ja niinhän siinä kävikin! Tosin Papu lähti kyllä kehoituksesta hyvin suuntaamaan ojasta takaisin jäljelle. Siinä vaiheessa onni käänsi kuitenkin takkinsa ja ampiaisen pistettyä Papua silmäkulmaan, oli turha enää edes puhua jäljestyksestä...

" Papu ohjataan jäljelle. 1. osuus mukavaa jäljestystä osin maa- ja osin ilmavainua hyväksikäyttäen. 1. kulma tullaan 2. osuuden puolelta, makuu merkataan hyvin. 1. kulman jälkeen koira vilvoittelee vesiojassa ja sen jälkeen ampiainen pistää. Tämän jälkeen jatko ei selviä, 1. hukka. Uuden alun jälkeen jäljen sivulla tapahtuvaa etenemistä. 2. kulma tarkkaan mutta makuuta ei merkitä (ohj. huom. Tässä vaiheessa totesin tuomarillekin, että tämä ei ole Papun tavallista tyyli, koska se on ollut varsin tarkka makauksilla tähän asti...) 3. osuudella koiran keskittyminen on kadonnut, 3. hukka ja koe keskeytyy. Harjoitellen kaadolle, joka kiinnosti. Papun seikkailut metsässä eivät tänään tuoneet tulosta."

Eli AVO 0 ja treenitauko. En kyllä yhtään ihmettele Papun keskittymiskyvyn katoamista, koska autolla silmäluomi alkoi turvota aivan silmissä ja oli lähes ummessa vajaan tunnin sisällä. Ja selvästi häiritsi Papua alkuun... Eläinlääkäri suositteli seurantalinjaa, koska silmä oli kuitenkin ihan terveen näköinen ja lähinnä turvonnut silmäluomi teki koirasta hurjan näköisen. Mutta seurannassa turvotus lähti vähitellen laskemaan ja oli illalla jo lähes laskenut!

Tänään vuorossa oli sitten taas kauneuskilpailut Raisiossa, jossa Slovenialainen Stefan Sinko sinkosi tollereita ympäri kehää ja vauhdilla ulos. Yli 40:nen koiran kehä pyöritettiin tunnissa läpi! Ninni suostui ihanasti viemään Papun kehään (allekirjoittanut panikoi kehässä. Oikeesti.). Muutaman pukkiloikan Papu  vetäisi juoksun alkuun mutta hienosti Ninni sai Papun liikkumaan. Tollaisen metsäläisen! Itse hämmästyin Papun alkuun pakittaessa tuomaria, tämän tutkiessa hampaita. Nimittäin itse olen tottunut pitämään tuota niin avoimena otuksena että... Mutta ehkä tuomarin nopea toiminta hämmensi koiraani yhtä paljon kuin minua! Arvostelu sanoo seuraavaa:

' Head expression could be better. Very nice boby prop. Good upperline. Corr. hindquorters. Good tailset. Moved well'

eli vapaasti suomennettuna:

'Ilme voisi olla parempi. Erittäin hyvät mittasuhteet. Hyvä ylälinja. Hyvät (oikeat) takakulmaukset. Hyvä hännän kiinnittymiskohta. Liikkui hyvin.'

Tuloksena siis ERI ja käyttöluokan voitto Papun ollessa ainut käyttöluokan uros. Mutta taidan kyllä ensi kerralla valita näyttelyn enemmän tuomarin kuin sijainnin mukaan, sillä suoraan sanottuna tuota ERIä en nyt osaa suuremmalti arvostaa... Ennemmin EH hyvältä ja osaavalta tuomarilta, kuin ERI tuomarilta, joka tuntuu vain tahtovan nopeasti pois helteestä!

Päivän pelastikin hyvä seura kehän laidalla ja mukavat treenit pikku tyttöjen ja kokeneemman rouvan kanssa. Koirat pääsivät tekemän töitä kunnon haastavassa kaislikossa, kun Annina ja Nina poikkesivat kotimatkallaan treenaamaan. Papu syttyi kaislikosta oikein kunnolla ja oli selvästi aivan liekeissä haussa! Viisi damia nousi ruudusta vauhdilla, vaikka äänistä päätellen heräsi kyllä hieman epäilys, että palautus ei tainnut kyllä tulla suorinta reittiä... Mutta tuo on kyllä sitten ensimmäinen näkemäni koira, joka vetäisi hepuleita kaislikkoryteikössä! Koska kyseessä on Papu, mikään ei kuitenkaan ole mahdotonta. Varmaksi en asiaa voi kuitenkaan sanoa, koska koiraa ei käytännössä nähnyt ennen kuin se tupsahti ulos tiheästä kaislikosta. Että nyt keskityn siis iloitsemaan siitä, että viisi damia tuli vauhdilla käteen vaikealta alueelta.

Kaksoismarkkeeraus, jossa molemmat heitot katosivat kaislikon taakse, jouduin ensin heitetylle, jonka Papu haki toisena, lähettämään kahdesti mutta muuten kivaa työtä pikku herralta. On se vaan niin mainio otus harrastamiseen! :)

Treenivieraita Inkoosta

Tänään oli oikein mukavaa seuraa kanssamme treenaamassa, kun Marja-Liisa ajeli seuraksemme suloisen Rasan kanssa. Teimme oikein mukavan treenin pellolla, joka yhdisteli lähihakua, linjaa ja markkeerauksia mukavin pikku jipoin. Ja hauskinta oli toki joka välin täyttävä mukava jutustelu!

Treenit avattuna:

-ensin täytimme koiren kanssa lähihakualueeksi aikalailla keskellä peltoa olevan saarekkeen minidameilla, jonka jälkeen veimme pellon reunalle yhden katajan juurelle ohjausdamit.

-ensimmäinen lähetyspaikka sijaitsi niin, että saimme suoran kulman lähihakulinjan ja linjalähetyksen välille. Tästä sitten vähitellen peruutimme taaksepäin niin, että kulma lähihaun ja linjan välillä pieneni. Lähetimme koiria vuorotellen lähihakuun ja linjalle vuorotellen myös koiria.

-kun molemmat paikat olivat tyhjiä, täytimme ohjauspaikan koirien kanssa ja lähdimme pienelle lenkille ja uittamaan koirat (pellolla nyt kuitenkin oli aika lämmin...)

-takaisin tultuamme asetuimme eri puolille lähihakuna toiminutta saareketta. Heitimme sitten toistemme koirille markkeerauksia, jotka koira siis joutui hakemaan ylittäen hajustetun saarekkeen. Taitavia olivat koirat! Ja aina markkeerausten välissä linja tuttuun paikkaan toi haastetta treeniin.

Kaiken kaikkiaan siis oikein mukava treeni ja olen kyllä tyytyväinen pikku äijään!

Kiitos Marja-Liisa treeniseurasta! :)