Metsälenkki maalla

Tänään Maija&Diiva tulivat lenkkiseuraksi ja suuntasimme peruslenkillemme, kuten aina aikaisemminkin. Sisarukset painelivat menemään minkä kintuistaan kerkesivät, minun ja Maijan parantaessa maailmaa. Lenkki sujui oikein leppoisasti, kunnes keksimme suunnata vielä hieman eri suuntaan jatkaaksemme mukavaa lenkkiä. Ja pian huomasinkin koirieni puuttuvan. Diiva tuli kauniisti kutsusta luokse, mutta jätkät loistivat poissaolollaan, kunnes jostain kauempaa alkoi kuulua haukahduksia. No eihän sitä auttanut kuin mennä katsomaan, että mitä ne pojat tällä kertaa... Saadessani näköhavainnon pojista, hypähti Papu ojanpenkasta ja lähti juoksemaan tietä kauemmas. Ossi oli edelleen ojan pohjalla ja pelästyin havaitessani siellä jotain tummaa. Minun päästessä lähemmäs, ponkaisi Ossi ojasta ja juoksi kohti vuoroin kantaen, vuoroin raahaten tummaa möykkyä, joka pian paljastui metsäkauriin lähes syödyksi raadoksi... Ah, tätä maalaiselämää! Niin ja pian selvisi syy, miksi Papu juoksi tietä poispäin: meillä ei ihan vielä ole palautukset täysin kunnossa kauriinruhosta irtikiskaistun sorkan kanssa...

Myöhemmin selvisi, että kyseessä on ilmeisesti Ilveksen saalis, joka oli löytynyt jo maanantaina. Naapuri oli luullut, että se oli jo pois haettu, kun se oli kuulemma tieltä kadonnut mutta ilmeisesti Ilves oli vain siirtänyt aarteensa parempaan talteen, josta minun suuret petoni sen uudestaan löysivät ja toivat kiltisti jälleen näköisälle.

On tämä lenkkeily maalla kyllä jännittävää! Saas nähdä mitä huominen tuo mukanaan... ;)

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Ihan ensiksi kiitokset kaikille Pavun voinnista kyselleille. Jätkä ei ole sitten sen yhden perjantain ontunut ja emäntä on oppinut kunnollisen lämmittelyn merkityksen... ;) Onneksi Pavusta ei pari viikkoa tuosta tapahtumasta enää hierottaessa löytynyt pahempia jumeja ja pikku herra jatkaa pomppimista vanhaan malliin!

Vietimme ihanan ja erittäin rennon jouluviikon Kuusamossa perheen parissa. Poikien ohjelmassa oli äitini herkkuruuat papanoiden lisukkeina, hirventaljalla pyörimistä ja hippaleikit jäällä. Niin ja rennompaa matkaseuraa yöjunaan saa etsiä! ;)

Vuosi sen sijan vaihtui hyvän ruuan ja mahtavan seuran kera ja koiramaisissa merkeissä kotona. Viikonloppu sujui linjaa ja suuntia hankeen tehdyillä urilla treenaten. Pavun suorituksiin olen kovin tyytyväinen mutta itse olin hieman reaktioissani hidas ja selvästi myös hidas oppimaan, kun tuli todettua mm palautuksessa, että yksinkertainen on parhautta: ei tarvitse innostaa ja kannustaa lumihangessa pomppivaa koiraa, vaan jos kaivataan vahvistusta, niin Pavulle riittää myös pelkkä pillillä vahvistus.

Niin ja uusi vuosi sujui suhteellisen kivuttomasti myös Ossin kanssa! Vaikka ympärillä paukkui, oli papparainen pitkään rentona. Puolen yön lähestyessä hieman iski hätä mutta makuuhuoneessa Ossikin otti lopuksi kohtuullisen rennosti radion soidessa ja tulituksen rauhoituttua Ossikin palautui nopeasti omaksi itsekseen. Papu ei tuttuun tapaan hötkyillyt edes enon hermoiluista.

Tänään oli taas vuorossa treeniä. Aloitimme linjakakkosen treenaamisen traktorin auraamalla suoralla tiellä. Kohtuullisesti Papu selvisi, vaikka kauempaa heittoa oli tuulessa ja tuiskussa ja metsää vasten heitettynä hyvin haastavaa markkeerata. Erityisen tyytyväinen olen pikkuherraan siinä, ettei se tuntunut pahemmin kuumenevan vaikka markkeerauksia tehtiinkin. Toisena ideana minulla oli edellisen viikonlopun linja ja suuntatreenin uusinta mutta kantapään kautta tuli taas kerrattua, että jos linjalla pysäyttää, täytyy linjaa seuraavaksi muistaa vahvistaa. Eli meidän suunniteltu suuntatreeni vaihtui häiriölinjatreeniksi, jonka varmaan käyn vielä huomenna uusimassa.

Ja loppuun vielä muutama talvinen kuva:

Miten niin luminen?

Treenipelto kerrankin valoisaan aikaan.