Tänään Maija&Diiva tulivat lenkkiseuraksi ja suuntasimme peruslenkillemme, kuten aina aikaisemminkin. Sisarukset painelivat menemään minkä kintuistaan kerkesivät, minun ja Maijan parantaessa maailmaa. Lenkki sujui oikein leppoisasti, kunnes keksimme suunnata vielä hieman eri suuntaan jatkaaksemme mukavaa lenkkiä. Ja pian huomasinkin koirieni puuttuvan. Diiva tuli kauniisti kutsusta luokse, mutta jätkät loistivat poissaolollaan, kunnes jostain kauempaa alkoi kuulua haukahduksia. No eihän sitä auttanut kuin mennä katsomaan, että mitä ne pojat tällä kertaa... Saadessani näköhavainnon pojista, hypähti Papu ojanpenkasta ja lähti juoksemaan tietä kauemmas. Ossi oli edelleen ojan pohjalla ja pelästyin havaitessani siellä jotain tummaa. Minun päästessä lähemmäs, ponkaisi Ossi ojasta ja juoksi kohti vuoroin kantaen, vuoroin raahaten tummaa möykkyä, joka pian paljastui metsäkauriin lähes syödyksi raadoksi... Ah, tätä maalaiselämää! Niin ja pian selvisi syy, miksi Papu juoksi tietä poispäin: meillä ei ihan vielä ole palautukset täysin kunnossa kauriinruhosta irtikiskaistun sorkan kanssa...
Myöhemmin selvisi, että kyseessä on ilmeisesti Ilveksen saalis, joka oli löytynyt jo maanantaina. Naapuri oli luullut, että se oli jo pois haettu, kun se oli kuulemma tieltä kadonnut mutta ilmeisesti Ilves oli vain siirtänyt aarteensa parempaan talteen, josta minun suuret petoni sen uudestaan löysivät ja toivat kiltisti jälleen näköisälle.
On tämä lenkkeily maalla kyllä jännittävää! Saas nähdä mitä huominen tuo mukanaan... ;)
