Ja kesän avaus näyttelyllä. Suuntasimme helatorstaina kohti Toijalaa Maijan&Diivan kanssa. Itse olen vallan surkea näyttelyissä kävijä mutta mukavassa seurassa on kehän laidalla istuskelu varsin siedettävä päivän viete. Varsinkin kun sää suosii, niin kuin se torstaina teki! Hienoinen miinus oli kyllä kehän aikainen alku, sillä tollerikehässä oli mukana harjoittelija-arvostelija, jonka vuoksi kehä alkoi jo klo 9. Ensimmäisenä meidän 'laumasta' kehään painelin Pavun kanssa, josta Tiina Illukka sanoi seuraavaa:
Erinomainen tyyppi, koko ja mittasuhteet. Toivoisin hieman enemmän ?. Pää saisi olla kuono-osastaan pidempi. Kaunis kaula, hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut, vahvat raajat. Rennot ranteet. Oikean muotoinen rintakehä, kauniit liikkeet, häntä saisi olla suurempi. Erinomainen väri ja karva.
Kirjainyhdistelmänä KÄY ERI/ KÄK 1. Olen tässä naureskellut viimeiset viikot sitä, kuinka näyttelyyn ilmoittaminen on kyllä todella paras keino päästä eroon turkista. Papu on nimittäin varsin tehokkaasti lahjoittanut turkkiaan nurkissa pyöriville villakoirille, mikä todella näkyy häntää myöten. Mutta muuten olen kyllä oikein tyytyväinen niin arvosteluun, kuin Pavun esiintymiseenkin. Se ehkä alkaa vähitellen kasvaa aikuiseksi! :p
Yhden valioluokan uroksen pyörähdettyä kehässä oli Ossin vuoro korkata veteraaniura seuravalla kuvauksella:
Erinomainen tyyppi, koko ja mittasuhteet. Saisi olla ryhdikkäämpi. Toivoisin pidemmän kuono-osan. Hyvä kaula, hyvät kulmaukset ja luusto. Oikean muotoinen rintakehä. Leveät etuliikkeet, hyvät sivuliikkeet. Selkälinja saisi olla suorempi.
Ja Ossi muokkasikin sitten päivän ohjelmaa seuraavalla kirjainyhdistelmällä: VET ERI SA, VEK1, PU3, vara-SERT, VET-ROP! Tottakai piti sitten isoon kehään osallistua! Siellä ei sinäänsä mitään enää saavutettu mutta Ossi sai paljon nameja vain seisomalla eli papparainen viihtyi vallan mainiosti...
Myös Diiva esiintyi oikein mallikkaasti ollemalla myös erinomainen rotunsa edustaja ja vallan Sertin Arvoinen eli AVO ERI/2 SA ja PN3! Hyvä Diiva! :)
Näyttelypäivän venyminen olisi saattanut olla jaksamista koetteleva kokemus varsinkin kun tollerikehä oli ohi reilussa tunnissa. Mutta me keksimmekin muuta ohjelmaa ja suuntasimme Maijan ja koirien kanssa Valkeakoskelle tapaamaan pientä Nevaa perheineen. Siipiveikkojen kauniissa kodissa nautitut 'päiväkahvit' ja metsälenkki olivat omiaan piristämään näyttelypäivää.
Näin mukavan päivän jälkeen voisi melkein alkaa suunnitella seuraavaa! :)
