Nyt on takana yksi vuoden kohokohta: syysvaellus! Aloitimme perinteeksi aiotun vaelluksen viime vuonna kiertämällä osan Karhunkierrosta , tänä vuonna vuorossa oli Hetta-Pallas -väli . Matkaan lähti jälleen tuttu neljän naisen ja neljän koiran porukka: Jenny ja suloinen labradori Sintti (meidän telttakaverit), Katja ja väsymätön vaeltaja Samu-tolleri sekä Mari ja pirteä nuori tollerityttö Stella .
Minä lähdin Pavun kanssa matkaan jo perjantaina heti lomani alettua. Edessä oli matka yöjunalla Ouluun. Saimme yllättävää seuraa alkumatkalle, kun hyttivieraaksi piipahtivat Liisa ja nuori tollerityttö Miitti. Junamatka meni Pavun osalta jo vallan rutiinilla, eikä Papu hätkähtänyt odottelua Pasilan asemalla tai junan kolinaa. Varsin mukava matkakumppani! Emäntää jännitti sen sijaan auton lastaaminen junaan mutta selviydyttiin siitäkin!
Oulussa viikonloppu jaettiin sukuloinnin sekä SM-Nomen finaalin kesken. Jälkimmäinen oli oikein mielenkiintoista katseltavaa! Onnittelut kaikille finaaliin asti selvinneille sekä tietysti upean työn tehneille järjestäjille!
Sunnuntai-iltana kokoonnuimme vaellusporukalla ja maanantaina suuntasimme autot kohti pohjoista. Pieni kierros Haaparandan kautta ja ei aikaakaan, kun olimme Muoniossa. Tiistai aamuna alkoi kauan odotettu vaellus. Olimme laskeneet päivämatkan kohtalaisen rauhalliseen 15km/pvä matkaan. Toki kivikkoinen ja korkeuseroja täynnä oleva maasto sekä upeat maisemat ansaitsevatkin aikaa! Säät eivät aivan suosineet ja lähes joka aamu aloitettiin tavaroitten kuivauksella. Ruska kuitenkin oli henkeäsalpaava ja selviytymisen tunne perjantaina herkkulounasta Pallastunturin luontokeskuksessa nauttiessa sanoinkuvaamaton. Papu jaksoi vallan mainiosti, samoin kuin muut karvaiset kaverit. Kaksijalkaisten jaksaminen taisi olla hieman parempaa, kuin edellisena vuonna? Ainakaan itse en myönnä aivan edellisvuoden kaltaisia lihassärkyjä ilmentyneen. Kuvia laitan, kunhan saan kameran purettua!
Paluumatkalla minulle tuli ylimääräinen pysäkki Tampereen kohdalle, jossa järjestettiin tollereitten agilitymestaruus. Minulla ei ihan ohjaus sujunut parhaimmalla tavalla mutta Papu teki parhaansa! Ihanneaika alitettiin molemmilla radoilla mutta vriheitä tuli kyllä: ensimmäiselta radalta 10p ja sijoitus muistaakseni 6s. Toiselta radalta HYL, kun ohjausvirheeni takia Papu otti kepeillä väärän sisäänmenon ja kutsuessani pujotteli takaisin. Muuten toisella radalla ohjaus onnistui paremmin ja maaliin tullessa oli olo, että teimme radan Yhdessä! Palkintoruokaa kertyi kotiin tuomisena ensimmäisen radan osalta, jolla olimme luokan paras tolleri. Tollereita radalla ei luokassamme ollut kylläkään kuin kaksi... Päivän aikana pääsin ilokseni tapaamaan myös Pavun emää Itua sekä siskoansa Raisaa. Oli hienoa nähdä, kuinka mummot olivat vielä 9,5v iässä reippaita ja terveitä. Itulla on kuulo heikentynyt selvästi mutta vauhtia riittää edelleen. Oli hauska seurata, kuinka Itu ja Papu lenkkeilivät rintarinnan. Niin paljon samoja eleitä! On se kyllä äitinsä poika tuo Papu... Raisa oli eleiltään hyvin paljon veljensä Ossin oloinen. Ja mummukka tykitti agilityä kuin nuorikko! Hienot radat toivatkin agilitymestaruudesta kamppailtaessa kakkossijan. Hyvä Raisa ja Pena!
Tämä viikko onkin nyt otettu hieman rennommin. Tänään tosin oli jo päästävä treenaamaan seurana Maija ja Diiva sekä Sari ja Ruuti. Päivän teemana hieman ohjauksia ja piitkä lenkki pellolla juoksemista. Tein Pavulle hajupaikan ylitystä, joka osottautui yllättävän haastavaksi. Tosin haastekin selvisi, kun Papu sitten hetken tahkottuani nosti hajupaikasta damin ylös... Hups! Sen jälkeen linja saarekkeen yli menikin yllättävän kevyesti... Joskus tekisi mieli sanoa ANTEEKSI tuolle karvaiselle otukselle. Mutta ehkä se tietää sen sanomattakin. Ja lenkki ainakin oli täynnä ihanaa spurttailua siskojen kanssa!
Ainut ikävä asia tälle päivälle oli kurkistus Ossin suuhun. Maanantaina isä mainitsi autossa koirien hajusta ja tiistaina vilkaisin, että Ossille on kertynyt hieman plakkia hampaisiin. Noh, tänään oli vihdoin aikaa puhdistaa hampaat ja tarkempi tarkastelu toikin esiin haljenneen poskihampaan oikealla yläleuassa! Nyt on leikkausaika varattu ensi viikolle ja samalla olisi tarkoitus napata koepalat muutamasta rasvapatista. Onneksi Ossi vaikutti päivällä lenkillä harvinaisen onnelliselta. Varsinkin kierittyään eläinten jätöksissä itsensä ruskearaidalliseksi...
