Menin pitkästä aikaa käymään Koiranetissä, kun täytin hakemusta uudelleen käyntiin pyörähtävään
valmennusrinkiin. Totesin, että ei ole sitten tullut Pavun kanssa käytyä näyttelyissä puoleentoista vuoteen... Vaikken näyttelyitä suuremmin harrasta, niin olen yleensä yrittänyt ainakin kerran vuodessa käydä kehässä pyörähtämässä. Jossei muuten, niin nauttimassa tollerikehän laidalla tunnelmasta. Siinäkin mielessä voisi mennä kehässä pyörähtämään, että pikkuketusta on kasvanut aikuinen tässä välissä. Ei ehkä mieleltään mutta mun mielestä muuten. Että nyt on selailussa näyttelykalenteri! Heti kun työlistat tulevat...
Muuten olen kyllä enemmän katsellut agilitykisoja sillä silmällä. Treeneissä on ollut aika mainio pakkaus. Enkä puhu ikävä kyllä itsestäni! Mutta kyllä mä jotenkin pärjään, kun Papu pelastaa mut. Niin kuin kouluttaja totesi. :P
Tässä muuten pari kuvaa arkistojen kätköistä näyttelystä kesäkuulta 2011.
Papu liikkeessä.
Pitäisi ehkä valita join muu kuin alamäki seisottamiseen... ;)
Papparainen veteraanikehässä.
On muuten mainio auringonpaiste noissa kuvissa. Ehkä tähtäänkin ulkonäyttelyihin... :D
