Maanantaina kasvatin treenimotivaatiota toimimalla aamupäivän nome-treeneissä avustajana ja iltapäivän toko-treeneissä. Jälkimmäisen myötä sain kipeästi kaipaamiani vinkkejä vinon asennon korjaamiseen. Ja kun iltapäivä vieräthi toko-koetoimitsijaksi kouluttautuessa, alkoi jo kisaaminenkin kiinnostaa... Eli ei muuta kuin kalenterin kimppuun!
Tänään luonne oli päivän sana. Nimittäin vuorossa oli Pavun luonnetesti. Vaikka ennen testiä en olisi osannut lainkaan ennustaa miten meille käy, niin pöytäkirjaa lukiessa arvostelu näyttää kovin Pavulta. Mitään suuria yllätyksiä ei tullut ja mainio harrastuskoira minulla onkin. Yritän saada vielä videonkin tänne mutta tässä pisteet:
Toimintakyky +1 (kohtuullinen)
Terävyys +1 (pieni)
Puolustushalu +1 (pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Taisteluhalu +2 (kohtuullinen)
Hermorakenne +1 (hieman rauhaton)
Tempperamentti +2 (kohtuullisen vilkas)
Kovuus -2 (pehmeä)
Luoksepäästävyys +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus +++ (laukausvarma)
Yhteensä 134 pistettä ja laukasuvarma
Testissä pikkukettu syttyi leikkimiseen samantein vaikka ote kepistä olikin noutajamaisen pehmeä vetämisestä huolimatta. Papu reagoi varsin voimakkaasti kelkalla, haalarilla ja tynnyrillä ja palautumisessa meni hetki. Lisäksi Pavulle jäi selvästi esimerkiksi kelkasta muistijälki vielä alun jälkeenkin kelkkaa ohitettaessa. Puolustushalua testatessa minun kanssani Papu vain pysyi edessäni ja hyökkääjän (eli tuomarin) tullessa lähemmäs, alkoi heiluttaa häntää. Tosin Papua taisi enemmän kiinnostaa hyökkääjän heiluttama keppi... Seinässä kuulemma Papu oli vain ihan lopussa sulkenut silmänsä. Tuomari totesi loppuyhteenvedossa, että Papu ei kertakaikkisesti osaa ajatella, että ihmiset voisivat olla jotain muuta kuin mukavia. Pimeässä huoneessa Papu lähti heti perääni häntä pystyssä vaikkei itseluottamus ihan perille asti heti riittänytkään vaan nenä piti painaa maahan ja varmistaa takajäljeltä, että mistä minä olin mennyt. Pieni taskulampulla valaistu avustus rohkaisi Pavun sitten perille asti.
Ja mukavinta oli viedä testin jälkeen autolle pienen pissalenkin jälkeen rento ja rauhallinen punaturkki. Joka muuten oli iltapäivällä oma innokas ja lennokas tokottelija.
