Koiran kanssa harrastamiseen kuuluu ylläykset, joskus iloiset, joskus vähemmän iloiset. Siinä se harrastamisen ilo varmaan onkin. Lauantain nome-kokeessa tuli eteen vähän vähemmän mukava yllätys: rikkinäinen riista. Koska vastaavia ongelmia ei ole aikaisemmin tullut esiin, aion nyt yrittää unohtaa tämän. Jos ongelma toistuu täytyy syitä toki ryhtyä pohtimaan mutta tämän lasken nyt tapaturmaksi. Muuten koearvostelu on mukavaa luettavaa ja Papu teki töitä minun kanssani, mihin olen enemmän kuin tyytyväinen.
Yleisvaikutelma: Hienosti ohjaajan hallinnassa oleva innokas työskentelijä. Riistankäsittelyvirhe valitettavasti pudottaa koiran palkinnoilta.
Ilmeisesti Pavun suoritus oli kuitenkin muuten tuomarin mieleen, koska päädyin ajelemaan kotiin mukanani Ennen kuin -palkinto. Kyseinen palkinto on kiharakerhon tolleriyhdistykselle lahjoittama palkinto, joka annetaan koiralle, jolla olisi ollut mahdollisuudet hyvään suoritukseen, kunnes jotain yllättävää tapahtui. Eli ei muuta kuin taruilemaan kiertokansioon meidän viikonlopusta!
Muuten tänään pyörähdimme myös näyttelyssä kahden vuoden tauon jälkeen. Tuomari totesi Pavusta:
Erittäin hyvän tyyppinen varsin voimakasrunkoinen uros, jolla erittäin hyvä lihaskunto ja runko. Hieman voimakaskalloinen pää. Ylälinja voisi olla suorempi seisoessa. Hyvä raajaluusto. Hyvä askelmitta. Kepeyttä voisi olla enemmän. Hyvä karvapeite.
Tuloksena siis EH. Ehkä seuraavaan näyttelyyn voisi mennä hieman aikaisemmin kuin kahden vuoden päästä..?
Ossin ihanat siskot Itu ja Sora pyörähtivät myös kehässä veteraaniluokassa ja molemmat todettiin erinomaisiksi rotunsa edustajiksi. Ja pirteästi veteraanit kehässä esiintyivätkin! Tai ryhdikkäästi, kuten Sorasta todettiin! :)
