Ihan alkuun lyhyesti huolesta ja pelosta toukokuussa. Pavulla löytyi hoitopaikassa sattumalta patti toisesta kiveksestä. Eläinlääkäri suositteli kastraatiota pahanlaatuisen muutoksen pelossa ja viikon sisällä patin löytymisestä Papu kastroitiin. Jo kastraation yhteydessä kävi ilmi, että itse kivekset näyttivät normaaleilta mutta toinen lisäkiveksistä oli muodoltaan ja koostumukseltaan poikkeava. Patologi lausui ongelmaksi lisäkiveksen granulomatoottisen tulehduksen. Itse kivekset olivat normaalit. Terveydellistä huolta ei kuitenkaan pitäisi enää olla, mikä on toki valtava helpotus.
Nyt elämme muuten jännittäviä aikoja. Saattaa nimittäin olla, että loppukesästä kotona vipeltää enemmänkin punaturkkeja. Pieniä punaturkkeja. Kävin keväällä kasvattajakurssin ja kuun alussa minulle myönnettiin kennelnimi Kuparikarin. Ensimmäiset Kuparikarin-pennutkin saattavat olla tulossa, nimittäin sain jalostuslainaan Tyynen joka astutettiin juhannuksena Pavun isällä Indillä. Kasvattajan työsarkaa olen päässyt ystävieni tekemänä seuraamaan sivusta ja vannonut, että minä en moiseen uskalla, mutta niin sitä vaan vuosikymmenen aikana ajatukset muuttuvat. Nyt pentuja odotellaan jo varovaisen innokkaina ja illat kuluvat aihetta lukien ja opiskellen.
