Lumi on tullut ja toivon, että se pysyykin hetken. Se valaisee niin paljon iltalenkkejä ja sisälle kannetun kuran määräkin vähenee lumen myötä selvästi. Ja tollot tykkää! Pihalla on vedetty riemuhepulit, jos toisetkin.
Muuten yksi tarina eiliseltä aamulta täytyy kertoa. Heräsin nimittäin rauhalliseen sunnuntaiaamuun kuudelta Ossin huokaillessa sängyn vieressä. Käänsin ensin kylkeä mutta huokailu muuttui hiljaiseksi ininäksi, joka sai minut vääntäytymään ylös ja hyppäämään ulkovaatteisiin. Jo heti ulospäästyttyä kävi selväksi, että ainakaan mikään hengenhätä ei ollut kysessä, sillä molemmat pojat etenivät nenät maassa rauhallisesti nuuskutellen. Parinkymmenen minuutin lenkin aikana molemmat ehtivät hätänsä suorittaa mutta mitään viitteitä vatsataudista ei kyllä tullut esiin. Ei siis muuta kuin takaisin kotiin ja sukellus peiton alle. Ja taas! Ossi tuli sängyn viereen huokailemaan. Tällä kertaa tajusin kuitenkin mikä oli hätänä eli pieni tollo tahtoi sänkyyn! No eihän siinä muu auttanut, kuin tehdä hieman tilaa ja napata papparainen kainaloon. Ossi käpertyikin viereeni pienelle kerälle, huokaisi syvään ja jatkoi unia...
Niin siis kun tämä on suurin ja tärkein jaettava tarina, voin kaiketi sanoa, että meillä arki vie elämää eteenpäin. Toki muutama oikein mukava viikonloppu on kulunut koiramaisessa seurassa ja Papu on päässyt treenailemaan niin nome-toimikunnan virkistysviikonloppuna kuin muutamana muunakin ajankohtana mukavien treenikaverien seurassa. Maanantai-illat kuluvat ensi viikosta eteenpäin agilityn alkeisjatkokurssilla, jossa jatketaan esteiden kertailulla ja vähitellen lyhyitä radanpätkiäkin päästään varmaan ottamaan. Pavun kanssa on mukava käydä agilityssä, kun se kuuluu niihin harvoihin, jotka osaavat odottaa kiltisti (ja hiljaa) kehänlaidalla, mutta silti on täysillä mukana, kun on oma vuoro.
Ossin kohdalla arki tosiaan on vielä Papuakin tasaisempaa. Onnekseni voin todeta, että kiitos kaiken ennakoinnin ja todennäköisesti myös tämän maalla asumisen tarjoaman liikunnan, Ossi on selvinnyt syksystä hämmästyttävän hyvin. Cartrofen-pistossarjan Ossi sai syys-lokakuun vaihteessa ja lisäksi Ossi on onnekseen päässyt koirahierojaksi ensi kesällä valmistuvan Jenny Hafrenin projektikoiraksi. Nyt kaksi hierontakertaa on takana ja tokihan oikean lonkan liikkeet ovat rajoittuneet ja koko koirassa näkyy puoliero mutta lihaksisto on ollut tilanne huomioiden oikein hyvässä kunnossa. Toivon siis todella, että edesso on vielä useita onnellisia vuosia Ossin kanssa!
