Kun viikko on taas koetellut Pavun jaksamista minun pitkillä päivilläni, tuli viikonlopusta koiramaiseen tyyliin vauhdikas. Muutama puhelu perjantaina kokosi lauantaiksi Liisan ja Eetun luo muutaman innokkaan treenajan. Toistimme edelliseltä kerralta tutun ohjausharjoituksen hieman varioiden. Alkutilanteessa kaikilla ohjaajilla oli mukanaan kaksi damia. Harjoitus alkoi niin, että jokainen ohjaaja vei koiransa nähden damin muistiin (muistipaikka 1). Tämän jälkeen toiset damit vietiin jälleen koiran nähden muistipaikkaan 2. Tämän jälkeen koirat noutivat vuorotellen damin ensimmäisestä muistipaikasta. Tämän jälkeen noudetut damit vietiin yhdessä seuraavaan paikkaan. Seuraavaksi koirat noutivat damit muistipaikasta 2. Nämä damit vietiin jälleen seuraavaan paikkaan (muistipaikka 4) ja koirat lähetettiin linjalle noutamaan muistipaikasta 3 damit jne. Lähetyspaikkaa vaihtelemalla harjoitukseen sai paljonkin haastetta mm matkasta ja häiriönä toimivana toisesta muistipaikasta. Mukana peltoa kiertämässä olivat Liisa&Eetu, Leila&Wili ja minä Pavun kanssa. Kivasti Papukin malttoi keskittyä kavereista huolimatta ja oli myös mukavan hiljainen vaikka vauhtia ei linjalta puuttunut! Tosin vaikka Papu vaikutti ulkoisesti varsin tyyneltä, niin kyllä kavereiden noudot kuumensivat pikkukettua. Siksi tämän tyylinen kuitenkin kohtuullisen hidastempoinen ja matalalla vietillä (ei heittoja tms) tapahtuva treeni tekee hyvää. Metsälenkin jälkeen autossa oli jälleen varsin rauhallista... ;) Suuri kiitos Liisalle, että saimme tulla treenaamaan! Ja kiitos myös Leilalle seurasta!
Tänään tavoitteena oli kotona siivoaminen. Pavusta lähtee karvaa enemmän kuin voisi kuvitella noin pienestä ketusta edes lähtevän ja siksi heitinkin heti aamusta petivaatteet ja peitot ulos. Koska ilma oli kauniin aurinkoinen ajattelin siinä peitteitten tuulettuessa käväistä pikaisesti metsälenkillä. Heitin koirat autoon ja kas kummaa, päädyin Ferrafoxien pentutreffeille! Kovasti yritin eksyttää pentuja omistajineen metsään, mutta pääsimme kuitenkin ajoissa parkkipaikalle... :P Metsässä samoilu tekee kuitenkin nälkäiseksi, joten Ikean kutsu oli paluumatkalla vastustamaton. Ruuan jälkeen olikin melkein pakko kiertää ja katsoa mitä ruotsalaisjätillä oli tarjota. Nyt sekä Ossi&Papu että Capsi&Ferra saavatkin leikkiä hienoilla uusilla pehmopalloilla! Meillä vain pallot ovat nyt koskemattomina lattialla, kun kaksi pientä punaista koiraa nukkuu sikeästi. Ja kun katselen noita suloisia nukkuvia koiriani siivoaminen ei nyt jaksaisi kiinnostaa lainkaan... ;)
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
tiistai 17. marraskuuta 2009
onko se enää pentu?
Viikonloppu sujui jälleen koiramaisissa merkeissä, kun ajelin lauantaina Forssaan nauttimaan Marjan vieraanvaraisuudesta. Sunnuntai sujui Forssan seudun tolleristeja koulutellessa. Paino oli perusasioissa, jotten harjoitteluun itsekin taidan Pavun kanssa taas hetkeksi keskittyä. Viikonloppuna tuli nimittäin todettua se, mikä on kuplinut pinnan alla jo jonkin aikaa eli Pavun rajojen etsintä. Se pentu, joka hyökkäsi luokse pienestäkin vihjeestä on kasvanut nuoreksi urhoksi, joka varsinkin muita koiria nähdessään menettää kuulonsa. Se on kuuro, kuurompi, Papu nyt... Eli luoksetulon harjoittelua tiedossa siis!
Muuten viikonloppu oli oikein onnistunut! Työnteko on kyllä Pavun intohimo ja silloin voi peräti kuunnella ohjeita. Niin ja lauantaina tuli Ossin kanssa kokeiltua taas sellaisia liikkeitä, jotka ovat olleet unohduksissa jo jonkin aikaa. Ja mm ruutu oli Ossista ihan SUPER! Liikkeiden hiominen on vaan tällaiselle hieman suurpiirteisyyteen taipuvaiselle todellinen haaste...
Oli muuten ihana seurata kuinka Papu ja Roisto omaavat monta yhtälaista tapaa mm jutella keskenään, kiehnätä selällään ja komentaa sitä vanhempaa kaveria. Nyt saivatkin Ossi ja Jesper pienen loman kakaroista, kun veljekset painelivat pitkin peltoja keskenään leikkien. Ja sunnuntai-iltana oli kotona hiljaista... ;-)
Nytkin tollot vetävät onnellisena hirsiä, kun karkasin päivällä metsään. Ossi sai taas olla hieman rauhassa, kun mukana oli serkkuni portugalin vesikoiransa kanssa. Helmi on 8-vuotias, jonka menossa ikä ei kyllä tuntunut lainkaan! Helmi ja Papu juoksivat hepuleita tanner tömisten! On kyllä ihana nähdä, kuinka iän ei tarvitse näkyä koirassa päällepäin. Henkisesti Papu ja Helmi löysivät toisistaan ikätoverit...
Muuten viikonloppu oli oikein onnistunut! Työnteko on kyllä Pavun intohimo ja silloin voi peräti kuunnella ohjeita. Niin ja lauantaina tuli Ossin kanssa kokeiltua taas sellaisia liikkeitä, jotka ovat olleet unohduksissa jo jonkin aikaa. Ja mm ruutu oli Ossista ihan SUPER! Liikkeiden hiominen on vaan tällaiselle hieman suurpiirteisyyteen taipuvaiselle todellinen haaste...
Oli muuten ihana seurata kuinka Papu ja Roisto omaavat monta yhtälaista tapaa mm jutella keskenään, kiehnätä selällään ja komentaa sitä vanhempaa kaveria. Nyt saivatkin Ossi ja Jesper pienen loman kakaroista, kun veljekset painelivat pitkin peltoja keskenään leikkien. Ja sunnuntai-iltana oli kotona hiljaista... ;-)
Nytkin tollot vetävät onnellisena hirsiä, kun karkasin päivällä metsään. Ossi sai taas olla hieman rauhassa, kun mukana oli serkkuni portugalin vesikoiransa kanssa. Helmi on 8-vuotias, jonka menossa ikä ei kyllä tuntunut lainkaan! Helmi ja Papu juoksivat hepuleita tanner tömisten! On kyllä ihana nähdä, kuinka iän ei tarvitse näkyä koirassa päällepäin. Henkisesti Papu ja Helmi löysivät toisistaan ikätoverit...
keskiviikko 11. marraskuuta 2009
Viikonlopusta ja muita kuulumisia
Kirjoitetaas tänne nyt hieman viikonlopustakin. Papu pääsi nimittäin juhlimaan syntymäpäiviään touhukkaasti, kun järjestin mökillä nome-tmk:n virkistysviikonlopun. Ajelimme perjantaina Anninan kanssa päivällä mökille ruokakaupan kautta, Jenny ja Jenna saapuivat illemmalla. Lauantaina Päivikkikin tuli vielä viettämään päivän iloisessa seurassamme. Viikonloppu sisälsi hyvää ruokaa hyvässä seurassa nautittuna, vähän saunomista, ensi vuoden suunnittelua ja paljon treenaamista. Ja treeneistä voisin vähän kirjoittaa muistiin Pavun osalta.
Lauantaina ensin täytimme kaislikkoon hakualueen, jonne vietiin reippaasti dameja (17kpl?). Papu pääsi töihin toisena ja haki suurella innolla. Lähetyksissä oli hienoista vauhti vinkaisua havaittavissa, mihin täytyy kyllä puuttua pian, ennen kuin siitä muodostuu tapa. Lisäksi Papu pääsi yhdessä vaiheessa oletettavasti vaihtamaan damia. Se kun on niin saakelin nopea ja kun siihen yhdistää nenän, niin houkutus kakaralle on valmiina. Otin ruudusta ylös muistaakseni kuusi damia ja kun intoa oli vielä reippaasti, siihen oli hyvä lopettaa. Muiden tehtyä välissä sekä samaa, että muuta, pääsi Papu seuraavaksi samaan ruutuun uudestaan töihin. Tällä kertaa otimme vain mukaan häiriön... Samaan aikaan paikalle tulivat Jenny Chilin kanssa. Jenny vei Chilille molempien koirien seuratessa dameja ohjaukseen. Kun Jenny palasi lähetysalueelle, käänyin Pavun kanssa 180 astetta ja ei muuta kuin koira hakuun. Ja Papuhan lähti! Hienosti Papu keskittyi annettuun tehtävään, vaikka se selvästi huomioi Chilin työskentelyn. Jälleen taisin haetuttaa sen kuusi ja sitten taas kakara autoon lepäämään.
Iltapäivällä otin Pavulla vielä ohjausharjoituksen Anninan toimiessa avustajana. Tarkoitus oli ottaa ylös yksi markkeeraus ja sitten täyttää samaa paikkaa koiran palauttaessa ja lähettää koira ohjatusti markkeerauspaikalle. Harjoitusta oli hieman muokattava, sillä markkeerauksen katsomisen jälkeen peruutin muutaman askelen taaksepäin ennen lähetystä ja tämä oli pienelle vielä liian hastavaa ja markkeeraus unohtui täysin. Uusimme markkeerauksen niin, että annoin noutoluvan seuraavaksi heti heiton pudottua ja nyt kun alla oli onnistunut markkeeraus ohjaus samaan paikkaan sujui ongelmitta. Tai siis dami saatiin talteen ongelmitta. Tässä tuli vaan huomattua, kuinka voimakkaasti Papu markkeeraa paikat. Eli paikka josta on noudettu aikaisemmin jää voimakkaasti mieleen. Markkeerauskyky muuten on vielä varsin hakusessa. Mutta niitä ei kyllä vielä(kään) ruveta kunnolla treenaamaan. Sen sijaan emäntä joutuu koulunpenkille lähetysten suhteen. Minä kun tuppaan ohjaamaan Papua samalla tavalla kuin Ossia, jota aikanaan tuli innostettua yhteistyöhön motivoivin käskyin. Pavulla työskentelymotivaatiota on sen verran, että hillitympi ohjaustyyli voisi olla parempi... Samoin lähetykset tuppaavat olemaan hieman nopeita ja Papu herkästi lähtee jo käsimerkistä, mikä vaikeuttaa tarkan suunnan antamista ohjaustehtävässä.
Sunnuntaina teimme Pavun kanssa lauantain motivoimana markkeerausharjoituksen, jossa minä ja koira katsoimme markkeerauksen aivan vierestä. Heitto tuli selkeään paikkaan, jossa oli hyvä kiintopiste (pellolta kalliolle yhteen ruohotuppoon). Heiton katsomisen jälkeen kävelimme pellolla kauemmas ja lähetin Pavun noutoon kauempaa. Tässä ei ollut ongelmia muussa kuin koiran nopesti nousevissa kierroksissa. Uskaltauduinkin peruuttamaan jo varsin kauas katsomispaikasta, kun tämä paikka oli Pavulle selvästi helpompi markkeerattava. Sen sijaan, kun muutin lähetyspaikkaa niin, että noutolinja muuttui, hukkasi Papu jälleen putoamispaikan. Eli treenattavaa riittää!
Muuten oli hienoa seurata taitavien punaturkkien onnistumisia treeneissä! Ja täytyy kyllä sanoa, että takana on varsin hauska viikonloppu! Uusintaa suunnitellessa... ;)
Niin ja tänään hurautin taas lukemista vältellessäni Nuuksioon, jossa tein lenkin jälkeen pienen treenin Pavulle. Vein Pavun kanssa yhden kuusen juurelle kaksi damia ja lähdin kiertämään kuusta niin, että lähetin Pavun aina ns tuoretta reittiä eteenohjaukseen kuusen juurelle. Tuoreella reitillä tarkoitan sitä, että varoin lähtettämästä Papua niin, että sillä olisi pieninkään houkutus käyttää apuna jalanjälkiä. Hienosti tämä onnistui vaikka yritin kierrellä ja kaarrella niin, että lähetys olisi tullut mahdollisimman 'sokkona'. Nyt siis lähetyspaikan vaihtaminen ei tuntunut vaikuttavan. Sitten vain lisää treeniä ja sitä taitaakin olla tiedossa viikonloppuna... ;)
P.S. ja pitää vielä lisätä, että ei se Ossi ihan ole treenivajeessa sekään vaikka noutoja en sen kanssa ole oikein ottanutkaan. Olen yrittänyt ottaa iltalenkkien lomassa pieniä tokopätkiä ja herätellä Ossinkin kanssa tokointoa henkiin. Ehkä ensi kesänä saisi edes suunniteltua jotain kokeitakin...
Lauantaina ensin täytimme kaislikkoon hakualueen, jonne vietiin reippaasti dameja (17kpl?). Papu pääsi töihin toisena ja haki suurella innolla. Lähetyksissä oli hienoista vauhti vinkaisua havaittavissa, mihin täytyy kyllä puuttua pian, ennen kuin siitä muodostuu tapa. Lisäksi Papu pääsi yhdessä vaiheessa oletettavasti vaihtamaan damia. Se kun on niin saakelin nopea ja kun siihen yhdistää nenän, niin houkutus kakaralle on valmiina. Otin ruudusta ylös muistaakseni kuusi damia ja kun intoa oli vielä reippaasti, siihen oli hyvä lopettaa. Muiden tehtyä välissä sekä samaa, että muuta, pääsi Papu seuraavaksi samaan ruutuun uudestaan töihin. Tällä kertaa otimme vain mukaan häiriön... Samaan aikaan paikalle tulivat Jenny Chilin kanssa. Jenny vei Chilille molempien koirien seuratessa dameja ohjaukseen. Kun Jenny palasi lähetysalueelle, käänyin Pavun kanssa 180 astetta ja ei muuta kuin koira hakuun. Ja Papuhan lähti! Hienosti Papu keskittyi annettuun tehtävään, vaikka se selvästi huomioi Chilin työskentelyn. Jälleen taisin haetuttaa sen kuusi ja sitten taas kakara autoon lepäämään.
Iltapäivällä otin Pavulla vielä ohjausharjoituksen Anninan toimiessa avustajana. Tarkoitus oli ottaa ylös yksi markkeeraus ja sitten täyttää samaa paikkaa koiran palauttaessa ja lähettää koira ohjatusti markkeerauspaikalle. Harjoitusta oli hieman muokattava, sillä markkeerauksen katsomisen jälkeen peruutin muutaman askelen taaksepäin ennen lähetystä ja tämä oli pienelle vielä liian hastavaa ja markkeeraus unohtui täysin. Uusimme markkeerauksen niin, että annoin noutoluvan seuraavaksi heti heiton pudottua ja nyt kun alla oli onnistunut markkeeraus ohjaus samaan paikkaan sujui ongelmitta. Tai siis dami saatiin talteen ongelmitta. Tässä tuli vaan huomattua, kuinka voimakkaasti Papu markkeeraa paikat. Eli paikka josta on noudettu aikaisemmin jää voimakkaasti mieleen. Markkeerauskyky muuten on vielä varsin hakusessa. Mutta niitä ei kyllä vielä(kään) ruveta kunnolla treenaamaan. Sen sijaan emäntä joutuu koulunpenkille lähetysten suhteen. Minä kun tuppaan ohjaamaan Papua samalla tavalla kuin Ossia, jota aikanaan tuli innostettua yhteistyöhön motivoivin käskyin. Pavulla työskentelymotivaatiota on sen verran, että hillitympi ohjaustyyli voisi olla parempi... Samoin lähetykset tuppaavat olemaan hieman nopeita ja Papu herkästi lähtee jo käsimerkistä, mikä vaikeuttaa tarkan suunnan antamista ohjaustehtävässä.
Sunnuntaina teimme Pavun kanssa lauantain motivoimana markkeerausharjoituksen, jossa minä ja koira katsoimme markkeerauksen aivan vierestä. Heitto tuli selkeään paikkaan, jossa oli hyvä kiintopiste (pellolta kalliolle yhteen ruohotuppoon). Heiton katsomisen jälkeen kävelimme pellolla kauemmas ja lähetin Pavun noutoon kauempaa. Tässä ei ollut ongelmia muussa kuin koiran nopesti nousevissa kierroksissa. Uskaltauduinkin peruuttamaan jo varsin kauas katsomispaikasta, kun tämä paikka oli Pavulle selvästi helpompi markkeerattava. Sen sijaan, kun muutin lähetyspaikkaa niin, että noutolinja muuttui, hukkasi Papu jälleen putoamispaikan. Eli treenattavaa riittää!
Muuten oli hienoa seurata taitavien punaturkkien onnistumisia treeneissä! Ja täytyy kyllä sanoa, että takana on varsin hauska viikonloppu! Uusintaa suunnitellessa... ;)
Niin ja tänään hurautin taas lukemista vältellessäni Nuuksioon, jossa tein lenkin jälkeen pienen treenin Pavulle. Vein Pavun kanssa yhden kuusen juurelle kaksi damia ja lähdin kiertämään kuusta niin, että lähetin Pavun aina ns tuoretta reittiä eteenohjaukseen kuusen juurelle. Tuoreella reitillä tarkoitan sitä, että varoin lähtettämästä Papua niin, että sillä olisi pieninkään houkutus käyttää apuna jalanjälkiä. Hienosti tämä onnistui vaikka yritin kierrellä ja kaarrella niin, että lähetys olisi tullut mahdollisimman 'sokkona'. Nyt siis lähetyspaikan vaihtaminen ei tuntunut vaikuttavan. Sitten vain lisää treeniä ja sitä taitaakin olla tiedossa viikonloppuna... ;)
P.S. ja pitää vielä lisätä, että ei se Ossi ihan ole treenivajeessa sekään vaikka noutoja en sen kanssa ole oikein ottanutkaan. Olen yrittänyt ottaa iltalenkkien lomassa pieniä tokopätkiä ja herätellä Ossinkin kanssa tokointoa henkiin. Ehkä ensi kesänä saisi edes suunniteltua jotain kokeitakin...
tiistai 10. marraskuuta 2009
Rakas herra Papu 1-vuotta!
Lauantaina tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun Itu pungersi maailmaan tusinan pieniä papusia. Vaaran hetkiä sisältyi alkutaivaleelle ja pentue pieneni kahdella enkelipennulla kymmenen jatkaessa taistelua. Viikonloppuna tulee vuosi siitä, kun minä ensi kertaa tapasi Pavun. Silloin Itun hoivattana tosin oli vain pieniä nyyttejä. Vuorokauden vietin pentulaatikon laidalla nukkuen yön makuupussissa siinä ihan pienten vieressä. Muistan kotiin lähdön hetkellä sanoneeni Ninalle, kuinka mun lepparit silloin olivat pikku-pikku-pilkku ja se 'rääpäle'. Pikku-pikku-pilkku ansaitsi pian lempinimen läski paskiainen, joka varmasti oli ansaittu pojan huidellessa ihan omia painokäyriä.
Kun kääryleet olivat ohittaneet merkittävän viiden viikon merkkipaalun, oli edessä taas matka Ninan luo. Silloin Nina ojensi mulle ensin syliin entisen pikku-pikku-pilkun. Rääpäleen kohdalla mietin pitkään, mutta kyllä se läski paskiainen oli Papu, kun Marjan kanssa aloitettiin matka kotia kohti. Joulun jälkeen kotimatka sujui takapenkillä ihmetellen sitä pientä punaista palleroa, joka kulki kaikkialle häntä uhmakkaasti pystyssä. Sylissä urhea pieni pentu nukkui suloisena keränä. Edelleen se kiipeää syliin ja makaa sylissä selällään rapsutettavana aivan kuin äitinsä.
Ensimmäisenä iltana Papu antoi pienen esityksen huutaen ruokaa kurkkusuorana. Pikku kettuni tuntui jo alusta asti olevan täynnä itseluottamusta, niin rohkeasti se meni tutustumaan jännittäviinkin asioihin! Verrattuna Ossiin suurin ero noissa kahdessa on se, että Papu keksii itselleen puuhaa kotona. Ossi on aina leikkinyt ihmisen kanssa, muuten ei niinkään. Papu saattaa leikkiä pallolla itsekseen tuntikausia, niin että olen sitä ryhtynyt jo rajoittamaankin. Siispä yhdessä leikkimistä on harrastettu pennusta asti. Tämä on tuonut esiin Pavun uskomattoman työinnon. Sen silmät tuntuvat syttyvän työnteon riemusta.
Häntä pystyssä Papu kulkee tänäänkin kaupungin katuja ottaen uteliaasti vastaan uudet seikkailut. Toivon, että meillä on niitä edessä useita!
Herra Papu 1 vko, hauska tavata!
Itu ja kymmenen pientä seikkailijaa
Varma en tietenkään voi olla, mutta otteissa on havaittavissa Papumaista päättäväisyyttä... ;D
Näillä tassuilla pääsee nykyään aika lujaa!
Kun kääryleet olivat ohittaneet merkittävän viiden viikon merkkipaalun, oli edessä taas matka Ninan luo. Silloin Nina ojensi mulle ensin syliin entisen pikku-pikku-pilkun. Rääpäleen kohdalla mietin pitkään, mutta kyllä se läski paskiainen oli Papu, kun Marjan kanssa aloitettiin matka kotia kohti. Joulun jälkeen kotimatka sujui takapenkillä ihmetellen sitä pientä punaista palleroa, joka kulki kaikkialle häntä uhmakkaasti pystyssä. Sylissä urhea pieni pentu nukkui suloisena keränä. Edelleen se kiipeää syliin ja makaa sylissä selällään rapsutettavana aivan kuin äitinsä.
Herra Papu 7 vkoa, hauska tavata!
Ensimmäisenä iltana Papu antoi pienen esityksen huutaen ruokaa kurkkusuorana. Pikku kettuni tuntui jo alusta asti olevan täynnä itseluottamusta, niin rohkeasti se meni tutustumaan jännittäviinkin asioihin! Verrattuna Ossiin suurin ero noissa kahdessa on se, että Papu keksii itselleen puuhaa kotona. Ossi on aina leikkinyt ihmisen kanssa, muuten ei niinkään. Papu saattaa leikkiä pallolla itsekseen tuntikausia, niin että olen sitä ryhtynyt jo rajoittamaankin. Siispä yhdessä leikkimistä on harrastettu pennusta asti. Tämä on tuonut esiin Pavun uskomattoman työinnon. Sen silmät tuntuvat syttyvän työnteon riemusta.
Herra Papu 16 vkoa, hauska tavata!
Häntä pystyssä Papu kulkee tänäänkin kaupungin katuja ottaen uteliaasti vastaan uudet seikkailut. Toivon, että meillä on niitä edessä useita!
Rakas suklaasilmäni, herra Papu 11kk, hauska tavata!
keskiviikko 4. marraskuuta 2009
Arkea, yllätyksiä ja ystäviä
Arki soljuu omalla tahdillaan eteenpäin, mutta aina väliin mahtuu jotain pientä...
Jos aloitetaan sunnuntaista, jolloin illan viimeisestä pikaiseksi tarkoitetusta ulkoilusta tuli vahingossa riistatreeni. Raahauduin kotiin päivystyksestä hieman ennen vuorokauden vaihtumista ja nappasin koirat ulos vielä pikaisesti ennen vastaamista nukkumatin kutsuun. Talon seinustalla pojat pysähtyivät kovasti haistelemaan. Koska jalka ei noussut, hoputin poikia eteenpäin, sillä seurauksella, että Ossi nappasi maasta tumman mytyn mukaansa ja lähti painamaan eteenpäin Pavun pomppiessa vieressä. Se mytty oli pulu! Siis kuollut ja siksi oiva noudettava. No, ei ollut emännällä enää käytettäviä aivosoluja toiminnassa eli menin pikaisesti käymään koirapuistossa ja ajettelin miettiä sitten siellä mitä tehdä tälle 'aarteelle'. No heti kun pojat pääsivät irti alkoi mahdoton ralli, kun Ossi yritti paeta Papua, joka tahtoi aarteen itselleen. Siinä minä sitten yritin hieman herätellä aivotoimintaa seisten keskellä koirapuistoa poikien painaessa rallia ympärilläni. No loppuen lopuksi pyysin ensin Pavun luokseni istu-käskyn alle ja sitten otin Ossilta palautuksen. Papu sai lopuksi tehdä yhden palautuksen ennen kuin pulu pääsi roskiksen lepoon. Moisen seikkailun jälkeen olikin hyvä vetää sikeitä...
Muuten tällä viikolla on tullut ajeltua metsään kahdesti. Eilen aamulla hurautin poikien kanssa tuulettumaan Sipoon koirametsään. Kun lenkki kulki pellolla otin pojat käskyn alle istumaan ja heitin pallon viereiselle pellolle. Pojat pääsivät sitten vuorotellen etsimään pallon. Ihan mukavasti siedettävästi malttoivat pojat odottaa omaa vuoroaan. Sanoisin melkein, että Papu paremmin kuin Ossi. Mutta Ossi tasapainotti löytämällä pallon paljon paremmin. Ossi paitsi paikallisti alueen paremmin, myös pysyi paremmin paikallistamallaan alueella. Pavulla jalat vievät hetkessä eteenpäin. Lisää treeniä siis...
Ja sitä tuli tänään, kun Anna&Sakke seuranamme suuntasimme Nuuksioon. Täytimme ennen lenkkiä kaksi hakuruutua niin, että niiden välissä oli polku. Ensin Ossi pääsi työhön yksin hakien hyvin lähetetystä suunnasta. Lähetyksissä siis kuljin polkua pitkin ja lähetin koiran vuoronperään eri puolille töihin. Ossin haettua riittävästi täytimme ruudun uudestaan. Sitten töihin pääsivät nuoremmat eli Sakke ja Papu pääsivät töihin vuorotellen. Ensin minä lähetin Pavun toiselle puolelle, jonka jälkeen Sakke pääsi töihin toiselle puolelle. Näin lähetellen kuljimme polkua pitkin vaihtaen välissä lähetyspaikkaa ja puolia. Kokonaisuudessaan toisella puolella oli 6 ja toisella 7 damia ja näistä jälkimmäiset olivat pentu/minidameja nenän käytön tehostamiseksi. Ja voisin todeta, että hienosti tekivät pojat töitä! Kuuliaisesti ja toisesta häiriintymättä, mikä on mun mielestä pienelle koiralle iso juttu... Viimeinen minidami haettiin yhdessä Pavun kanssa. Ja sitten vuorossa olikin mukava lenkki, jonka jälkeen takaluukun väki oli varsin rauhallista! Kiitos seurasta Anna!!!
Jos aloitetaan sunnuntaista, jolloin illan viimeisestä pikaiseksi tarkoitetusta ulkoilusta tuli vahingossa riistatreeni. Raahauduin kotiin päivystyksestä hieman ennen vuorokauden vaihtumista ja nappasin koirat ulos vielä pikaisesti ennen vastaamista nukkumatin kutsuun. Talon seinustalla pojat pysähtyivät kovasti haistelemaan. Koska jalka ei noussut, hoputin poikia eteenpäin, sillä seurauksella, että Ossi nappasi maasta tumman mytyn mukaansa ja lähti painamaan eteenpäin Pavun pomppiessa vieressä. Se mytty oli pulu! Siis kuollut ja siksi oiva noudettava. No, ei ollut emännällä enää käytettäviä aivosoluja toiminnassa eli menin pikaisesti käymään koirapuistossa ja ajettelin miettiä sitten siellä mitä tehdä tälle 'aarteelle'. No heti kun pojat pääsivät irti alkoi mahdoton ralli, kun Ossi yritti paeta Papua, joka tahtoi aarteen itselleen. Siinä minä sitten yritin hieman herätellä aivotoimintaa seisten keskellä koirapuistoa poikien painaessa rallia ympärilläni. No loppuen lopuksi pyysin ensin Pavun luokseni istu-käskyn alle ja sitten otin Ossilta palautuksen. Papu sai lopuksi tehdä yhden palautuksen ennen kuin pulu pääsi roskiksen lepoon. Moisen seikkailun jälkeen olikin hyvä vetää sikeitä...
Muuten tällä viikolla on tullut ajeltua metsään kahdesti. Eilen aamulla hurautin poikien kanssa tuulettumaan Sipoon koirametsään. Kun lenkki kulki pellolla otin pojat käskyn alle istumaan ja heitin pallon viereiselle pellolle. Pojat pääsivät sitten vuorotellen etsimään pallon. Ihan mukavasti siedettävästi malttoivat pojat odottaa omaa vuoroaan. Sanoisin melkein, että Papu paremmin kuin Ossi. Mutta Ossi tasapainotti löytämällä pallon paljon paremmin. Ossi paitsi paikallisti alueen paremmin, myös pysyi paremmin paikallistamallaan alueella. Pavulla jalat vievät hetkessä eteenpäin. Lisää treeniä siis...
Ja sitä tuli tänään, kun Anna&Sakke seuranamme suuntasimme Nuuksioon. Täytimme ennen lenkkiä kaksi hakuruutua niin, että niiden välissä oli polku. Ensin Ossi pääsi työhön yksin hakien hyvin lähetetystä suunnasta. Lähetyksissä siis kuljin polkua pitkin ja lähetin koiran vuoronperään eri puolille töihin. Ossin haettua riittävästi täytimme ruudun uudestaan. Sitten töihin pääsivät nuoremmat eli Sakke ja Papu pääsivät töihin vuorotellen. Ensin minä lähetin Pavun toiselle puolelle, jonka jälkeen Sakke pääsi töihin toiselle puolelle. Näin lähetellen kuljimme polkua pitkin vaihtaen välissä lähetyspaikkaa ja puolia. Kokonaisuudessaan toisella puolella oli 6 ja toisella 7 damia ja näistä jälkimmäiset olivat pentu/minidameja nenän käytön tehostamiseksi. Ja voisin todeta, että hienosti tekivät pojat töitä! Kuuliaisesti ja toisesta häiriintymättä, mikä on mun mielestä pienelle koiralle iso juttu... Viimeinen minidami haettiin yhdessä Pavun kanssa. Ja sitten vuorossa olikin mukava lenkki, jonka jälkeen takaluukun väki oli varsin rauhallista! Kiitos seurasta Anna!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)