Viikonloppuna onneksi lauantaita piristi reilun tunnin metsälenkki kahden juoksukaverin, Akun ja Rimin kanssa. Paradoksaalisesti Papu kuitenkin tuntui tuosta juoksemisesta vasta lämpeävän... Sunnuntaina ajelin Inkooseen katsomaan valmennusringin touhuja. Pojat olivat mukana, kun ajattelin poiketa samalla reissulla lenkille. Lenkki tulikin tehtyä ja Pavun kanssa tuli käveltyä enemmänkin pitkin poikin, kun treeneissä ammuttiin, mikä ei ihan ole niitä Ossin lempijuttuja. Koska en halunnut Pavun ottavan tässä mallia enostaan, otin Pavun autosta ja kiertelin ympäriinsä. Papu kyllä huomioi ampumisen, muttei osoita merkkeä pelosta ja ampuminen ei vaikuta keskittymiskykyyn tai toimintakykyyn. Ossin jälkeen haluaisin kuitenkin päästä treenaamaan ampumistakin paljon enemmän. Haluaisin muutenkin päästä treenaaman enemmän...
Ennen kotiin lähtöä Papu pääsi harjoittelemaan lyhyesti ykkösmarkkeerausta pellolla (kiitokset Kelmin emännälle!) ja leikkimään hieman Chilin ja tulisen tyttökaverinsa Roxyn kanssa, jonka vauhdissa Pavulla olikin pysymistä! Ja tämän jälkeen koirat vetivätkin onnellisesti sikeitä emännän marssiessa ylioppilaitten soihtukulkueessa...
Tänäänkin riitti ohjelmaa, kun molemmat pojat pääsivät rokotuksille. Ossi tosin sai vain kennelyskärokotteen ja kehuja hyvästä kunnostaan. Ossi ei paljoa jännittänyt eläilääkärillä, vaan tyynesti otti vastaan kaiken mitä eteen tuli. Papu sen sijaan nojasi kättäni vastaan hieman epäillen, vaikka tet-harjoittelussa ollut naapuritalon tyttö sai pikku ketun aivan onnesta soikeaksi rapsutuksillaan. Hienosti 'pienikin' (painoa 21,9kg!!! vertalun vuoksi sanottakoon, että ossi painoi tasan kilon enemmän eli 22,9kg. molemmilla siis sama painonnousu verrattuna edelliseen punnitsemiseen eli kiireisellä syksyllä voi olla yhteys tähän. Saattaapi olla dietti edessä...) kuitenkinkin piikit kesti, vaikka eläinlääkärimmekin totesin Pavun olevan vielä ihan pentu. NYCistä palattuani olen huomannut Pavun silmien rähmivän aamuisin ja aavistuksen punoitustakin olen ollut havaitsevinani, joten eläinlääkärimme kurkkasi vilkkuluomen alle ja ei epäilystäkään; tulehdushan siellä. Tulehdus oli sen verrän ärhäkän näköinen, että Papu pääsee nauttimaan kortisonitippojen laitosta pariksi viikoksi. Silmätulehduksethan ovat tyypillisiä nuorten koirien vaivoja. Ossi ei onneksi moisista ole kärsinyt, eikä tätäkään olisi huomattu, jos en olisi oireita kotona huomannut tarkkailla. Mutta onneksi ei ole suunnitelmia koerintamalla vähään aikaan muutenkaan!
Muuten Papu on elämänsä kunnossa ja varmasti sukua kengurulle (tiedoksi vain rakkaille sukulaisille... ;D ). Tänään herra suvaitsi pompata ilman vauhtia pentuportin yli! (korkeus 84cm) Ei paljon esteet pidättele tuota pientä herraa...
Niin ja laitetaas tähän perään vielä muutama kuva, jotka sain serkultani. Kuvat on otettu yhteiseltä metsälenkiltämme viime viikolla. Kiitos Anna!
Niin ja laitetaas tähän perään vielä muutama kuva, jotka sain serkultani. Kuvat on otettu yhteiseltä metsälenkiltämme viime viikolla. Kiitos Anna!
Järjestyksessä vasemmalta oikealle Ossi 6v, Papu 1v ja Helmi 8v. Ja kuva miksi kuva ei ole täysin tarkka? Koska Papu antoi kameralle pusun!
Kullanmuruni, Prrrrkele ja SssssssaaTana (no ei oikeesti!)
Pavulla ja Helmillä on yhteinen aarre...
Häntä näyttää pitkältä? Se on pitkä. Ja aina liikkeessä... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti