Äiti ajoi viikonloppuna maalle ja tarjoutui ottamaan Ossin mukaansa. Vaarini kyselee aina Ossin perään ja muutenkin Ossi nauttii olostaan mökillä, missä se eleli pikkupentuna ensimmäiset viikkonsa meidän kanssa. En voinut olla tarttumatta mahdollisuuteen päästä kokeilemaan viikonloppua ihan kahdestaan Pavun kanssa. Tämä nyt sinänsä ei ollut ensimmäinen laatuaan, mutta tällainen laatuaika on sen verran harvinaista herkkua, että tilaisuus oli ehdottomasti hyödynnettävä.
Pojilla tosiaan on ollut hieman tylsempää, työn varastaessa valtaosan valveillaolosta arkipäivinä, joten hieman erilainen viikonloppu oli mukava piristys. Ossi lähti lauantaina äidin mukana, jolloin minä suuntasin ensin Pavun kanssa metsälenkille. Ajelimme Catin vieraiksi ja Papu sai lenkkiseurakseen aina yhtä iloisen Rastin. Pojat painelivat metsän tuoksujen perässä ja Papu ainakin näytti ihan kuin se ei olisi ikinä päässyt metsässä niin juoksemaan. Voi niitä ihania hajuja! ;)
Lauantai-illan Papu piti seuraa isälleni, minun juhliessa kurssikaverini valmistumista. Äidille olen velkaa yhden pienen (Pentikin) pehmonallen, kun isä ei ollut sulkenut työhuoneen ovea, mutta muuten ilta oli ilmeisesti kulunut varsin rauhallisesti. Tänään nukuimme Pavun kanssa pitkään (oi ihania sunnuntaiaamuja!). Vaikka pennut ovat maailman suloisimpia, niin kyllä rauhalliset aamut pidätyskykyisen punaturkin kanssa ovat tällaiselle aamu-uniselle täyttä kultaa! Papu kainalossa löhöilin rauhassa ennen kuin kampesin itseni ylös ja ulos ja kutsuin unisen karvaturrin mukaani... ;)
Lounaan jälkeen alkoikin tämän päivän suurin seikkailu eli matka kohti Kirkkonummea. Koska isä ajeli tänään mökille, jäin ilman autoa. Niinpä matkani tmi Redadictin nome-kurssille kulki VR:n avulla. Hieman kahden jälkeen tarkistin, että taskuissa oli namit ja kaulassa roikkui pilli ja astuin ulos ovesta Papu mukanani. Ensin ratikalla rautatieasemalle ja sitten junaan! Papu on kyllä ihanan rauhallinen matkakumppani, vaikka Pasilasta mukaan hypännyt utelias villakoira sai Pavun kurottelemaan kuonoaan. Kiltisti se kuitenkin malttoi makailla paikallaan pienellä huomautuksella. Asemalta seikkailin saamieni ohjeiden mukaan kyläilemään hetkeksi Redadictin linnakkeeseen, jonka jälkeen edessä oli ämpärillinen oppia.
Junassa ehdin jo maalailla mielikuvia kaameasta kakarasta ja tottelemattomasta teinistä, mutta Papu yllätti minut positiivisesti sikailemalla vain murto-osan siitä mihin olin varautunut. Kaikenkaikkiaan olen kyllä tyytyväinen siihen, kuinka kakaran pää kesti vieraan paikan, vieraat koirakot ja näistä koostuvan häiriön. Ilmeisesti jotain pohjaa on kuitenkin rakentunut tässä vähitellen! Treenit olivat ainakin meille oikein sopivia sekä aiheeltaan, että tasoltaan. Nyt odotetaan malttamattomasti seuraavaa kertaa! :)
Nyt Ossikin on jo palannut ilmeisen mukavalta mökkireissulta ja lattialla makaa kaksi onnellisesti sikeitä vetävää punaturkkia. Suloiset perkeleeni... <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti