Märkää!!!

Eilen pojat pääsivät pitkästä aikaan metsään. Ensin Papu pääsi hieman treenaamaan linjaa (markkeeraukset eivät oikein pysy hangella ja lumi tekee haun treenaamisesta hieman haastavaa). Tässä muutama ajatus:

1. Lähetys: syvältä. Papu lähtee pienestäkin käsimerkistä ja mä en osaa vaatia siltä mitään enempää. Se on tällä hetkellä jossain paukkunoudon ja hätäisen välimaastossa. Vaikka mä en edes tiennyt, että ohjauksesta voi saada paukkunoudon. Hmph.

2. Eteneminen linjalla: lujaa. Lujaa ja varmaa oikeestaan. Tästä mä tykkään. Pitkäkin matka menee aika varman näköisesti. Toki teen motivoituna, mutta motivaatioksi riittää esimerkiksi se, että joku muu noutaa samasta paikasta ensin. Ja vaikka välissä tekisi muuta, niin silti eteneminen on varmaa. Jes!

3. Paikantaminen: hyvin löytyy dami vähän piilostakin linjan päässä. Tosin kunnolla piilotettuja ei ole vielä haetettu, mutta lähihäku on kuitenkin vielä vasta treenausasteella.

4. Ottaminen: kivojahan ne damit on! Tosin muisiin itselle: ei vielä montaa samaan muistipaikkaan. Vaihtaminen on varmaa!

5. Palautus: ongelma. Iso ongelma. Vaati helkkaristi vahvistusta ja silti pukkiloikat ja kaartaminen on tavallinen näky. *piip*, *piip*, *piip*

6. Luovutus: hyvä. En tosin ole ihan varma haluanko palautuksen sivulle vai eteen, että avitan vartalolla jomman kumman paikan. Mutta pitäminen ja luovuttaminen on kyllä mun mielestä aika kivalla tasolla.

Mutta mulla on siis kaksi suurta ongelmaa: lähetys ja palautus. Katsotaan, mitä keksin näiden haasteden ratkaisemiseksi!

Muuten kokeilin muutaman taakselähetyksen ja nekin meni ihan mukavasti (paitsi palautus, joka vaatii joka harjoituksessa vahvistamista). Hitsit, kuinka sitä voikin niin toistaa samoja virheitä molempien koirien kohdalla? Ossin kanssa toi palautus oli yksi meidän suurimmista ongelmista ja vaati tosi pitkään vahvistamista. Ja nyt taas! Saakeli, kun oman käytöksen muuttaminen on vaikeeta! Kun palautus on mun mielestä oikein klassisia ongelmia koulutuksessa. Yhteistyössä. Mutta yhteistyö onkin se haastavin juttu...

Lenkki treenien jälkeen teki kyllä terää sekä koirille, että emännälle! Ossikin paineli hepulijuoksua polulla. Polulla siksi, että poikkeaminen polulta johti punaturkin uppoamiseen märkään lumeen. Sekin tuli kyllä nähtyä muutamaan otteeseen. Illalla kotona nukkui taas kaksi onnellista ja väsynyttä pikkukettua.

Tänään ei sitten olekaan tapahtunut kummempaa kuin että pojat saivat uudet hihnat ja kaulapannat ja Papu vielä hienon takin. Naapuri oli ostanut toiselle koiristaan kokoa liian pienen takin ja se oli Pavulle juuri passeli! Eli nyt Papu saa odotella treeneissä autossa hienossa vihreässä Hurtan fleecetakissa! Samainen naapuri oli myös ostanut molemmille koirilleen Hurtan vihreät hihnat ja kaulapannat, mutta päätynyt ostamaan uudet (punaisen ja sinisen) jotta narttu ja uros saivat eri väriset. Toinen hihnoista oli vielä sellaisellaa veto-osuudella varustettu eli kuin tehty vauhdikasliikkeiselle Pavulle!

Nyt mulla onkin sitten haasteena hankkiutua eroon kaikesta ylimääräisestä koiratavarasta, jota tosiaan on kertynyt viimeisen seitsemän vuoden aikana... Taitaa Hesyn kirppis saada suuren osan, mutta osaa voisi varmaan kaupata jossain huutonetissä tms. Koska mä olen nyt kuitenkin todennut pitkällisen harkinnan jälkeen, että kahden koiran omistaja ei välttämättä tarvitse kymmentä noutajatalutinta, neljää ketjukaulapantaa ja viittä nahkakaulapantaa, seitsemää kangashihnaa, neljää nahkahihnaa jne. Ei, vaikka nihin on luettu mukaan ne äidin omat hihnat mun koirille...