Hyvää Joulua

ja

Onnellista Uutta Vuotta!

P.S. Uuden vuoden lupauksia, tavoitteita ja suunnitelmia suunnitellaan pyhien verran siinä nukkumisen ja metsälenkkien välissä...

Arkistojen aarteita

Valokuvia selatessa löytyi tällainenkin aarre agility-teemaan sopien. Kuvassa varmaan noin 3 vuotiaat Kaboomerit vasemmalta Ossi (Jadored's Ozzy Kaboom), Raisa (J. Duckie Kaboom) ja Itu (J. Tiny Kaboom). Kuva on hieman tärähtänyt ja ikääkin on kuvan karvakuonoille kertynyt hieman enemmän. Tuo taisi muuten olla ensimmäinen kerta, kun olen kokeillut agilityä! Sarianne varasi agility-hallin meille, kun satuin olemaan Tampereen suunnalla ja menimme Ossin kanssa ihailemaan siskojen taitoja ja kokeilemaan hieman itsekin. Hauskaa oli, sen muistan! Kiitos Sarkku tästä muistosta! :)

Agiliitoa!

Keskiviikkona päästiin meille onnellisten sattumien kautta kokeilemaan taas pitkästä aikaa agilityä kilpailevien ryhmän treeneihin. Oli todella hauskaa! Pavun kanssa on kyllä helppo vain ottaa ja mennä kokeilemaan melkein lajia kuin lajia... Kakara sai kehuja keskittymiskyvystään, se kun ei lähde kiehumaan vaikka täysillä tekeekin. Irtoamista pitäisi vain hieman treenata lisää. Mutta kepitkin meni yllättävän vähillä avuilla! Nyt vain toivon, että pääsen jatkamaan tämän lajin parissa talvikautta! Mutta suuri kiitos Cati tästä mahdollisuudesta!

Arkiston pohjalta

Kun aikaisemmin ei ole ehtinyt, niin nyt lumen tultua voi yrittää käydä läpi kesän valokuvia. Seuraavat ovat otoksia neljän naisen ja kolmen koiran seikkailusta Karhunkierroksella. 

 Nelijalkaiset seikkailijat eli vasemmalta katsottuna Samu (Siipiveikon Telkäntuho), Geri (Trindy's Yes For Sure) ja Papu

 Maisemaa matkan varrelta.

 Teltta koottu ensimmäisenä iltana.

 Päivän vaellus takana...

Mamman pieni kultamuru! 

'Niin, kuinka pitkään pitää poseerata?' 

 Riisitunturilla

 Pientä pönötystä tunturissa.

Marraskuun kuva...

...pahasti myöhässä:

Eli herra Papu 5 viikkoa. Tällä päivämäärällä ikää on jo 3 vuotta kuukausi ja kolme päivää!

BH Papu!

Tämä syksy on vierähtänyt ohi nopeammin kuin osasin ikinä arvatakaan. Muutto ja uusi työ ovat pitäneet kiireisenä ja pimeät illat rajoittaneet harrastamista. Pimeyteen tuskastuneena piti järjestää edes jotain ohjelmaa ja niin päädyin ilmottautumaan 5 kerran BH-kurssille. Papu on ainakin Ossiin verrattuna mielestäni varsin kuuliainen mutta minä olen kertakaikkisen surkea yksityiskohdissa ja niiden hiomisessa ja seuraamista en ole osannut opettaa kunnolla oikein missään vaiheessa. En itseasiassa vieläkään itse tiedä mitä käskysanaa oikeastaan tykkäisin käyttää... Eli lisäoppi ohjaajalle oli ja on tarpeen!

Noooh, mitäs sitten kävikään? Ekalla kerralla kuuntelin korvat punaisena, mitä kaikkea teenkään ihan hullusti- ja kummasti koiran seuraaminen parani!  Ei sitten mennyt kuin muutama päivä, kun puhelin soi illalla... Kouluttajamme ilmoitti meidät BH-kokeeseen! Että ei muuta kuin ilmottautumista rustaamaan... Parissa viikossa sitten opeteltiin täyskäännökset vasemmalle, luoksetulo eteen ja minä pänttäsin kaaviota. Koe oli 4.12. Hyvinkäällä - ja läpi meni niin että heilahti! Sää oli kyllä taas hieman haastava ja hain mutaisella, märällä ruohokentällä paikalla makuun tärisevänä suorittaneen papuseni kaaviota suorittamaan numerolla 2. Seuraamisessa paikka hieman seilasi mutta tuomarin sanoin, Papu seurasi iloisena ja innokkaana. Liikkeestä istumisen varmistin vilkaisulla ja maahanmenoakin hieman varmistelin. Se mutavelli kun ei ollut mikään kaikista mukavin alusta noiden liikkeiden suorittamiseen... Ja luoksettulossa Papu tuli hieman vinosti eteen (heh, ei kovasti yllättänyt). Mutta kaiken kaikkiaan olin kyllä kovin tyytyväinen pikkukettuun! Kaupunkiosuudessa ainut ongelma oli hieman pihalla oleva ohjaaja, jonka keskittyminen alkoi jo vallan pettää... :D

Tästä innostuneena kävimme tänään paikkaamassa yhtä sairastunutta PK-hakua treenaamassa. Papu tykkäsi! Minä jään nyt hieman miettimään, montako lajia voi vapaa-aikarajoitteinen moniottelija hamstrata harrastusten listalle...

Nro 2

Kaikenlaista on tullut kesällä tehtyä mutta yksi asia on pysynyt samana: me MELKEIN onnistutaan!

Osallistuin Pavun kanssa tolleri-joukkueeseen SNJ:n mestaruuskokeessa heinäkuun alussa. Päivä oli todella aurinkoinen ja kuuma ja Papu olikin melkein unessa, kun menimme paikallamakuuseen. Ja väsymys näkyikin sitten siinä, että tarvittiin kaksi käskyä ennen kuin tollo taipui maahan ja lösähti siihen sitten suoraa lonkka-asentoon. Tästä menikin sitten heti 3 pistettä... Onneksi pääsin uittamaan Pavun ennen yksilösuoritusta, joka menikin jo paljon paremmin PAITSI... Liikkeestä seisomisessa Papu iski pehvan maahan ja istui kauniisti minua odottamaan. Sama istuminen näkyi myös hypyssä... Eli muuten hyvät pisteet eivät riittäneet 'kuin' 2-tulokseen. Päivästä jäi kuitenkin hyvä mieli kiitos yhteistyöstä tulleen 10:n ja joukkueemme hopea-sijan!

Saman viikon viikonloppuna edustimme jälleen tolloja mutta eri lajin eli agilityn parissa AgiRodussa! Aurinko seurasi meitä tuollakin mutta hauskaa oli! Virallista tulosta emme saaneet, koska joukkueemme jäi sairastapauksesta johtuen vajaaksi. Mutta ehkä ensi vuonna! :)

Seuraava 2:nen tuli SSN:n mejäkokeesta, jossa Papu jäljesti suomaisessa maastossa sekä minun, että tuomarin mielestä oikein hienosti. Aina siihen asti, kunnes 10m ennen kaatoa ojan pohjalla olleet tuoreet peuranjäljet veivät liian lähelle tietä niin, että tuomarin piti kutsua meidät takaisin:

'Ohjattu lähtö, alkaa reipasvauhtinen maa- sekä ilmavainuinen jälkityö. Koira etenee aivan jälkiuraa pitkin lukuunottamatta muutamaa tarkistusta jäljen sivuilla. Ensimmäinen kulma lenkillä takaa, toinen tarkasti. Molemmat makaukset koira merkkaa hienosti pysähtymällä ja nuuhkimalla. Kymmenen metriä ennen kaatoa koira vaihtaa verijäljen sorkan jälkiin eikä palaa, hukka. Uusi alku suoraan kaadolle, jota nuoli. Reipas jälkipari, jonka hienon suorituksen pilasi lopun harmittava erhe.' 38p. AVO2

Ja tuon viittauksen reippaaseen jälkipariin otan kyllä lähinnä itselleni, sillä upposin kyseisen jäljen ensimmäisellä osuudella kolmasti ojaan ja kävelin loppujäljen hyvin vedellä täytettyjen saappaiden kanssa...

Ja viikko mejäkokeesta piti vielä mennä kokeilemaan onnea toko-kokeeseen Köyliöön, jossa Papu teki upeasti kaksi liikkeestä maahanmenoa yhdistettynä pieniin muihin virheisiin saaden jälleen 2-tuloksen.

Eli 2 on meidän numero tänä kesänä! Onneksi harrastaminen on hauskaa, niin ei niin harmita... Mejäkokeessakin riemuitsin lähinnä siitä, että pääsimme jäljen pian loppuun niin, että sain tyhjentää saappaani! :P

Mielenkiintoinen Hellepäivä eli Papu MH-kuvauksessa

Viikonloppu hurahti tuttuun tapaan tollerileirillä taippariryhmää kouluttaessa ja hauskaa oli! Helteen toki koettelivat sekä koiran, että ohjaajan turnauskestävyyttä mutta sanoisin, että selvisimme hienosti :)

Sunnuntailta treenaaminen kuitenkin jäi, sillä Papu mahtui mukaan leirin yhteydessä järjestettyyn MH-kuvaukseen. Videollekin suoritus saatiin, tosin sitä en vielä ole itsekään nähnyt. Mutta kaikenkaikkiaan mun mielestä ihan Pavuksi tunnistettava kuvaus, eikä mikään osio oikeastaan suuremmalti yllättänyt muuta kuin, että haamuilla uskoisin helteen vaikuttaneen jnk verran kyllä innokkuuteen tutustua haamuihin. Siinä kun Papu vain seisoi metrin päässä minusta ja haamusta ja läähätti. Selvästi otti kontaktia vasta haamun ja minun kannustuksesta ja silloinkin Pavuksi varsin väsyneesti. Mutta tässä siis kuvauksen tulos:

KONTAKTI
Tervehtiminen 4 (ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen)
Yhteistyö 4 (lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostunut TO:sta)
Käsittely 3 (hyväksyy käsittelyn)

LEIKKI
Leikkihalu 5 (leikkii-aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen)
Tarttuminen 4 (tarttuu heti koko suulla)
Puruote ja taisteluhalu 3 (tarttuu, vetää vastaan, mutta irroittaa ja tarttuu uudestaan/korjailee otetta)
*Papu siis irroitti leikittäjän uhatessa eli pysäyttäessä leikin ja tuijottaessa koiraa ja tarttui uudestaan kiinni leikin jatkuessa

TAKAA-AJO
1.kerta 4 (aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saalille)
2. kerta 4 (sama kuin edellä)

TARTTUMINEN
1. kerta 3 (tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä)
2. kerta 3 (sama kuin edellä)

AKTIVITEETTITASO 3 (tarkkaavainen, enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja)

ETÄLEIKKI
Kiinnostus 3 (kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja)
Uhka/agressio 1 (ei osoita uhkauselkeitä)
Uteliaisuus 4 (saapuu avustajan luo epäröiden tai viiveellä)
Leikkihalu 5 (tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudestaan)
Yhteistyö 1 (ei osoita kiinnostusta)

YLLÄTYS
Pelko 3 (väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista)
Puolustus/agressio 2 (osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä) *Pavun pravuuri eli komea ilmoitushaukku :)
Uteliaisuus 2 (menee haalarin luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa)
Jäljelle jäävä pelko 2 (pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla)
Jäljelle jäävä kiinnostus 3 (pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla)

ÄÄNIHERKKYYS
Pelko 5 (pakenee enemmän kuin 5 metriä)
Uteliaisuus 1 (ei mene katsomaan)
Jäljellejäävä pelko 3 (pieni niiaus tai nopeudenvaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen)
Jäljellejäävä kiinnostus 1 (ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan)

AAVEET
Puolutus/agressio 1 (ei osoita uhkauselkeitä)
Tarkkaavaisuus 3 (tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista)
Pelko 1 (on ohjaajan edessä tai sivulla)
Uteliaisuus 1 (menee katsomaan kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois)
Kontaktin otto aaveeseen 3 (vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin)

LEIKKI 2
Leikkihalu 4 (leikkii-aloittaa nopeasti ja on aktiivinen)
Tarttuminen 3 (tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampaillaan)

AMPUMINEN 2 (häiritsevyys lisääntyy leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen väliinpitämätön)

Eli siis minusta ihan Pavun näköinen luonnekuva. Se mikä ehkä vähän yllätti mutta myös selittää paljon, oli Pavun yhteystyöhalun puute etäleikkijään. Kun Papu oli saanut patukan/rievun, se vei sen etäleikkijän takana olevaan heinikkoon ja jätti sinne. Tämän jälkeen etäleikkijä ei enää kiinnostanut. Toisaalta en tiedä mikä tässä minua yllätti! Papu on pikkupennusta asti leikkinyt mielellään itse ja sen ensireaktio pentudamillakin oli, että 'vienpä tämän tuonne toiseen suuntaan ja leikin tällä itse!'. Eri tavalla kuin Ossi, joka jo pentuna osoitti yhteistyötä tuomalla pentudamin takaisin syliin... Ja en nyt löytänyt Ossin MH-testin lomaketta mutta muistelisin, että se palasi etäleikkijän luokse leikkimään. Mutta selittää vähän, miksi Pavun kanssa on ollut haasteita juuri sen palautuksen kanssa! Ja on edelleen! :D

Haamuilla veikkaisin myös väsymyksen vaikuttaneen Pavun kiinnostuksen puutteeseen ja myös jälkimmäisestä leikkiosiosta tuomari spekuloi myös helteen vaikutusta leikkihalun laskuun. Itse uskon eniten yhdistelmään kahdesta, helle ja testin jännittävät osiot yhdessä varmasti hieman painoivat leikkimotivaatiota, joka siis kuitenkin säilyi varsin hyvänä. Niin kuten luonnekuvaaja siinä totesi, että Pavulle jäi hieman mieleen sekä haalari, että räminälaite. Tämä pehmeys ei kyllä yllättänyt, sillä olen jo tähän mennessä todennut Pavun oppivan hyvin nopeasti (myös ne pahat tavat :p ) ja saman on todennut viimeksi agilitykouluttajamme edellisissä agilitytreeneissä!

Mutta tulkitsen siis omistavani koiran, joka on innokas leikkimään, omaa hitusen uteliaisuutta mutta vaatii yhteystyön esiin saamiseksi motivointia. On hitusen pehmeä mutta paineita ei pahemmin ota ja ampumiseen suhtautuu kiinnostuneena, kuten kunnon noutaja kerrassaan. Koira minun makuuni! :)

Hellettä ja hätäilyä

Tänään oli jo muutenkin tiedossa vauhdikas ilta, joka muuttui aikataulutaan vain tiukemmaksi työpäivän venyttyä luvattoman pitkäksi. Mutta me ehdimme!

Ensin suuntasin molemmat pojat mukanani Auran nuuskujen agility-mestaruuteen, missä starttasin Pavulla mölliradalla. Rata sujui vauhdikkaasti mutta yksi rima tippui kiitos epäedullisen lähestymiskulman. Meno oli kuitenkin vauhdikasta ja minäkin sain juosta. Tosin sen jälkeen yskinkin seuraavat puolituntia, kiitos kevätflunssan... Pavun Diiva-sisko esitti taas mallisuorituksen nollaradalla!

Suoraa Pavun radan jälkeen jatkoin nome-treeneihin, joissa oli tänään teemana vesiohjaukset ja -markkeeraukset. Oikein mallikkaasti jaksoi Papu vielä agikisan jälkeen! Ja nyt onkin jaloissa pari väsynyttä tolloa... :)

Kesä!

Ja kesän avaus näyttelyllä. Suuntasimme helatorstaina kohti Toijalaa Maijan&Diivan kanssa. Itse olen vallan surkea näyttelyissä kävijä mutta mukavassa seurassa on kehän laidalla istuskelu varsin siedettävä päivän viete. Varsinkin kun sää suosii, niin kuin se torstaina teki! Hienoinen miinus oli kyllä kehän aikainen alku, sillä tollerikehässä oli mukana harjoittelija-arvostelija, jonka vuoksi kehä alkoi jo klo 9. Ensimmäisenä meidän 'laumasta' kehään painelin Pavun kanssa, josta Tiina Illukka sanoi seuraavaa:

Erinomainen tyyppi, koko ja mittasuhteet. Toivoisin hieman enemmän ?. Pää saisi olla kuono-osastaan pidempi. Kaunis kaula, hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut, vahvat raajat. Rennot ranteet. Oikean muotoinen rintakehä, kauniit liikkeet, häntä saisi olla suurempi. Erinomainen väri ja karva.

Kirjainyhdistelmänä KÄY ERI/ KÄK 1. Olen tässä naureskellut viimeiset viikot sitä, kuinka näyttelyyn ilmoittaminen on kyllä todella paras keino päästä eroon turkista. Papu on nimittäin varsin tehokkaasti lahjoittanut turkkiaan nurkissa pyöriville villakoirille, mikä todella näkyy häntää myöten. Mutta muuten olen kyllä oikein tyytyväinen niin arvosteluun, kuin Pavun esiintymiseenkin. Se ehkä alkaa vähitellen kasvaa aikuiseksi! :p

Yhden valioluokan uroksen pyörähdettyä kehässä oli Ossin vuoro korkata veteraaniura seuravalla kuvauksella:

Erinomainen tyyppi, koko ja mittasuhteet. Saisi olla ryhdikkäämpi. Toivoisin pidemmän kuono-osan. Hyvä kaula, hyvät kulmaukset ja luusto. Oikean muotoinen rintakehä. Leveät etuliikkeet, hyvät sivuliikkeet. Selkälinja saisi olla suorempi.

Ja Ossi muokkasikin sitten päivän ohjelmaa seuraavalla kirjainyhdistelmällä: VET ERI SA, VEK1, PU3, vara-SERT, VET-ROP! Tottakai piti sitten isoon kehään osallistua! Siellä ei sinäänsä mitään enää saavutettu mutta Ossi sai paljon nameja vain seisomalla eli papparainen viihtyi vallan mainiosti...

Myös Diiva esiintyi oikein mallikkaasti ollemalla myös erinomainen rotunsa edustaja ja vallan Sertin Arvoinen eli AVO ERI/2 SA ja PN3! Hyvä Diiva! :)

Näyttelypäivän venyminen olisi saattanut olla jaksamista koetteleva kokemus varsinkin kun tollerikehä oli ohi reilussa tunnissa. Mutta me keksimmekin muuta ohjelmaa ja suuntasimme Maijan ja koirien kanssa Valkeakoskelle tapaamaan pientä Nevaa perheineen. Siipiveikkojen kauniissa kodissa nautitut 'päiväkahvit' ja metsälenkki olivat omiaan piristämään näyttelypäivää.

Näin mukavan päivän jälkeen voisi melkein alkaa suunnitella seuraavaa! :)

Kevät!

Treenipellot ovat ihanasti vapautuneet lumen ikeen alta mutta vielä en ihan ole ehtinyt tästä niin nauttia. Työt pitävät kiireisenä ja vapaa-ajasta tuntuu suurempi osa kuluvan haravan varressa kuin treenimetsässä... Treenimotivaatiota kävin hakemassa UMN:n IWT-koulutuksessa viime sunnuntaina ja päivä toimi kyllä siinä. Sekä onnistumisia, että epäonnistumisia tuli kerättyä ja treenattavaa löytyy kyllä! Suurimpana läksynä oli kasvattaa koiran motivaatiota tehdä töitä minulle ja perusasiat nousuvat jälleen kunniaan. Ja niitähän tässä sitten kerrataan!

Treeniseura otetaan riemulla vastaan eli jos kiinnostaa, niin viestiä vain tulemaan! :)

Epistä

Tänään osallistuin Pavun kanssa sekä minun, että Pavun elämän ensimmäisiin epävirallisiin agilitykisoihin. Kisasimme mölliluokassa makseissa yhden hyppyradan. Unohdin radan kolmannen esteen jälkeen, jonka jälkeen loppuradasta en oikein muista mitään. Papu näytti hieman hämmentyneeltä ehkäpä mutta sieti virheeni oikein hienosti ja päädyimme nolla-radalla sijalle neljä. Meno oli kannustusjoukkojen (äiti ja Maija Diivan kanssa) mukaan hidasta. Tai siis Papu oli mennyt juuri samaa vauhtia kuin mitä minä, mikä kuulemma Pavulle näytti hyvin hitaalta... Mutta ehkä minä alan saada jossain välissä ohjauksen sellaiseksi, etten ihan kamalasti hidastaisi Pavun menoa! Ainakin mahdollisuudet tätä on opiskella, sillä saimme harjoituspaikan mölli-ryhmästä. :)

Treenaamista on vähän muidenkin lajien kanssa aloiteltu. Viime kuun puolella pääsin ottamaan osaa Nome-valmennusringin koulutukseen Jyväskylässä ja maanantaina olin ensimmäistä kertaa Pavun kanssa Tuomisen Katin nome-kurssilla.

Niin ja tässä välissä olen minäkin ehtinyt koulutusta hankkimaan! Viime viikonlopulta tuli Uuraisten reissusta kotiin tuomiseksi todistus suoritetusta nou/nome-koulutusohjaaja-kurssista. Viikonloppu piti sisällään oikein ajatuksia herättäviä keskusteluja ja uusia ideoita tuli roppakaupalla, samoin kuin uusia tuttavuuksia harrastuksen parista. Eli oikein onnistunut viikonloppu!

Kumipallona luokses pompin, hei!

Viimeiset kuukaudet ovat olleet hieman hiljaiseloa minun paetessa pakkasia etelän aurinkoon lähes kuukaudeksi ja viikot ennen lähtöä ja lähdön jälkeen ovat kuluneet kuin siivillä... Nyt viikonloppuna ajelin Oravasaareen valmennusringin koulutukseen ja kummasti siinä ajellessa tuli vahva usko siitä, että kesä on tulossa. Ja tietysti treenitkin nostivat taas hankien alle hautautuneen treenimotivaation pintaan, mikä vielä osaltaan ruokkii kesän odotusta. Nyt täytyy vaan pitää pää kylmänä ja keskittyä perusteiden vahvistamiseen tuossa noutopuolella...

Agility on ollut säännöllisin harrastuksemme läpi syksyn ja talven. Ensin alkeiskurssin ja sittemmin alkeisjatkokurssin muodossa. Ikävä kyllä matkusteluni vuoksi lähes kolmasosa kerroista on jäänyt välistä. Tätä ei kuitenkaan huomannut tänään kurssin leikkimielisessä loppukokeessa, jossa Papu pomppi toiselle sijalle virheettömällä radalla! Radalta toki puuttuivat kontaktiesteet ja kepit mutta se ei vähentänyt jännitystä! Suurin jännityshän oli siis se, miten mä selviän... Papu kun on siitä mukavan suora, että se tekee juuri niin kuin sitä pyytää tekemään. Siis niissä asioissa, mitkä se osaa. Minä olenkin se, joka treeneissämme saa aina kasan korjattavaa. Viimeksi valittelin pavun rauhallista tahtia ja sain kuulla sen johtuvan vain siitä, että Papu seuraa ohjaamistani niin tarkasti, ettei mene nopeampaa kuin mitä minä ohjaan. Lopputreenistä minulla oli hiki... :P

Metsälenkki maalla

Tänään Maija&Diiva tulivat lenkkiseuraksi ja suuntasimme peruslenkillemme, kuten aina aikaisemminkin. Sisarukset painelivat menemään minkä kintuistaan kerkesivät, minun ja Maijan parantaessa maailmaa. Lenkki sujui oikein leppoisasti, kunnes keksimme suunnata vielä hieman eri suuntaan jatkaaksemme mukavaa lenkkiä. Ja pian huomasinkin koirieni puuttuvan. Diiva tuli kauniisti kutsusta luokse, mutta jätkät loistivat poissaolollaan, kunnes jostain kauempaa alkoi kuulua haukahduksia. No eihän sitä auttanut kuin mennä katsomaan, että mitä ne pojat tällä kertaa... Saadessani näköhavainnon pojista, hypähti Papu ojanpenkasta ja lähti juoksemaan tietä kauemmas. Ossi oli edelleen ojan pohjalla ja pelästyin havaitessani siellä jotain tummaa. Minun päästessä lähemmäs, ponkaisi Ossi ojasta ja juoksi kohti vuoroin kantaen, vuoroin raahaten tummaa möykkyä, joka pian paljastui metsäkauriin lähes syödyksi raadoksi... Ah, tätä maalaiselämää! Niin ja pian selvisi syy, miksi Papu juoksi tietä poispäin: meillä ei ihan vielä ole palautukset täysin kunnossa kauriinruhosta irtikiskaistun sorkan kanssa...

Myöhemmin selvisi, että kyseessä on ilmeisesti Ilveksen saalis, joka oli löytynyt jo maanantaina. Naapuri oli luullut, että se oli jo pois haettu, kun se oli kuulemma tieltä kadonnut mutta ilmeisesti Ilves oli vain siirtänyt aarteensa parempaan talteen, josta minun suuret petoni sen uudestaan löysivät ja toivat kiltisti jälleen näköisälle.

On tämä lenkkeily maalla kyllä jännittävää! Saas nähdä mitä huominen tuo mukanaan... ;)

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Ihan ensiksi kiitokset kaikille Pavun voinnista kyselleille. Jätkä ei ole sitten sen yhden perjantain ontunut ja emäntä on oppinut kunnollisen lämmittelyn merkityksen... ;) Onneksi Pavusta ei pari viikkoa tuosta tapahtumasta enää hierottaessa löytynyt pahempia jumeja ja pikku herra jatkaa pomppimista vanhaan malliin!

Vietimme ihanan ja erittäin rennon jouluviikon Kuusamossa perheen parissa. Poikien ohjelmassa oli äitini herkkuruuat papanoiden lisukkeina, hirventaljalla pyörimistä ja hippaleikit jäällä. Niin ja rennompaa matkaseuraa yöjunaan saa etsiä! ;)

Vuosi sen sijan vaihtui hyvän ruuan ja mahtavan seuran kera ja koiramaisissa merkeissä kotona. Viikonloppu sujui linjaa ja suuntia hankeen tehdyillä urilla treenaten. Pavun suorituksiin olen kovin tyytyväinen mutta itse olin hieman reaktioissani hidas ja selvästi myös hidas oppimaan, kun tuli todettua mm palautuksessa, että yksinkertainen on parhautta: ei tarvitse innostaa ja kannustaa lumihangessa pomppivaa koiraa, vaan jos kaivataan vahvistusta, niin Pavulle riittää myös pelkkä pillillä vahvistus.

Niin ja uusi vuosi sujui suhteellisen kivuttomasti myös Ossin kanssa! Vaikka ympärillä paukkui, oli papparainen pitkään rentona. Puolen yön lähestyessä hieman iski hätä mutta makuuhuoneessa Ossikin otti lopuksi kohtuullisen rennosti radion soidessa ja tulituksen rauhoituttua Ossikin palautui nopeasti omaksi itsekseen. Papu ei tuttuun tapaan hötkyillyt edes enon hermoiluista.

Tänään oli taas vuorossa treeniä. Aloitimme linjakakkosen treenaamisen traktorin auraamalla suoralla tiellä. Kohtuullisesti Papu selvisi, vaikka kauempaa heittoa oli tuulessa ja tuiskussa ja metsää vasten heitettynä hyvin haastavaa markkeerata. Erityisen tyytyväinen olen pikkuherraan siinä, ettei se tuntunut pahemmin kuumenevan vaikka markkeerauksia tehtiinkin. Toisena ideana minulla oli edellisen viikonlopun linja ja suuntatreenin uusinta mutta kantapään kautta tuli taas kerrattua, että jos linjalla pysäyttää, täytyy linjaa seuraavaksi muistaa vahvistaa. Eli meidän suunniteltu suuntatreeni vaihtui häiriölinjatreeniksi, jonka varmaan käyn vielä huomenna uusimassa.

Ja loppuun vielä muutama talvinen kuva:

Miten niin luminen?

Treenipelto kerrankin valoisaan aikaan.