Hyvää uutta vuotta!

Ja nyt koirien nukkuessa jaloissa voi mainiosti suunnitella ensi vuoden seikkailuita. En yleensä kirjoittele tavoitteita paperille, koska olen niin toivoton fiiliksen mukaan treenaava. Ja fiiliksen mukaan mentäessä on vaikea suunnitella kovasti etukäteen.  Mutta jos nyt kuitenkin yrittäisin!

Ossin kohdalla tavoite olisi mahdollisimman terve vuosi. Kipulääkekuureja on tähän mennessä ollut tarvittaessa. Mutta kyllä sen jo huomaa, että ilman kuukausittaista hierontaa Ossi on varsin jäykkä. Eli otetaanpa Ossille tavoitteeksi kuukausittaiset hieronnat ja pienet arkea piristävät aktivointihetket.

Pavulle tavoitteita voisi jopa listata.
- käytännön metsältä lisää kokemuksia
- malttitreeniä ja perusasioiden kertaamista
- ehkä jälleen yksi vuosittainen nomestartti, jos fiilis on oikea
- ainakin yksi MEJÄ-koe, en pistäisi pahakseni toista AVO1-tulosta
- agilitystartteja hyvällä fiiliksellä. Ja ehkä jopa se kolmas nousunolla I-luokasta...
- tokon AVO-luokan korkkaaminen
- luonnetesti

Ja tähän perään voisi ehkä miettiä mitä tämä vuosi toi. Jos pelkkiä tuloksia katsotaan, niin koiranet näyttää tälle vuodelle NOME ALO2-tuloksen, MEJÄ AVO1-tuloksen, TOKO ALO1-tuloksen ja kaksi LUVAa I-luokasta. Ainoastaan agilitystartteja on enemmän kuin yksi mikä varmaan paljastaa tämän vuoden päälajin... Päällimmäisenä mielessä ovat kuitenkin ne lämpimän riistan noudot, joita on useampiakin kertynyt vuoden mittaan. Vuosi alkoi tammikuussa fasaanihaavakolla ja niin passissa istumista kuin noutojakin on kertynyt. Myös treenattavaa on tullut esiin oikein riittävästi. Kuuliasuutta ja malttia etsitään siis  taas ennen kisakautta. ;) Eli ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja!

Onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta!

Arkistojen aarteita

Lähes seitsemän vuoden uskollisen palvelun jälkeen pääsi vanha tietokoneeni eläkkeelle. Siinä syy arkistojen kaivamiseen. Ja löytyihän niitä aarteitakin! Tässä muutamia:

Papu kieli poskella. Elämän asenne näkyvissä... ;)

Papu 2v.

Sivuprofiili

Seuraamisen tyylinäyte

Mamman pikku kultamuru lempiharrastuksessaan!

Arkistojen kaivelu jatkuu. Katsotaan mitä muita aarteita löytyy!

Kuvakertomusta

Ohessa kuvia vaellukselta. Kuvien copyright Mari Ahlgren. Omat kuvat odottavat vielä kamerassa yhden onnettoman piuhan löytymistä...

Rohkeat seikkailijat eli Papu, Sintti, Stella ja Samu. 

Ystävällinen paikallinen eli Pavun kirsukosketus poron vasaan. 

Pesupaikkamme puolessa välissä. 

Maisemia ei kyllä voinut moittia. Keliä ehkä hieman... ;)

Takana 54km, edessä 1km. Se meni kevyesti!

Iso kiitos mahtavalle seuralle! Ja ei kun ensi vuotta suunnittelemaan... 

Kaunis ruska

Nyt on takana yksi vuoden kohokohta: syysvaellus! Aloitimme perinteeksi aiotun vaelluksen viime vuonna kiertämällä osan Karhunkierrosta , tänä vuonna vuorossa oli Hetta-Pallas -väli . Matkaan lähti jälleen tuttu neljän naisen ja neljän koiran porukka: Jenny ja suloinen labradori Sintti (meidän telttakaverit), Katja ja väsymätön vaeltaja Samu-tolleri sekä Mari ja pirteä nuori tollerityttö Stella .

Minä lähdin Pavun kanssa matkaan jo perjantaina heti lomani alettua. Edessä oli matka yöjunalla Ouluun. Saimme yllättävää seuraa alkumatkalle, kun hyttivieraaksi piipahtivat Liisa ja nuori tollerityttö Miitti. Junamatka meni Pavun osalta jo vallan rutiinilla, eikä Papu hätkähtänyt odottelua Pasilan asemalla tai junan kolinaa. Varsin mukava matkakumppani! Emäntää jännitti sen sijaan auton lastaaminen junaan mutta selviydyttiin siitäkin!

Oulussa viikonloppu jaettiin sukuloinnin sekä SM-Nomen finaalin kesken. Jälkimmäinen oli oikein mielenkiintoista katseltavaa! Onnittelut kaikille finaaliin asti selvinneille sekä tietysti upean työn tehneille järjestäjille!

Sunnuntai-iltana kokoonnuimme vaellusporukalla ja maanantaina suuntasimme autot kohti pohjoista. Pieni kierros Haaparandan kautta ja ei aikaakaan, kun olimme Muoniossa. Tiistai aamuna alkoi kauan odotettu vaellus. Olimme laskeneet päivämatkan kohtalaisen rauhalliseen 15km/pvä matkaan. Toki kivikkoinen ja korkeuseroja täynnä oleva maasto sekä upeat maisemat ansaitsevatkin aikaa! Säät eivät aivan suosineet ja lähes joka aamu aloitettiin tavaroitten kuivauksella. Ruska kuitenkin oli henkeäsalpaava ja selviytymisen tunne perjantaina herkkulounasta Pallastunturin luontokeskuksessa nauttiessa sanoinkuvaamaton. Papu jaksoi vallan mainiosti, samoin kuin muut karvaiset kaverit. Kaksijalkaisten jaksaminen taisi olla hieman parempaa, kuin edellisena vuonna? Ainakaan itse en myönnä aivan edellisvuoden kaltaisia lihassärkyjä ilmentyneen. Kuvia laitan, kunhan saan kameran purettua!

Paluumatkalla minulle tuli ylimääräinen pysäkki Tampereen kohdalle, jossa järjestettiin tollereitten agilitymestaruus. Minulla ei ihan ohjaus sujunut parhaimmalla tavalla mutta Papu teki parhaansa! Ihanneaika alitettiin molemmilla radoilla mutta vriheitä tuli kyllä: ensimmäiselta radalta 10p ja sijoitus muistaakseni 6s. Toiselta radalta HYL, kun ohjausvirheeni takia Papu otti kepeillä väärän sisäänmenon ja kutsuessani pujotteli takaisin. Muuten toisella radalla ohjaus onnistui paremmin ja maaliin tullessa oli olo, että teimme radan Yhdessä! Palkintoruokaa kertyi kotiin tuomisena ensimmäisen radan osalta, jolla olimme luokan paras tolleri. Tollereita radalla ei luokassamme ollut kylläkään kuin kaksi... Päivän aikana pääsin ilokseni tapaamaan myös Pavun emää Itua sekä siskoansa Raisaa. Oli hienoa nähdä, kuinka mummot olivat vielä 9,5v iässä reippaita ja terveitä. Itulla on kuulo heikentynyt selvästi mutta vauhtia riittää edelleen. Oli hauska seurata, kuinka Itu ja Papu lenkkeilivät rintarinnan. Niin paljon samoja eleitä! On se kyllä äitinsä poika tuo Papu... Raisa oli eleiltään hyvin paljon veljensä Ossin oloinen. Ja mummukka tykitti agilityä kuin nuorikko! Hienot radat toivatkin agilitymestaruudesta kamppailtaessa kakkossijan. Hyvä Raisa ja Pena!

Tämä viikko onkin nyt otettu hieman rennommin. Tänään tosin oli jo päästävä treenaamaan seurana Maija ja Diiva sekä Sari ja Ruuti. Päivän teemana hieman ohjauksia ja piitkä lenkki pellolla juoksemista. Tein Pavulle hajupaikan ylitystä, joka osottautui yllättävän haastavaksi. Tosin haastekin selvisi, kun Papu sitten hetken tahkottuani nosti hajupaikasta damin ylös... Hups! Sen jälkeen linja saarekkeen yli menikin yllättävän kevyesti... Joskus tekisi mieli sanoa ANTEEKSI tuolle karvaiselle otukselle. Mutta ehkä se tietää sen sanomattakin. Ja lenkki ainakin oli täynnä ihanaa spurttailua siskojen kanssa!

Ainut ikävä asia tälle päivälle oli kurkistus Ossin suuhun. Maanantaina isä mainitsi autossa koirien hajusta ja tiistaina vilkaisin, että Ossille on kertynyt hieman plakkia hampaisiin. Noh, tänään oli vihdoin aikaa puhdistaa hampaat ja tarkempi tarkastelu toikin esiin haljenneen poskihampaan oikealla yläleuassa! Nyt on leikkausaika varattu ensi viikolle ja samalla olisi tarkoitus napata koepalat muutamasta rasvapatista. Onneksi Ossi vaikutti päivällä lenkillä harvinaisen onnelliselta. Varsinkin kierittyään eläinten jätöksissä itsensä ruskearaidalliseksi...

Ei karannut tällä kertaa!

Eilen oli vuosittaisen nome-kokeen aika. Minä kun tunnun keräävän (uhka)rohkeutta aina kerran vuodessa... Tällä kertaa ystävien kannustuksella, koska metsästyskauden alettua ei yleensä ole hyvä enää tähdätä kokeisiin. Noh, onneksi tuli mentyä! Viime vuonna meidän koe päättyi ensimmäiseen markkeeraukseen Pavun karatessa noutoon ja minun jäädessä huuli pyöreänä tuijottamaan perään. En kyennyt edes reagoimaan silloin, kun karkaaminen tuli niin yllätyksenä.

Tällä kertaa koe alkoi noin 10m seurautuksella lähetyspaikalle. Sitten jälleen markkeerauksella eli kaksoismarkkeeraus veteen: sorsa avoveteen, lokki pienen kaislasaarekkeen taa. Tämän jälkeen kuunneltiin motivointilaukaus ohjaukseen, jonka lähetyspaikalle noin 5m seurautus. Ohjaus oli ojanuomaa noin 12m ja ojan takana olevalle törmälle laskettu lokki. Haun lähetysalueelle noin 5m seurautus. Haussa oli kolme riistaa vesialueella (lokkeja) ja kolme maa-alueella (kaksi varista, yksi fasaani).

Papu pysyi siirtymissä mielestäni kohtalaisen hyvin hallinnassa, tosin viimeisessä siirtymisessä eteni jo yli oman mittansa edelleni, jota jouduin muutamaan otteeseen lisäkäskyllä korjaamaan. Markkeerauksissa se lähti ensin hakemaan jälkimmäisenä heitettyä lokkia mutta vaihtoi sorsaan saatuaan siitä vainun. Muistikuva lokista oli kuitenkin vahvana mielessä. Palautuksessa Papu kuitenkin jäi kaislikkoon noustuaan hetkeksi miettimään, luoksetulopillityksellä vahvistettuna lokki tuli käteen asti. Ohjausta Papu otti herkästi mutta lokilla herneet eksyivät hetkeksi toisistaan ja ensimmäisellä lähetyksellä lokki ei minulle tullut. Toinen lähetys sai kuitenkin Pavun valitsemaan oikein ja lokki palautui käteen. Hausta palautui ensin vesialueelta lokki, sitten nopeaa tahtia maa-alueen riistat. Viidettä riistaa Papu joutuikin hieman hakemaan kauemmin, veneestä oli kuulemma näkynyt, että Papu oli jo kohtalaisen lähelle päässyt kauimmaista lokkia muttei ihan tarpeeksi pitkälle ollut edennyt. Ilmavainu toi kuitenkin lähimmälle lokille, jonka kohdalla jälleen herneet eivät ihan kolahtaneet ja tämän saaminen talteen vaati toisen lähetyksen. Kaikki riistat palautuivat käteen ja Papu oli kautta kokeen keskittynyt ja rauhallinen sekä hiljainen.

Tuomarin sanoin: Hyvässä yhteistyössä ohjaajansa kanssa toimiva metsästyskoira, joka suorittaa kaikki päivän tehtävät erinomaisella tavalla. Valitettavasti ongelmat riistankäsittelyssä pudottavat sen korkaimmalta palkinnolta.

Tämä toi meille ALO 2 tuloksen ja Vuoden NOME-tulokas 2012 -tittelin.

Näin jälkiviisaana voisi todeta, että olisi ehkä pitänyt treenata hieman enemmän kylmällä riistalla ennen koetta. Ehkä olisi pitänyt laittaa lokki välillä treeneissä maalle, eikä aina heittää sitä veteen. Ehkä. Vaikea sanoa. Mutta tiedän vain, että olen suunnattoman tyytyväinen siihen, että minulla oli kokeessa koira, joka teki töitä kanssani keskittyneesti ja suoritti tehtävän ongelmitta. Nyt keskitymme taas käytännön hommiin, jotka jatkuvat illalla sorsajahdin muodossa. Aloituksessa saalis oli sorsien osalta köyhä: lokki, kyyhky ja hanhi. Mutta eiköhän tämä ilta korjaa asian... ;)

Tottelee se!

Ainakin tänään... :)

Eli päivä vierähti vajaan viiden minuutin kävelymatkan päässä kotoa toko-kokeessa. Ja kannatti mennä, sillä nyt vihdoin meidän melkein ykkönen -kausi saatiin päätettyä alokasluokan ykköstulokseen. Pisteitä kertyi 178,5 ja hymyä levensivät tuomarin, liikkeenohjaajan ja kehänlaidan kehut. Toki minä onnistuin taas hieman säätämään muutamassa liikkeessä mutta Papu teki töitä ihanalla vireellä kruunaten suorituksen niin lennokkaalla hypyllä, että tuomarin olisi tehnyt mieli antaa pisteitä enemmän kuin 10! :D

Nyt ollaan mökillä, huomista varten maastot kierretty, vene tarkistettu ja nyt vain odotetaan, että kello lyö kaksitoista 20.8.

Monipuolinen harrastuskoira

Niin, sitä se tolleri on! Totesin tämän viime viikolla, kun Ossin lomaillessa mökillä vanhempien kanssa, vietimme Pavun kanssa oikein aktiivisen viikon...

Maanantai meni metsälenkeillä mökillä.

Tiistaina TOKOiltiin mukavassa tolleriporukassa. Papun kanssa tämänkin laji on hauska! Kun vain emäntä oppisi keskittymään yksityiskohtiin... ;) Kiitos organisoinnista Seija!

Keskiviikkona AGILITY oli päivän sana. Papu oli täynnä virtaa huolimatta edellisen päivän tokoiluista. Minulla oli haasteita kehittää meille sopiva ohjauskuvio mutta koira teki vauhdikkaasti täynnä intoa.

Torstaina kuului metsän kutsu ja edellisenä iltana tehdyt MEJÄ-jäljet odottivat nuuskuttajia. Ensimmäisellä osuudella mustikan metsästäjät olivat tuoneet haastetta jäljelle mutta makausten merkkaus oli mun mieleen: tarkka haistelu pysähtyen. Ja kaatokin löytyi! (Kiitos seurasta Anu!)

Perjantaina päivä alkoi reippaasti juoksulenkillä Katjan&Samun kanssa. Hmmm... Millaisia matkoja mahtaakaan Canicrossissa olla? Iltapäivällä vuorossa oli noutajien kuninkuuslaji NOME. Ja tottakai kun alustaa treeniä valtavalla valituksella palautusongelmista, niitä ei ole! Niinpä sain vakuutella, että kyllä meillä oikeesti on muitakin ongelmia, kuin sähläävä emäntä... ;) Olen edelleen samaa mieltä kuin keväänä -09, tykkään Pavun hausta. Intoa riitti, nenä oli mukana ja jokainen riista palautui käteen. (Kiitos treeneistä Sanna ja Riikka!)

Lauantaina sain ensikosketuksen VEPEen seuratessani Narrin hienoa suoritusta Tampereella upeassa aurinkoisessa säässä. Lounastauolla pääsin Pavunkin kanssa kokeilemaan kahta ensimmäistä liikettä: veneestä hyppäämistä ja vientiä (Kiitos Sanna!!!). Luulen, että löysin ensi kesälle uuden hauskan lajin... ;)

Ja mitä viime viikosta voi päätellä? Sen, että tollerista on moneksi. Ja mikä tärkeämpää, koiraharrastus on mahdollisuus löytää mahtavia kavereita, joiden kanssa jakaa harrastuksen ilot ja surut!

Kesäisiä kuulumisia

Taas on vierähtänyt tovi edellisestä päivityksestä. Toisaalta kesäkin on ollut aika hiljaiseloa. Kesäloma on säästetty metsästyskaudelle eli koirien kanssa treenaaminen on jäänyt iltoihin jaksamisen mukaan. Agilitytreenit ovat pyörineet normaalisti ja viikko sitten tuli pari ihan virallista starttiakin ja nyt sain omat askeleni kohdalleen - tuloksena kaksi nolla-rataa ihanneajan puitteissa! Luokan vaihto on siis yhden LUVAn päässä ja illat kuluvat sopivia kokeita etsien. Tosin kalenteri on kiusallisen täynnä eli seuraavat startit taitavat mennä kyllä syksylle.

Riistatreenejäkin on mukaan mahtunut kiitos ihanien treenikaverien eli KIITOS Anu, Cati, Katja&Anssi, Jenny ja Hannis! Pavun kanssa kamppailemme edelleen palautusongelmien kanssa... Tuo on kyllä aika otus, kun tuntuu välillä oikein tiirailevan, että huomaanko, jos jätkä lähtee riistan kanssa vastakkaiseen suuntaan... Onneksi väliin mahtuu aina niitä vauhdikkaita palautuksia nopein, spontaanein ylösotoin! Muuten ei otettaisi taukoa ainoastaan virallisista kokeista...

Ossikin on nauttinut kesästä ja on ihan touhukas metsälenkeillä, vaikka kuumuus välillä painaakin läähättämään. Kiusana on ollut Jennyn havaitsemat ranteiden kivut, joiden vuoksi Ossilla on ollut päällä parin viikon kipulääkekuuri. Kävin eläinlääkärissäkin juttelemassa nivelrikon lääkityksistä ja syksylle on jo suunnitelmia valmiina... Mutta kiitos lääkityksen, mulla on ihanan touhukas papparainen kesästä nauttimasta ja näin me otetaan päivä kerrallaan! Ja nautittavaa hurtilla onkin ollut, koska vanhemmat ovat ottaneet pojat mukaansa nauttimaan mökkeilystä jo useampana viikkona. Eli tollot lomailevat minun paahtaessa töissä. Koiranelämää selvästi!

Niin ja melkein unohdin, että startattiinhan me Pavun kanssa nollakoirana Möllerissäkin! Muutaman riistan kanssa oli haastetta: harakka tuli takaisin varsin limaisena ja sorsa vaati ruudussa kehoituksen mutta muuten yllätyin varsin positiivisesti! Ääntä ei kuulunut, vesinoudot olivat minun makuuni ja kaikki riistat palautuivat käteen ja vain ensimmäisen variksen kanssa piti kiertää kunniakierros... Ehkä mä vielä JOSKUS uskaltaudun starttaamaan virallisesti.

Alfa-cup: erä 1

Eilen tuli seistyä pienessä sateessa nurmikentällä tunti jos toinenkin. Oli nimittäin Vekoran Alfa-cupin aika! Aloittelin ratatyöntekijänä möllikisojen ajan ja kisaavien radalle uskaltauduin itse Pavun kanssa. Teimme radan kahteen kertaan ja olen kyllä tyytyväinen molempiin! Siis Pavun osalta... ;)

Jo ensimmäisellä radalla Papu seurasi nätisti ohjausta, mitä nyt minä hieman sähläsin. Myös vieraalla (emme ole vielä ulkoesteille päässyt treenaamaankaan) puomilla Papu hieman hidasteli. Rimat eivät ihan pysyneet ja syytän siitä kyllä hieman hosuvaa ohjaustani. Mutta tavoiteaika alittui oikein mukavasti! :)

Toisella radalla mokasin itse ja kutsuin Pavun ohi yhden esteen, mistä kielto, mutta muu rata meni jo varsin sujuvasti! Aikamme olisi jopa pysynyt 3-luokkalaisten aikatasoituksen sisällä! :P

Lopuksi keräilimme esteet kasaan ja Papu pääsi leikkimään ihanalla palkinnollaan Pötkylällä (sijoituimme siis kisassa toisiksi!). Kun vielä kiersin pienen metsälenkin kisan jälkeen, kuivatteli kylpyhuoneessa illalla kaksi väsynyttä punaturkkia...

Viikon aloitus tokoilulla

Viikonloppu meni varsin rennosti mökkeillessä. Enkä edes treenannut! Vaikka pitkiä metsälenkkejä tuli kyllä tehtyä ja koirat olivat pihalla päivät lähes kokonaan...

Mutta tänään otettiin sitten paluu treenailun pariin yhdessä Katjan ja Samun kanssa tokoilun merkeissä. Työvuorojeni vuoksi viikon ohjattu toko-treeni jää välistä ja viikottainen toko-annos piti toki saada! Aloitimme ja lopetimme treenit paikalla makuuseen, välissä tuli kerrattua sivulle tuloa (miten sen oikean paikan löytyminen voikin olla vaikeaa?!?), seuraamista (vaikeampaa minulle kuin koiralle...), liikkeestä maahanmenoa (onnistui, jes!), liikkestä seisomista (ensi yrittämällä tippui maahan, seuraava onnistui! Vierelle paluu meni taas vähän huonommin eli pieni väistäminen alkuun.) ja luoksetuloa (mun pitäisi NIIN päättää, haluanko Pavun eteen vai suoraa sivulle...). Aika kului kuin siivillä ja hauskaa oli! Ehkä onnistun jossain välissä keräämään hieman kisainnostustakin... KIITOS SEURASTA KATJA! :)

Samalla sain kotiin tuomisiksi yksilöpakattuja harmaatakkeja, jotka matkasivat viileään kotiinsa odottamaan seuraavia treenejä. Yksi tosin pääsi hetkeksi osallistumaan pitotreeneihin. Yritän vahvistaa Pavulla pitämistä yhtenä osana vahvistetaan palautusta -operaatiota. Kun tämäkin sujui hyvin, voi nyt hyvillä mielin heittäytyä sohvalle ja alkaa orientoitua taas seuraavaan päivään. Tosin tuskin tässä kauaa pysyy hereillä, kun lattianrajasta kuuluu tasainen tuhina kahdesta suunnasta... ;)

Vaak, vaak, sanoi vaakku

Tänään oli agilitykentän talkoot, joihin säntäsin suoraa töistä. Kesä tuntui taas olevan hieman lähempänä, kun auringon paisteessa kannettiin esteitä ulos varastosta. Ja siivottavaa riitti! Parin tunnin talkoilun jälkeen suuntasin Catille. Sovimme eilisissä agilitytreeneissä pienestä mukavasta hetkestä tälle päivälle, jonka vuoksi kaksi fasaania pääsi hyisestä asumuksestaan sulattelemaan eilen illalla. Pavun kanssa ei olekaan tullut taas muutamaan kuukauteen treenattua riistalla. Mutta ei näyttänyt intoa vähentävän treenin puute! Fasaanit, varikset ja pupu palautuivat kuuden riistan hakuruudusta hyvällä otteella ja vauhdilla! Haasteena vain tässäkin on palautus... Ensimmäisellä vaakulla palautus lähti kaartaen, muissa palautus suunta oli suora mutta minut nähdessään Papu tiputti viimeisillä tirpoilla linnun alas pienen mietintätauon ajaksi. Ärsyttävää! Viimeisenä löydetty pupu tuli kyllä nätisti, mikä vähän lämmitti mieltä. Mutta kantamista ja luovutusta taitaa olla edessä! Ihanaa oli kuitenkin nähdä Pavun suuri into ja mielenkiinto riistaan. Se kun aina antaa sitä treeni-intoa minullekin! Pihassa Papu pääsi vielä tapaamaan herra Korpin. Pavulla oli siitä parempi ote kuin minulla... ;)

Agiliitelyä

Tänään oli talvikauden viimeiset treenit ja ensi keskiviikkona jatketaan kesäkaudella ja ulkokentällä. Meitä oli tänään normaalia vähemmän, vain neljä, joten otin Ossinkin mukaan. Tänään teemana oli takaaleikkaukset ja Papu on selvästi vasentassuinen! Takaaleikatessa se kääntyy luontevimmin vasemmalle hypyn jälkeen! Treenattavaa löytyy siis... Muuten Pavulla oli mahtava into tekemiseen tänään. Oikein jouduin juoksemaan! On tuo agility kyllä hauska laji...

Ossiakin tuli hieman aktivoitua. Tein muutaman hypyn mini-korkeuksilla ja ihan lopuksi vielä keppejä muutamaan kertaan. Ja nyt nukkuu papparainenkin sikeästi!

Wollerissa testaamassa tasoa

Wolleri eli tolleri-WT oli eilen ja minä siellä Pavun kanssa edustamassa rotuyhdistystä yhdessä kahden muun nuoren uroksen muodostamassa TosiTollot-joukkueessa. Harjoitteluksihan tämä meni Pavun nollatessa ensimmäinen rasti karkaamalla helppoon ykkösmarkkeeraukseen. Palautus tuli myös komean kaaren kanssa. Toisella rastilla (helppo ykkösmarkkeeraus, motivointilaukaus samaan paikkaan, pieni seurautus ja linja markkeerauspaikalle) tuli huomautus pienestä ääntelystä, joka onneksi jäi kokeen edetessä lukuunottamatta pientä huokaisua ennen viimeisen rastin alkua. Mutta myös toisen rastin vitsauksena oli räävitön palautus. Kolmas rasti (motivointilaukaus ja lähihaku ojan toiselle puolelle) meni jo selvästi paremmin, vaikka minä pillitin minkä kerkesin varmistellessani palautusta. Neljäs rasti (ajoa jäljittelevää meteliä kaislikosta ja ykkösmarkkeeraus kyntöpellolle) sujui jälleen hieman mallikkaammin, mutta ote damista oli varsin tiukka ja noutoluvan odottelua ei ihan rauhalliseksi voi kuvata..

Olen tyytyväinen siihen, että yhteistyömme parani loppua kohti ja vikalla rastilla vuoroa odotellessa minulla oli jo ihan omalta tuntuva _rauhallinen_ ja rento pikkukettu vierelläni. Aamupäivän jälkeen Pavusta oli jo tulossa pelkkä agility-koira! 

En ole tyytyväinen palautusongelmiin enkä noutoon karkaamiseen. Mutta sen takia kylmäsi lukea omia kirjoituksiani täältä blogista kahden vuoden takaa: meillä oli jo silloin aivan samat ongelmat! Palautus on ollut haaste jo pentuajasta lähtien. Se toimii kotona mutta kun häiriötä on enemmän, se muuttuu epävarmemmaksi ja ongelma näkyy kaartamisena, vaihtamisena ja nykyään myös hieman levottomana suuna. Mutta en voi kyllä syyttää oikein ketään muuta kuin itseäni. Olen tiennyt ongelman olemassaolosta jo, noh, aina! Mutta silti en ole osannut ottaa sitä aivan tarpeeksi vakavasti. 

Ja tismalleen sama asia tuon paukkunoudon kanssa! Siihen kaatui viime vuoden ainut nome-starttimme ja myös tämä ongelma tuntuu tulevan eritoten esiin silloin kun minä jännitän tai tilanteessa on muita häiriötekijöitä. Ja jälleen ongelma, jota en ole osannut ottaa tarpeeksi vakavasti pentuaikana! Olen vain luottanut siihen, että kyse on ollut yksittäisistä kerroista, vaikka ongelma on tullut tasaisin väliajoin esiin. Mutta kun se on muuten niin tottelevainen! *huokaus* Kai tässä pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä jotakin vaikka tiedän, että kun havahdun (tai ainakin ymmärrän syy-yhteyden) aikuisen koiran kanssa, ei siitä tule koskaan yhtä varmaa kuin pennusta, jolle nämä seikat on johdonmukaisesti koulutettu. Täytynee vain nauttia harrastamisesta rakkaan Pavun kanssa ja olla viisaampi sitten seuraavan kanssa. Ehkä...

Mutta päivään osui myös upeita onnistumisia ja Annina&Bitti tekivät tollerihistoriaa korkaten voittajaluokan VOI1-tuloksella. Myös Redadict-joukkue pääsi palkintopallille sijoittumalla kolmanneksi. Ja VALTAVAT ONNITTELUT VUODEN WOLLERILLE eli Roistolle ja Marjalle!!! Hieno veli Pavulla! <3

Länsinaapurista oppia hakemassa

Takana on mahtava reissu erinomaisessa seurassa eli treenimatka Ruotsiin Anita Norrblomin oppiin. Ensimmäinen ulkomaan matka koiran kanssa! Matkustimme laivalla Turusta Tukholmaan, sieltä autolla vielä noin tunnin matka. Yksi yö vietettiin mökissä porukalla eli 9 kaksijalkaista ja 9 koiraa (joista kaksi juoksuista narttua) ja seuraavana päivänä sitten paluumatka samaa reittiä. Tai melkein samaa, kun piti hieman käväistä shoppailemassa... No täytyyhän sitä palkita itsensä hyvien treenien jälkeen, vai mitä? ;)

Treeneissä kerrattiin perusteita, kuten pillikuuliaisuutta, palautuksia ja tasapainoisuutta (stadyness). Lisäksi varsin monet harjoituksista tehtiin pareittain tai pienissä ryhmissä, mitä ei tule oikein kotona tehtyä. Huomasi, kuinka koirat joutuivat ihan eri tavalla keskittymään tällaiseen ryhmätreeniin! Ja tekee hyvää myös maltille...

Pavun kanssa palautukset ovat meillä se heikkokohta, joka aina paineen alla vaatii vahvistusta kerran jos toisenkin. Sain kuitenkin kehuja oikea-aikaisesta puuttumisesta. Tosin niin, kuin kouluttajamme kanssa juttelinkin, aikuisella koiralla noita palautuksia ei todennäköisesti koskaan saa sellaiseksi automaatioksi ja varmaksi eikä niiden korjaamiseen ole mitään kikkakolmosta. Mutta minä ajattelin ottaa tämän haasteena: korjattua tätä ongelmaa ei varmaan saa, mutta paremmaksi voin tilannetta hioa treenaamalla! :)

Kokonaisuutena olen erittäin tyytyväinen reissuun, kiitos Annina upean reissun järjestämisestä! Ja kiitos Kati ja Riikka seurasta! Kolme toisilleen vierasta urosta, jotka kaikki olivat varsin helppoja matkakavereita! On ne sitten ihania, nuo karvakorvat... Sanon tämän valmiiksi nyt, ennen kuin lähden lenkille tuonne sateeseen ja mutaan. Koska lenkin jälkeen voi taas päästä pieni hiljainen sadatus kuraisen karvakorvan kanssa. :P

Reissaajat

Vitsit, takana on taas hauska pääsiäinen! Takana ulkoilua auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Tollot ovat pyörineet lumessa, säntäilleet hepuleita pitkin pihaa ja Pavulla on ollut Suuri Operaatio lempikepin piilottamisessa hankeen. Ikävä kyllä mikään lumeen kaivetuista kuopista ei ollut tarpeeksi hyvä, jotta kepin olisi hennonut sinne jättää... Riisitunturin maisematkin tuli tarkastettua näin lumen valtakaudella. Oltiin perheen kanssa siis lumisessa Kuusamossa. Ja Ossi on siellä itseasiassa edelleen, kun me Pavun kanssa lähdettiin eilen yöjunalla (istumapaikalla täpötäydessä lemmikkivaunussa 13,5h) kohti etelää. Juuri tällä hetkellä Papu vetää hirsiä pienellä kerällä. En tiedä, kuinka hennon mennä herättämään pikkuketun... Kohta nimittäin auto suuntaa kohti Suomen Turkua ja sieltä länsinaapuria. Pavun ensimmäinen ulkomaanmatka!

Ennen lähtöä pitää vielä laittaa tänne muutama pikkusiskoltani saama kuva punaturkeista.

Papu

Ossi

Aurinkoista 2. Pääsiäispäivää!

Agiliitelyä oikein urakalla!

Vitsit, kuinka tänne kirjoittelu on taas päässyt unohtumaan! Ei sinänsä, että elämä olisi nyt mitenkään mullistunut mitä nyt minä olen taas vaihtanut hieman työympyröitä. Uusi aluevaltaus koiraurheilun saralla on kuitenkin taas tehty, kun kävin Pavun kanssa kaksi viikkoa sitten elämäni ensimmäisissä agilitykisoissa. Siis virallisissa kisoissa! Oli jännää, hauskaa ja seura oli mukavaa! Radoista voin tiivistetysti todeta, että ensimmäisellä eivät mun jalat juosseet, toisella juoksivat liian hitaasti ja viimeisellä väärään suuntaan... Mutta ehkä mä opin vähitellen! Onneksi on kohtuullisen kärsivällinen koira... ;)

Tänään käytiin uudestaan kokeilemassa radalla juoksemista ja tässä ihan elävää kuvaa:

Muita en saakaan suoraa linkitettyä mutta kokeilkaapa näitä:

toinen agi-rata

ja viimeisen radan sähläys:

hyppyrata

Kiitos Maija kuvaamisesta, avusta, seurasta, metsälenkistä ja maailman parhaasta pitsasta!!!

Pakkasessa Pöytyällä

Tänään suuntasin auton kohti Pöytyää, jonne hieman omavaltaisesti kutsuin itseni Mian luo treenaamaan. Ettei vain olisi viikonloppua ilman suunniteltua ohjelmaa! :P Sopimus kuului siis niin, että Mia järjesti tänään treenit (ja mahtavat treenit järjestikin, KIITOS!) ja huomenna on minun vuoroni. Mukaan touhukkaaseen viikonloppuumme saimme tänään houkuteltua Maijan, Marjan (Roisto&Jesper) ja Rean pienen Neepun kanssa. Mikkokin oli tuomassa väriä akkavaltaan ja toimi iloksemme vieläpä paparazzina dokumentoiden päivän treenejä. Papu pääsi tekemään hakua, joka onnistui kyllä olosuhteet huomioiden mielestäni mukavasti. Pakkasesta johtuen nenän käyttö ei ollut ihan yhtä hyvää, kuin yleensä mutta huolimatta tassuihin paakkuuntuvasta lumesta, ei into ihan helpolla loppunut. Palautuksissa vaan tulee niitä kaaria edelleen, eikä palautus ole selvästi ensimmäinen ajatus damin löytämisen jälkeen... Että huomenna on edessä taas palautustreeniä! Ohjauksissa yllätin Pavun kertaalleen ohjaamalla sen uralta umpihankeen ja siinä piti hieman kyseenalaistaa käskyä mutta kolmas kerta toden sanoi ja se Oikea dami saatiin talteen... Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen pikkukettuun! Ja oli myös aivan mahtava nähdä taas Diivan ja Roiston työskentelyä! Pikku-Neepu kasvatti taas sitä pentukuumetta... Ja Diivalle yritän nyt suunnitella jotain mukavaa ohjaustreeniä huomiselle... Mutta tässä vielä todistusaineistoa, KIITOS MIKKO!!! (kuvien copyright Mikko Ahti)

Pikkukettu palauttaa. On muuten perinyt isänsä katseen...

 

'Kirsu hankeen!' totesi Papu, kun ei muuten lumen alta damia löytänyt.

Ihana nähdä, ettei koiranikaan näytä aina niin fiksulta valokuvissa. Minä kun en näytä melkein koskaan!

Kuinka voi 3-vuotias koira näyttää edelleen ihan pennulta? Suloinen Roisto tekee HIENOA työtä!

Ja jälleen hieman sikariotetta... Mutta keskitytään mielummin muuten hienoon palautukseen, jooko?

Roisto lentää!

...ja LENTÄÄ! On se lennokas tapaus!

Pieni Diiva palauttamassa ojan yli hakualueelta.

Ja pieni Diiva palauttaa LUJAA!

Myös Ossi 8v pääsi töihin. Ja oli niin onnellinen, että! Mutta on se kumma, miten rakkaalta papparaiselta on niin vaikea vaatia käskyjen tottelemista... Ja kuinka kummassa se sitten ottaakaan niitä omia vapauksia! Esimerkiksi 'onko?' on meillä selvästi noutokäsky... :P

Myös Jesper 11v pääsi näyttämään taitonsa ja nauttimaan kauniista pakkaspäivästä mahtavassa seurassa. Kiitos Mia, Marja, Maija, Rea ja Mikko! Huomenna uudestaan... Tervetuloa!

Ja vielä todistusaineistoa...

...eli muutama kuva tältä päivältä. Kiitos Kati! 

Ensin vähän virkistettiin muistia perusasioilla...

...eli kantamisella...

...paikalla ololla...

...ja palautuksella.

Sitten pääsi jo käyttämään nenää.

Ja sehän tuotti tulosta!

Onnistuneiden treenien jälkeen on hyvä hymyillä!

Vai mitä? ;)

Talvi!

Ja loma! Miniloma mutta loma kuitenkin! Eli onnistuin saamaan töistä vapaaksi torstain, joka siis pidensi loppiaisviikonloppua mukavasti. Näin ollen keskiviikkona suunnistin mökille HETI, kun vain auton rattiin jaksoin itseni vääntää. Omien hurttien lisäksi matkassa oli Anninan apinoita muutama eli Speedy ja Naatti. Hyvin ovat apinat sopeutuneet lauman jatkoksi! Ja ihan on ollut hauskaa räätälöidä näin vapaalla liikunnan määrää koirien mukaan. Seniorien (Speedy 10v ja Ossi 8v) pääliikuntamuoto on hihnalenkit mutta Ossi on päässyt hieman painamaan myös pellolla vapaana. Naatti ja Papu ovat osoittautuneet oikein meneväksi seuraksi juoksulenkille ja pääpaino on toki ollut pitkissä metsälenkeissä. Ja kakarat ovatkin juosseet! Tosin Naattia tuntuu enemmän juoksuttavan kaikki metsän ihanat hajut, vaikka on tuo Papu saanut Naatin kanssaan leikkimäänkin. Hauskan näköistä, kun kakarat painavat pellolla täyttä vauhtia! Täydellinen keino rentoutua myös emännälle...

Lenkkeilyn lisäksi tänään on myös treenailtu ihanan lumisessa maisemassa. Kati tuli koiriensa kanssa käymään ja toi mukanaan myös fasaaneja, joiten pitkästä aikaa päästiin treenaamaan riistalla. Olen kyllä tyytyväinen Papuun ja treeniin. Ensimmäinen nouto jäi teknisesti parhaaksi suoritukseksi mutta tärkeintä mielestäni on se, että treenin aikana tuli monta ideaa ja Katilla oli monta hyvältä kuulostavaa vinkkiä kokeiltavaksi. Tänään pääosassa oli riista mutta sain ideoita myös hakuun, joka on hieman haastavaa Pavun kanssa. Ei siinä, etteikö Papu osaisi hakea tai etteikö sillä olisi intoa vaan siinä, että sitä intoa on vähän turhankin paljon. Lähettäessä saattaa päästä innosta huokaisu tai pahimmillaan vauhtivinkaisu ja muutenkin kakara on varsin levoton. Tänään opinkin, että taas on syy hihnan toisessa päässä, joka sattuu olemaan aikamoinen säätäjä... :P No, itsehän sitä oppia eniten hain! :D Oli taas hienoa nähdä myös Katin koirille hienoja onnistumisia. Ja ohjaajatkin onnistuivat päättämään treenit onnistumisten jälkeen vaikka vähän olisi tehnyt vielä mieli kokeilla yhtä sun toistakin... Mutta jäipähän ainakin ideoita seuraavaa kertaa varten!