ERInomainen rotunsa edustaja

Joskus sitä kyllä epäilee omaa mielenterveyttään, kun sunnuntaiaamuna pakkaa auton ja suuntaa parkkihalliin vajaan parin tunnin ajomatkan päähän... Onneksi seura oli parasta ja paikallinen Musti&Mirrikin tuli melkein tyhjennettyä. Papu todettiin (jälleen) erinomaiseksi rotunsa edustajaksi mutta SA antaa odottaa itseään. Siret Lepasaar totesi Pavusta seuraavaa:

"Correct size. Strong bones. Nice a bit sad expression. Correct neck. Strong back but a bit up going in loins. Enough depth of chest. Correct angulations in front and rear. Lovely dancing movement but could hold the top line a bit better when he moves."

Eli vapaasti suomennettuna oikean kokoinen, vahva luustoinen. Mukava mutta hieman surullinen ilme. Hyvä kaula. Vahva selkä mutta hieman ylöspäin nouseva lanne (?). Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Kauniit tanssivat liikkeet mutta voisi pitää ylälinjan hieman paremmin liikkuessaan.

Tuomari valitsi Pavun vielä voittamaan kilpailuluokan mutta kertoi olevansa hyvin tarkka ylälinjan suhteen ja siksi ei SA:ta tänään. Mutta ehkä mä ilmoitan Pavun vielä johonkin näyttelyyn ennen veteraankehiä sitten 4-vuoden kuluttua... ;)

Kiitos Kati matkaseurasta ja Hannis ja Nina seurasta kehänlaidalla!

Tässä vielä Katin ottama kuva Pavusta näyttelyn jälkeen.

Ja loput namit käytettiin sitten temppuiluun...

... ja poseeraamiseen!

Totella? Osaa!

Yllytyshulluna ilmoitin Pavun viikko sitten olleeseen toko-kokeeseen aivan muutama päivä ennen koetta. Perjantaina piti vetää paniikkitreenit lähinnä, jotta minä muistaisin edes mitä liikkeitä siellä on. Kun treenit on painottunut vähän muihin lajeihin tässä viime kuukausina. Mutta eikös Papu vaan näyttänyt mulle TAAS, että kyllä se osaa! :D Tuloksena AVO 1-tulos luokkavoiton kera. Eli voivoivoi mitä onkaan edessä... ;)

Poseerausta

Tässä ihan pari poseerauskuvaa lomalta. Kuvat ottettiin valtavan mukavien treenien jälkeen. Tehtiin Katin ja Simban kanssa liikkuvaa treeniä. Ohjelmassa oli haku, jonka aikana ohjaaja liikkui. Lyhyehkö (noin 30m) sokko-ohjaus maalla ja loppuhuipennuksena kaksoismarkkeeraus kaislikkoon ja perään vesiohjaus. Kiitos taitavien pikkukettujen, saattoi omenapiirakkaa syödä hyvällä mielellä! 

Kuin kaksi marjaa eli Ossi ja Papu.

Treenikaveri Simba.

Ennen kuin

Koiran kanssa harrastamiseen kuuluu ylläykset, joskus iloiset, joskus vähemmän iloiset. Siinä se harrastamisen ilo varmaan onkin. Lauantain nome-kokeessa tuli eteen vähän vähemmän mukava yllätys: rikkinäinen riista. Koska vastaavia ongelmia ei ole aikaisemmin tullut esiin, aion nyt yrittää unohtaa tämän. Jos ongelma toistuu täytyy syitä toki ryhtyä pohtimaan mutta tämän lasken nyt tapaturmaksi. Muuten koearvostelu on mukavaa luettavaa ja Papu teki töitä minun kanssani, mihin olen enemmän kuin tyytyväinen.

Yleisvaikutelma: Hienosti ohjaajan hallinnassa oleva innokas työskentelijä. Riistankäsittelyvirhe valitettavasti pudottaa koiran palkinnoilta.

Ilmeisesti Pavun suoritus oli kuitenkin muuten tuomarin mieleen, koska päädyin ajelemaan kotiin mukanani Ennen kuin -palkinto. Kyseinen palkinto on kiharakerhon tolleriyhdistykselle lahjoittama palkinto, joka annetaan koiralle, jolla olisi ollut mahdollisuudet hyvään suoritukseen, kunnes jotain yllättävää tapahtui. Eli ei muuta kuin taruilemaan kiertokansioon meidän viikonlopusta!

Muuten tänään pyörähdimme myös näyttelyssä kahden vuoden tauon jälkeen. Tuomari totesi Pavusta:

Erittäin hyvän tyyppinen varsin voimakasrunkoinen uros, jolla erittäin hyvä lihaskunto ja runko. Hieman voimakaskalloinen pää. Ylälinja voisi olla suorempi seisoessa. Hyvä raajaluusto. Hyvä askelmitta. Kepeyttä voisi olla enemmän. Hyvä karvapeite.

Tuloksena siis EH. Ehkä seuraavaan näyttelyyn voisi mennä hieman aikaisemmin kuin kahden vuoden päästä..?

Ossin ihanat siskot Itu ja Sora pyörähtivät myös kehässä veteraaniluokassa ja molemmat todettiin erinomaisiksi rotunsa edustajiksi. Ja pirteästi veteraanit kehässä esiintyivätkin! Tai ryhdikkäästi, kuten Sorasta todettiin! :)

Mejä:n voittajaluokan korkkaus.

Ajattelin, että tämä ansaitsee ihan oman julkaisunsa. Eli viikonloppu metsässä ilmaistiin paperilla näin:

Papu tutkii lähtömakauksen hyvin ja se saatetaan hyvin työtehtävään. Alkaa ripeävauhtinen jäljestys, jossa käytetään pääosin ilmavainua. Kaikki osuudet melko jälkitarkasti, tehden vain parit pikku pyörähdykset joka osuudella. 1. kulma, jolla katko veretyksen lopusta kahdella rengastuksella jatkoon. 2. kulma taustan tarkistuksella ja 3. kulma tarkasti. Makauksista 1. ja 3. yli, ei noteerata. 2. ja 4. osoitetaan hyvin. Kaadolle tullaan ja se kiinnostaa ja jäädään sitä ylpeänä esittelemään. Iloinen VOI-luokan ensikertalainen, joka selvästi nauttii jäljestystehtävästään ja selvitti sille annetun tehtävän helposti. Vauhtia vähän pois niin tarkkuus varmasti lisääntyy. Tänään pisteitä pudottaa 2. makuun merkkaamattomuus ja vauhdin hurmassa tulleet pyörähdykset matkan aikana. Hyvä Papu :)

Tuloksena 43 pistettä ja VOI 1-tulos.

Aikaa tuolla jäljellä kului lähdöstä kaadolle 19 minuuttia, mikä on aivan liian vähän ja täysin minun vikani. Mutta tuntui niin rauhalliselta vauhdilta edelliseen harjoitusjälkeen verrattuna! Mutta minä olen nyt luvannut ottaa neuvosta vaarin ja tavoitteena onkin rauhallisempi ja tarkempi jäljestys seuraavalla kerralla. Koska täytyyhän sitä tällaisen avauksen jälkeen uskaltaa VOI-luokkaan uudestaankin!

Vaeltelua ja jäljestystä

Ensimmäinen lomaviikko on sisältänyt niin paljon Suomi-matkailua ja tapahtumia, että tämä toinen menee varmaan vain toipuessa. Loma alkoi vuosittaisella perinteellä eli vaelluksella. Tänä vuonna tosin hieman lyhennetyllä versiolla mutta sekä Riisitunturilla, että erittäin kauniissa Korouomassa tuli käytyä. Yllätys yllätys, Papu pärjäsi erinomaisesti ja jopa minä pysyin perässä... ;) Kiitos matkaseurasta Katja&Samu ja Jenny&Eila! Sekä erityisen iso kiitos Anulle ja äidille, jotka pitivät hyvää huolta Ossista.

Matkaseurueemme karvaiset vasemmalta: Samu, Eila ja Papu. Taustalla Riisitunturi

Riisitunturin upeaa maisemaa.

Valokuvaustauko Riisitunturilla

Papu lounastauolla Korouman reitillä. 

Kokenut vaeltaja osaa ottaa rennosti tauolla. :)

Samu ihailee Korouoman henkeäsalpaavia maisemia.

600 miljoonaa vuotta vanha Korouoma.

Leiri-Pablo ja luonnetta

Nyt on kotiuduttu SNJ:n leiriltä. Ensimmäinen kerta ja hauskaa oli! Ajelin paikalle jo lauantaina ja sunnuntai vierähti nome-kokeessa töissä. Työpesti tuli hieman yllättäen ja töihin en olisi voinut jäädäkään ilman leirikämppisten apua. Samalla Papu sai lisänimen Pablo... Vaikka kiltisti oli pikkukettu lähtenyt vieraan ulkoiluttajan matkaan.

Maanantaina kasvatin treenimotivaatiota toimimalla aamupäivän nome-treeneissä avustajana ja iltapäivän toko-treeneissä. Jälkimmäisen myötä sain kipeästi kaipaamiani vinkkejä vinon asennon korjaamiseen. Ja kun iltapäivä vieräthi toko-koetoimitsijaksi kouluttautuessa, alkoi jo kisaaminenkin kiinnostaa... Eli ei muuta kuin kalenterin kimppuun!

Tänään luonne oli päivän sana. Nimittäin vuorossa oli Pavun luonnetesti. Vaikka ennen testiä en olisi osannut lainkaan ennustaa miten meille käy, niin pöytäkirjaa lukiessa arvostelu näyttää kovin Pavulta. Mitään suuria yllätyksiä ei tullut ja mainio harrastuskoira minulla onkin. Yritän saada vielä videonkin tänne mutta tässä pisteet:

Toimintakyky +1 (kohtuullinen)

Terävyys +1 (pieni)

Puolustushalu +1 (pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)

Taisteluhalu +2 (kohtuullinen)

Hermorakenne +1 (hieman rauhaton)

Tempperamentti +2 (kohtuullisen vilkas)

Kovuus -2 (pehmeä)

Luoksepäästävyys +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)

Laukauspelottomuus +++ (laukausvarma)

Yhteensä 134 pistettä ja laukasuvarma

Testissä pikkukettu syttyi leikkimiseen samantein vaikka ote kepistä olikin noutajamaisen pehmeä vetämisestä huolimatta. Papu reagoi varsin voimakkaasti kelkalla, haalarilla ja tynnyrillä ja palautumisessa meni hetki. Lisäksi Pavulle jäi selvästi esimerkiksi kelkasta muistijälki vielä alun jälkeenkin kelkkaa ohitettaessa. Puolustushalua testatessa minun kanssani Papu vain pysyi edessäni ja hyökkääjän (eli tuomarin) tullessa lähemmäs, alkoi heiluttaa häntää. Tosin Papua taisi enemmän kiinnostaa hyökkääjän heiluttama keppi... Seinässä kuulemma Papu oli vain ihan lopussa sulkenut silmänsä. Tuomari totesi loppuyhteenvedossa, että Papu ei kertakaikkisesti osaa ajatella, että ihmiset voisivat olla jotain muuta kuin mukavia. Pimeässä huoneessa Papu lähti heti perääni häntä pystyssä vaikkei itseluottamus ihan perille asti heti riittänytkään vaan nenä piti painaa maahan ja varmistaa takajäljeltä, että mistä minä olin mennyt. Pieni taskulampulla valaistu avustus rohkaisi Pavun sitten perille asti. 

Ja mukavinta oli viedä testin jälkeen autolle pienen pissalenkin jälkeen rento ja rauhallinen punaturkki. Joka muuten oli iltapäivällä oma innokas ja lennokas tokottelija. 

Onnellisen juhannuksen resepti

Juhannus on sujunut mökkeillen ja tuloksena onkin kaksi lattialla sikeästi nukkuvaa karvakasaa. Paljon pihalla oleilua, uimista, kepin noutoa (isää vaan ei saa koulutettua!) ja pitkiä metsälenkkejä sekä pieni venereissu jäätelöä hakemaan. Siitä on onnellinen juhannus tehty!

Niin ja melkein unohdin eli Pavun mejä-koepöytäkirja viime kuulta:

Hyvin ohjattu lähtö. Heti alkukrepityksen jälkeen Papu tekee tarkistuslenkin sivulle, mutta selvittää sen itsenäisesti palaten takaisin jälkiuralle. Papu jäljestää suorat osuudet aaltoilevaa kuviota tehden. Toisella osuudella, jolla laaja hakkuualue tuottaa Pavulle työtä, runsaasti pyörimistä mutta ohjaajan kehotuksella selvittää jäljen suunnan. Kaadolle tulee suoraan, jonka nuuskii ja nostaa. Molemmat makaukset merkkaa selvästi ja kulmat tarkasti. Hieno, iloinen jäljestäjä!

Saaliina siis oli AVO 1 46p ja siirto voittajaluokkaan.

Kirkassilmät

Eilen aamulla herätyskello soitti elänlääkärin vuoksi. Kirkkonummen Vetsetissä Päivi Vanhapelto tarkisti molempien silmät. Ossilla ikä on jo jäykistänyt linssiä mutta tämän ei pitäisi koiraa sokeuttaa, vaikka iän myötä tarkkuusnäkö kärsiikin. Normaaleja ikääntymisen merkkejä siis. Lisäksi löytyi kaksi ylimääräistä pientä silmäripseä, joiden ei pitäisi koiraa kuitenkaan haitata. Tämä jäänee nyt Ossin viimeiseksi silmäpeilaukseksi ja ainakin nyt voin todeta, että kymmenessä vuodessa ei ole tälle tollolle kehittynyt viitteitä perinnöllisistä silmäsairauksista!

Papukin pääsi näyttämään silmiään ja saikin nyt täysin terveet paperit. Edes edellisellä kerralla nähtyä ylimääräistä ripseä (Distichiasis) ei löytynyt tällä kertaa. Mihin lie kadonnut...

Niin ja kyselin sitten samalla, että kuinka usein jalostukseen käyttämättömän koiran silmiä olisi hyvä peilata. Kun geenitestit eivät kuitenkaan sulje pois kaikkia perinnöllisiä silmäsairauksia. Vastaukseksi sain suosituksen peilata koiran silmät nuorena, nuorena aikuisena ja iäkkäämpänä.

Mökkeilyä täydellä sydämellä

Uintireissun jälkeen on hyvä hepuloida. Ja sitten juosta takaisin mereen... Näin totesi 10-vuotias, kun meressä pulahti.

Kaksi pikkukettua uintireissulla.

iPhonen pitelijän tuijotus namin toivossa. 

Pojat poseeraa. Papu vasemmalla, Ossi oikealla. 

Ja tällaisia kesäpäiviä lisää, kiitos!

P.S. Tulossa myös päivitys viikolla olleesta mejä-kokeesta. Jatkossa Papu kisaa voittajaluokassa... 

Täyden kympin koira

Ossi ennen ensimmäistä yhteistä ajomatkaa.

28.5. tuli kuluneeksi 10 vuotta pienen punaturkkini syntymästä. Yllä olevaa kuvaa otettaessa tunsin pienen tolleripennun pehmeän turkin, haistoin pennun tuoksun, mutten osannut aavistaakaan, mihin elämä meidät vie! Lupasin Ossille oman pihan jossain vaiheessa yhteistä taivaltamme ja se meillä nykyään onkin. Ossi on myös saanut vaihtaa ruokinnassa siihen, mistä eniten pitää eli raakaruokintaan. 10-vuotias nivelrikkoinen on myös todistanut nauttivansa edelleen harrastamisesta. Se todettiin RallyToko-kurssilla, jolle osallistumista pidin syntymäpäivälahjana papparaiselle. Yllätyin, kuinka hauskaa olikaan tehdä temppuja Ossin kanssa. Ja kuinka Ossi nautti! Tulipahan todistettua, että vanha koira voi oppia uusia temppuja, kun Ossi oppi kiertämään jalkojeni takaa sivulle. Muuten harrastustausta tekee uusien temppujen oppimisesta helppoa. Mutta kyllä kävi jo mielessä, että pitäisiköhän osallistua möllikisoihin joku kerta... Ihan vain minä ja Ossi!

Luminen pääsiäinen

Niin, tässä hieman kuvakoostetta pääsiäiseltä. Kuvien copyright Anu Koskivaara.

Papu RAKASTAA lumessa pyörimistä... 

"Hei sisko, leikitään!"

Jäällä kirmaamista.

Puolisisarukset. 

Kiitos Anu seurasta ja avusta! Oli ihana pääsiäinen, joka piti sisällään paljon ulkoilua ja jopa hieman treenaamista!

Maanantai...

Tänään odottikin töistä palatessani aikamoinen näky ja haju. Lattioilla odotti siivottavaa sekä ripulin että oksennuksen muodossa. Ennen täyttä kevätsiivousta vein pojat ulos ja papparainen kyllä piti huolen, että kakkapusseja ei jäänyt yhtään taskun pohjalle. Papparaisella taitaa olla vatsapöpö. Onneksi siivouksen aikana ja sen jälkeen, molemmat pojat ovat olleet oikein rauhallisia eikä mitään elettäkään vatsataudin suuntaan ole ollut. Ehkä viikonlopun mökkireissulla on taas tullut herkuteltua jotain kiellettyä? Maailman nälkäisin pappa-koira omaa nimittäin erinomaisen nenän ja on erittäin kaikkiruokainen. Noh, kunhan vain vatsa rauhottuu! 

Luokanvaihto edessä

Ihan alkuun täytyy sanoa, että meillä on ihanin eläinlääkäri ikinä. Oikeasti. Ilman eläinlääkäriä, en nimittäin olisi päässyt starttaamaan tänään TSAU:n agilitykisoihin. Minä toivoton olen hukannut Pavun rokotuskirjan. Niinpä eläinlääkärimme Titti ystävällisesti lähetti minulle eilen illalla todistuksen Pavun voimassa olevista rokotuksista PDF-tiedostona, jonka kisajärjestäjät onnekseni hyväksyivät. Ja niin pääsimme Pavun kanssa avaamaan tämän vuoden agilitykauden. Juostavaksi kertyi neljä rataa, joista kolme olivat agilityratoja ja yksi hyppyrata. Ensimmäisellä sähläsin enemmän kuin olisi tarvinnut ja tuloksena hylätty. Toisella ja kolmannella radalla Papu teki hyvää työtä mutta minä en vaan saanut juoksulinjoja viimeisille esteille sujumaan. Juoksinkin sitten toisella radalla Pavun päälle ennen toisiksi viimeistä estettä ja kolmannella radalla toiseksi viimeisen esteen jälkeen. Molemmilta radoilta viisi virhepistettä. Viimeisellä hyppyradalla sain kuitenkin omat juoksulinjat järjestykseen ja sieltä sitten tuli se viimeinen 1-luokan LUVA eli SERTI ja nokka kohti kakkosluokkaa. Ja hieman haastavampaa kompurointia... ;)

Niin ja ennen viimeistä rataa lupasin Pavulle palkinnon, jos rata sujuu jouhevasti. (Ihan niin kuin se olisi Pavusta kiinni!) Palkinto olikin todella mieluinen: Skinneez, jossa on 19 vinkua! Niin, siis oli...

Raitisilmamyrkytys

Viikonloppu on tullut vietettyä ulkona ja lopputuloksena kaksi väsynyttä punaturkkia. Tavoite saavutettu! :)

Lauantai sujui kauden viimeisessä fasaanijahdissa. Nyt on metsästyskausi meidän osalta takana. Eli hyvä aloittaa treenaaminen! Ja sehän aloitettiin sitten tänään oikein täydellä teholla. Neljä naista, neljä koiraa ja neljä harjoitusta pitivät huolen tämän päivän ohjelmasta. 

Aloitimme pillipysäytys/taakselähetysharjoituksella. Ensin koiralle esiteltiin linja. Jos ja kun linja oli 'varma', seurasi pillipysäytys ja häiriöheitto sivulle. Tästä koira lähetettiin taakse samaa linjaa ja häiriömarkkeeraus jätettiin noutamatta. Sitten linja jälleen. Yllätyin miten haastava tämä periaatteessa yksinkertainen harjoitus oli Pavulle!

Toisena treeninä oli markkeerausharjoitus, jossa ensin tuli heitto pienen mäen etupuolelle ja sitten sen taakse. Nämä heitot otettiin ensin ylös ykkösmarkkeerauksina ja sitten kaksoismarkkeerauksena. Papu markkeerasi hienosti! Tosin käyttää mielellään silmiä damin löytämiseen...

Kolmas treeni oli minulle täysin uusi mutta sitäkin mielenkiintoisempi! Asetuimme jokainen eri puolille peltoa. Minä aloitin heittämällä markkerauksen. Sitten minun vasemmalla puolellani oleva ohjaaja heitti markkeerauksen ja oikealla puolellani ollut koira haki minun heittämän markkeerauksen. Tämän jälkeen minua vastapäätä ollut ohjaaja heitti markeerauksen ja minä lähetin Pavun hakemaan vasemmalleni heitetyn markkeerauksen jne. Eli jokainen heitti vuorollaan markkeerauksen ja koira haki aina sen muistissa olleen markkeerauksen. Vaikea selittää mutta treeninä yksinkertainen. Mutta haastava ja hauska! Ja variointimahdollisuuksia aivan loputtomasti! Tätä tulen kokeilemaan toistekin!

Viimeisenä treeninä harjoittelimme hajupaikan ylitystä. Eli ensin hajustimme saarekkeen, jonne teimme lähihaun. Tämän jälkeen veimme yksitellen koiran kanssa damin lähihakualueen läpi toiselle puolelle, palasimme lähetyspaikalle ja lähetimme koirat motivoidulle linjalle (tyhjän!) lähihakualueen läpi. Tämän jälkeen avustaja piilotti lähihakuun damin. Koira lähetettiin alueelle, pysäytettiin ja dami otettiin ylös lähihaulla. Koiran palauttaessa damia avustaja vei damin alueen taakse. Ja siinä haaste tulikin! Eli tehtävänä saada koira alueen läpi eteenlähetyksellä... Ensimmäisellä yrityksellä Papu vaihtoi haulle, minä kutsuin koiran pois ja lähetin Pavun linjalle keskeltä lähihakualuetta. Muiden tehtyä uusimme suorituksen ja tällä kertaa Papu ylitti hajujäljet ongelmitta. Mutta tätäkin täytyy kokeilla uudestaan! 

Eli kaiken kaikkiaan mahtava ja ulkoilua täynnä ollut viikonloppu takana! Ja viikon kuluttua loma... :)

Hyvän mielen treenit

Pitkästä aikaa koiramainen viikonloppu! Eilen aloitin päivän tapaamalla Ruutin pennun Pompin ja tämän kaverin Nutun noutotreenien merkeissä. Kakarat olivat hienosti kehittyneet! Nyt ei muuta kuin lisää treeniä... :)

Sitten olikin Pavun vuoro päästä töihin. Annina lupasi hyvän mielen treenit ja ne kyllä saatiinkin! Hieman ruosteessa Pavun linja kyllä on mutta palautukset olivat paremmat mitä olisin osannut odottaa. Ja kun palkintona odotti uskomattoman herkullinen hamppari, ei päivää voi moittia!

Tänään vuorossa oli jälleen aikainen herätys, jahtipäivä. Fasaanijahdissa suurin tavoitteeni oli malttitreenissä ja sitä kyllä saatiin. Tosin alkuun Papu pääsi hieman purkamaan energiaa jälkihaussa. Eli ei ihme, että kotiin saapumisen jälkeen pikkukettu katosi vetämään sikeitä makuuhuoneen kulmaan...

Myös Ossilla on ollut mieluisa sunnuntai, nimittäin äiti otti papparaisen hoiviinsa päiväksi. Oli kuulemma häntä heilunut läpi päivän. Ossi Onnellinen. <3 p="">
Ja tässä arkistoista päivän teemaan sopiva kuva:

Suunnitelmia

Menin pitkästä aikaa käymään Koiranetissä, kun täytin hakemusta uudelleen käyntiin pyörähtävään valmennusrinkiin. Totesin, että ei ole sitten tullut Pavun kanssa käytyä näyttelyissä puoleentoista vuoteen... Vaikken näyttelyitä suuremmin harrasta, niin olen yleensä yrittänyt ainakin kerran vuodessa käydä kehässä pyörähtämässä. Jossei muuten, niin nauttimassa tollerikehän laidalla tunnelmasta. Siinäkin mielessä voisi mennä kehässä pyörähtämään, että pikkuketusta on kasvanut aikuinen tässä välissä. Ei ehkä mieleltään mutta mun mielestä muuten. Että nyt on selailussa näyttelykalenteri! Heti kun työlistat tulevat... 

Muuten olen kyllä enemmän katsellut agilitykisoja sillä silmällä. Treeneissä on ollut aika mainio pakkaus. Enkä puhu ikävä kyllä itsestäni! Mutta kyllä mä jotenkin pärjään, kun Papu pelastaa mut. Niin kuin kouluttaja totesi. :P

Tässä muuten pari kuvaa arkistojen kätköistä näyttelystä kesäkuulta 2011. 

Papu liikkeessä. 

Pitäisi ehkä valita join muu kuin alamäki seisottamiseen... ;)

Papparainen veteraanikehässä.

On muuten mainio auringonpaiste noissa kuvissa. Ehkä tähtäänkin ulkonäyttelyihin... :D

Tammikuun kuva

Kuva tammikuulta -09, Ruuti ja Papu (istuu)

Paukkupakkasia ja työkiireitä

Viime viikot on menny töissä kiireen kanssa tapellessa ja koirat on joutunut olemaan vähemmällä huomiolla. Poikkeuksena toki Pavun agilitytreenit, joissa pikkuketulla onkin riittänyt virtaa kuin pienessä voimalassa. Kunnon Ferrari! Onneksi ottaa ohjausta kuuliaisesti. Kontakteilla tuli tosin sellaisia 'hei, me lennetään!' pomppuja, jotka tosin katos muutamalla muistutuksella. Ja sitten tulikin nähtyä lopputreeneissä viimeks tosi nättejä two-on-two-off -tassutuksia. Että ehkä tässä pitäisi ruveta taas katselemaan kisoja sillä silmällä! Tosin tuli viimeksi esiin vähän jotain treenattavaakin: kepille meno kummallisista kulmista. Itse kepit menee jo tosi mageesti mutta sisäänmenoja pitäis treenata vielä enemmän.

Niin ja yhtenä iltana piti keksiä jotain tekemistä kahdelle virtapesälle. Kun iltapäivän kävely tuntui vain lisäävän touhukkuutta, kaivoin kaapista kauan pölyttymässä olleen metallikapulan. Aivan uskomatonta, miten paljon papparainenkin innostui metallikapulasta! Muutama nouto kummallekin, vähän pitämistä ja luovutusta ja sitten saattoivat pojat taas rentoutua. Ossi kerälle pedilleen ja Papu makuuhuoneen nurkkaan. Ja emäntä sohvalle... ;)

Arkistojen aarteita osa 2

Kannattaa näköjään ajoittain käydä läpi tietokoneelle kertyneitä kuvia. En edes muistanut, että Papu on joskus ollut näin pieni! 

 Pavun ensimmäinen uusi vuosi.

Lujaa on osattu mennä jo pikkupennusta asti!

Hra Papu 8 viikkoa

Majakka ja perävaunu. Vain ensimmäisenä iltana mentiin toisin päin... ;)

Sisko ja sen veli. Eli Papu (istuu) ja sisko Ruuti. 

Katsotaan mitä kaikkea arkistoista vielä löytyykään! Arkistojen aarteet on kyllä saanut miettimään myös kameran esiin kaivamista...