Täytyy tännekin kirjoittaa pieni tarina perjantailta.
Olin torstai-illan töissä, joten lähdettyäni torstaina aamulla kotoa, palasin vasta perjantai-iltapäivänä. Aamu oli varsin kaaottinen, kun en tietenkään ollut tajunnut pakata kaikkea valmiiksi edellisenä iltana ja loppiaisen kilometrit vetivät kovasti peittoa pään yli. Aamuinen kiire sai hieman kärttyiseksi ja koirat jäivät varsin hämmentyneinä, kun säntäsin kouluun. Onneksi äidillä työpäivä oli lyhyempi ja pojat pääsivät hellään hoitoon, minun painaessa töissä. Mutta ennen kuin äiti haki pojat, oli hämmennystä purettu luvattomin keinoin...
Perjantaina, kun palasin kotiin, en ensi vilkaisulla huomannut mitään kummempaa. Hetken kotona pyörittyäni katseeni nauliitui makuuhuoneen lattialla paperinpalaan ja pian huomasin niitä olevan muutaman lisää. No Papu on mestari löytämään käytettyjä nenäliinoja tms aina jostain ja ne usein saavat kokea valkohampaisen silppurin täyden tuhovimman. Nyt palaset eivät olleet nenäliinasta. Kauhukseni huomasin numerosarjan yhdessä palasessa. Hengitystä pidättäen keräsin kokoon lattialta sen mitä oli jäljellä vaarilta saamastani joulukortista - ja sen välissä olleista kahdesta kahden sadan euron setelistä!
Paniikki puhelu vakuutusyhtiöön paljasti, ettei laajinkaan vakuutus korvaa oman koiran tekemiä tuhoja. Soitto pankkiin onneksi antoi toivoa ja juoksin (ja oikeasti juoksin koko matkan) suoraa lähimpään konttoriin. Siinä sitten tiskillä huohotin ja kumosin pöydälle ruskean kirjekuoren sisällön eli lattialta löytämäni setelisilpun. Virkailijat onneksi suhtautuivat asiaan hymyillen: Papu oli tehnyt repiessään siistiä jälkeä ja setelit olivat tunnistettavissa (numero kokonaan näkyvissä, yli puolet ehjänä ja kaikki palat tallella). Siinä seuratessani kuinka pankkivirkailija kokosi setelipalapelin ja teippasi setelit yhteen, hengitykseni alkoi tasaantua. Käteistä en enää ymmärrettävästi mukaani halunnut ja vaarin joululahja on nyt turvassa tilillä.
Kotimatkalla uskalsin jo hymyillä... Päivän opetus: pankki ottaa rikkinäistäkin rahaa vastaan. Kaikkea näiden petojen myötä oppii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti