Pientä treenailua

Viime keskiviikkona oli kalenteriin merkitty pitkästä aikaa hieman myöhäisempi aamu opiskelujen puolesta, niin tokihan se oli käytettävä hyödyksi! Metsässä olin ennen auringon nousua, joten siinä hämärässä oli hyvä tehdä yksinkertainen haku ja pikainen hakutreeni huonoa omatuntoa helpottamaan. Heittelin seitsemän damia lumihankeen, jolloin damien luo ei mennyt minkäänlaisia jälkiä ja damit upposivat hankeen niin, ettei niitä nähnyt. Eli ei onnistunut silmillä hakeminen tässä! (viimeisen damin kohdalla kyllä kirosin, kun tajusin, etten myöskään itse löydä dameja, jos koirat eivät niitä löydä...)

Annoin ensin Pavun hakea kolme, jonka jälkeen Ossi pääsi hommiin. Pavun työ oli niin vauhdikasta ja nopeaa, että vasta kun näin, kuinka Ossi oikeasti joutui tekemään töitä löytääkseen damit, tajusin, ettei treeni ollutkaan ihan niin helppo kuin mitä olin olettanut. Ossilla hakua kyllä vaikeutti se, ettei Ossi ihan pidä hangessa juoksemisesta. Tämä johtuu todennäköisesti lonkista, ja niinpä annoin Ossin hakea vain yhden, jotta pääsin palkkaamaan sen ja sitten Papu pääsi taas töihin. Ja pienen tauon jälkeen nousi dami hangesta ja sen jälkeen toinen. Kun jäljellä oli enää yksi dami, kävelin sitä aluetta kohti missä laskin viimeisen damin olevan ja otin Ossilla ylös sen kohdennetusti. Ja sitten lenkille! Kun lähdin kotoa, jäi päiväksi kotiin kaksi onnellisesti nukkuvaa punaturkkia...

Eilen yllätin itseni saamalla itseni jälleen ylös, ulos ja treenaamaan. Tällä kertaa vuorossa oli mukava ohjaustreeni jäällä Anninan ja Janin mahtavassa seurassa. Käytimme hyväksi hangessa valmiina olevia uria ja kolmen ohjauspaikan välillä sai mukavasti varioitua harjoituksia. Treeni toi esiin Pavulla tarpeen palautusten hiomiseen. Vauhti on kyllä kohdillaan, mutta palautukseen lähtö ja sen suoraviivaisuus vaativat harjoitusta. Se kyllä minusta näyttää niin johtuvan Pavun kuplivasta luonteesta ja leikkisyydestä, että en ole ihan varma miten siihen erityisesti lähtisi puuttumaan ja ajattelin katsoa mitä ikä ja palautusten vahvistaminen tekevät nyt alkuun, ennen kuin alan pohtia suurempia toimia. Myös emännällä on ongelma: lähettäminen. En vain opi, että teen töitä vauhdikkaan ja työintoisen kakaran kanssa, jonka työskentelyä voisi tukea paremmin rauhallisilla ja tarkoilla lähetyksillä... Mutta siksihän tässä treenataan! ;)

Jossain vaiheessa pitäsi varmaan myös miettiä tavoitteita ja katsella kalenteria sillä silmällä, mutta en ole saanut aikaiseksi moista vieläkään. Haaveilin uuden vuoden myötä tavoitteiden ylöskirjaamista, mutta ne nyt saavat odottaa, kun niiden keksiminen ei olekaan niin helppoa. Treenaaminen on hauskaa ja sitä toivon seuraavalle vuodelle enemmän kuin edelliselle, mutta muu elämä rytmittää kuitenkin tätä koirastelua siihen malliin, että treenaamisenkaan suhteen en uskalla mitään lupauksia tehdä. Me otetaan päivä kerrallaan.