Kirjoitetaas tänne nyt hieman viikonlopustakin. Papu pääsi nimittäin juhlimaan syntymäpäiviään touhukkaasti, kun järjestin mökillä nome-tmk:n virkistysviikonlopun. Ajelimme perjantaina Anninan kanssa päivällä mökille ruokakaupan kautta, Jenny ja Jenna saapuivat illemmalla. Lauantaina Päivikkikin tuli vielä viettämään päivän iloisessa seurassamme. Viikonloppu sisälsi hyvää ruokaa hyvässä seurassa nautittuna, vähän saunomista, ensi vuoden suunnittelua ja paljon treenaamista. Ja treeneistä voisin vähän kirjoittaa muistiin Pavun osalta.
Lauantaina ensin täytimme kaislikkoon hakualueen, jonne vietiin reippaasti dameja (17kpl?). Papu pääsi töihin toisena ja haki suurella innolla. Lähetyksissä oli hienoista vauhti vinkaisua havaittavissa, mihin täytyy kyllä puuttua pian, ennen kuin siitä muodostuu tapa. Lisäksi Papu pääsi yhdessä vaiheessa oletettavasti vaihtamaan damia. Se kun on niin saakelin nopea ja kun siihen yhdistää nenän, niin houkutus kakaralle on valmiina. Otin ruudusta ylös muistaakseni kuusi damia ja kun intoa oli vielä reippaasti, siihen oli hyvä lopettaa. Muiden tehtyä välissä sekä samaa, että muuta, pääsi Papu seuraavaksi samaan ruutuun uudestaan töihin. Tällä kertaa otimme vain mukaan häiriön... Samaan aikaan paikalle tulivat Jenny Chilin kanssa. Jenny vei Chilille molempien koirien seuratessa dameja ohjaukseen. Kun Jenny palasi lähetysalueelle, käänyin Pavun kanssa 180 astetta ja ei muuta kuin koira hakuun. Ja Papuhan lähti! Hienosti Papu keskittyi annettuun tehtävään, vaikka se selvästi huomioi Chilin työskentelyn. Jälleen taisin haetuttaa sen kuusi ja sitten taas kakara autoon lepäämään.
Iltapäivällä otin Pavulla vielä ohjausharjoituksen Anninan toimiessa avustajana. Tarkoitus oli ottaa ylös yksi markkeeraus ja sitten täyttää samaa paikkaa koiran palauttaessa ja lähettää koira ohjatusti markkeerauspaikalle. Harjoitusta oli hieman muokattava, sillä markkeerauksen katsomisen jälkeen peruutin muutaman askelen taaksepäin ennen lähetystä ja tämä oli pienelle vielä liian hastavaa ja markkeeraus unohtui täysin. Uusimme markkeerauksen niin, että annoin noutoluvan seuraavaksi heti heiton pudottua ja nyt kun alla oli onnistunut markkeeraus ohjaus samaan paikkaan sujui ongelmitta. Tai siis dami saatiin talteen ongelmitta. Tässä tuli vaan huomattua, kuinka voimakkaasti Papu markkeeraa paikat. Eli paikka josta on noudettu aikaisemmin jää voimakkaasti mieleen. Markkeerauskyky muuten on vielä varsin hakusessa. Mutta niitä ei kyllä vielä(kään) ruveta kunnolla treenaamaan. Sen sijaan emäntä joutuu koulunpenkille lähetysten suhteen. Minä kun tuppaan ohjaamaan Papua samalla tavalla kuin Ossia, jota aikanaan tuli innostettua yhteistyöhön motivoivin käskyin. Pavulla työskentelymotivaatiota on sen verran, että hillitympi ohjaustyyli voisi olla parempi... Samoin lähetykset tuppaavat olemaan hieman nopeita ja Papu herkästi lähtee jo käsimerkistä, mikä vaikeuttaa tarkan suunnan antamista ohjaustehtävässä.
Sunnuntaina teimme Pavun kanssa lauantain motivoimana markkeerausharjoituksen, jossa minä ja koira katsoimme markkeerauksen aivan vierestä. Heitto tuli selkeään paikkaan, jossa oli hyvä kiintopiste (pellolta kalliolle yhteen ruohotuppoon). Heiton katsomisen jälkeen kävelimme pellolla kauemmas ja lähetin Pavun noutoon kauempaa. Tässä ei ollut ongelmia muussa kuin koiran nopesti nousevissa kierroksissa. Uskaltauduinkin peruuttamaan jo varsin kauas katsomispaikasta, kun tämä paikka oli Pavulle selvästi helpompi markkeerattava. Sen sijaan, kun muutin lähetyspaikkaa niin, että noutolinja muuttui, hukkasi Papu jälleen putoamispaikan. Eli treenattavaa riittää!
Muuten oli hienoa seurata taitavien punaturkkien onnistumisia treeneissä! Ja täytyy kyllä sanoa, että takana on varsin hauska viikonloppu! Uusintaa suunnitellessa... ;)
Niin ja tänään hurautin taas lukemista vältellessäni Nuuksioon, jossa tein lenkin jälkeen pienen treenin Pavulle. Vein Pavun kanssa yhden kuusen juurelle kaksi damia ja lähdin kiertämään kuusta niin, että lähetin Pavun aina ns tuoretta reittiä eteenohjaukseen kuusen juurelle. Tuoreella reitillä tarkoitan sitä, että varoin lähtettämästä Papua niin, että sillä olisi pieninkään houkutus käyttää apuna jalanjälkiä. Hienosti tämä onnistui vaikka yritin kierrellä ja kaarrella niin, että lähetys olisi tullut mahdollisimman 'sokkona'. Nyt siis lähetyspaikan vaihtaminen ei tuntunut vaikuttavan. Sitten vain lisää treeniä ja sitä taitaakin olla tiedossa viikonloppuna... ;)
P.S. ja pitää vielä lisätä, että ei se Ossi ihan ole treenivajeessa sekään vaikka noutoja en sen kanssa ole oikein ottanutkaan. Olen yrittänyt ottaa iltalenkkien lomassa pieniä tokopätkiä ja herätellä Ossinkin kanssa tokointoa henkiin. Ehkä ensi kesänä saisi edes suunniteltua jotain kokeitakin...
